Korkeasti koulutettujen liikkuvuus seuraa taloudellista kehitystä

Suomen 90-luvun alun talouslama ja sen loppupuolen voimakas talouskasvu näkyy selvästi myös korkeasti koulutettujen työpaikkojen vaihtuvuudessa. Koulutettujen työllisten liikkuvuusaste seurasi tänä aikana taloudellisia muutoksia. Liikkuvuusaste oli alimmillaan työttömyysasteen ollessa korkea ja kasvoi laman jälkeen sitä edeltäneelle tasolle. Vuosittain keskimäärin 20 prosenttia työllisistä vaihtoi työpaikkaa. Tämä ilmenee Tilastokeskuksen tutkimuksessa korkeasti koulutetun väestön liikkuvuudesta vuosina 1988-1999. Liikkuvuusaste kunakin vuonna on edellisvuodesta toimipaikkaa vaihtaneiden työllisten suhde työllisiin.

Työntekijän ikä ja koulutus suurimmat liikkuvuuteen vaikuttavat tekijät

Työssäkäyvien ikä oli suurin liikkuvuuteen vaikuttava tekijä. Iän kasvaessa liikkuvuus laskee voimakkaasti, mikä koski sekä korkeasti että vähemmän koulutettuja työntekijöitä. Tuloksen taustalla vaikuttivat myös työsuhteen pituus ja työkokemus, jotka olivat nuorimmilla ikäryhmillä lyhyitä, sillä heidän oli vaikeampi saada pysyviä työsuhteita. Sen sijaan sukupuolella ei näyttänyt olevan vaikutusta. Vuosikymmenen alussa miesten liikkuvuusasteet olivat hieman suurempia kuin naisten ja lopulla puolestaan naisten liikkuvuus oli miesten liikkuvuutta vähän korkeampi.

Informaatioteknologia-aloilla korkein liikkuvuus

Työpaikan ominaisuuksista liikkuvuuteen vaikuttivat toimipaikan koko ja toimiala. Liikkuvuusasteet pienenevät yrityksen koon kasvaessa. Iän vaikutus liikkuvuuteen näkyi toimialoittaisissa liikkuvuusasteissa. Informaatioteknologian toimialoilla, joissa on paljon nuoria työntekijöitä, liikkuvuus oli korkeinta sekä nuorempien että vanhempien ikäryhmissä. Maanviljelyn ja teollisuuden toimialoilla liikkuvuusasteet laskivat laman aikana muita aloja voimakkaammin ja taantuman jälkeenkin ne pysyivät muita aloja alhaisempina. Nousua näillä aloilla oli hieman vasta 90-luvun lopulla.

Liikkuvuus suurinta yritysten sisällä

Työpaikkaa vaihdettiin useimmin saman yrityksen sisällä. Sisäisen liikkuvuuden osuus oli hiukan yli 40 prosenttia kaikista työpaikan vaihdoksista. Lamavuosina sisäisen liikkuvuuden osuus kasvoi, samalla kun liikkuvuus kokonaisuudessaan väheni.

Vuonna 1998 kaikilla toimialoilla, yliopistoja ja valtion tutkimuslaitoksia lukuun ottamatta, suhteellisesti suurinta oli yritysten sisäinen liikkuvuus. Yliopistoissa taas yli puolet uusista työntekijöistä tuli yliopistosektorin ulkopuolelta. Yliopistojen välisen liikkuvuuden osuus oli vain 4 prosenttia. Sisäinen liikkuvuus oli korkeinta julkisen hallinnon ja muiden palvelujen toimialojen virastoissa ja laitoksissa, keskimäärin noin 54 prosenttia. Tutkimusintensiivisillä informaatioteknologian ja tutkimuksen aloilla saman toimialan yrityksistä tulleiden osuus oli muuta teollisuutta ja palvelualaa alhaisempi.

Tiedot tuloksista ovat pohjoismaisen yhteisprojektin Pätevyysvirrat Pohjoismaissa Suomen aineistosta. Korkeasti koulutettuihin on luettu vähintään alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Lähde: Korkeasti koulutetun väestön liikkuvuus, Tiede, teknologia ja tutkimus 2002:1. Tilastokeskus