15.10.2002

Lisätietoja: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos / Martti Lehti puh. 050-324 5116
Tilastokeskuksen vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

Henkirikollisuus pääosin pienen väestöryhmän sisäistä

Tyypillinen suomalainen henkirikollinen ja henkirikoksen uhri oli vuosina 1998- 2000 keski-ikäinen, 35- 45-vuotias, yksin asuva, työelämästä syrjäytynyt mies, jolla oli takanaan useampia tuomioita väkivalta- ja omaisuusrikoksista. Runsaat 80 prosenttia henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä ja naisista samoin kuin rikosten miesuhreista oli työelämän ulkopuolella olevia työikäisiä. Naisuhreista ansiotyössä oli 33 prosenttia. Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yhteisestä tutkimuksesta Henkirikokset 1998- 2000, jossa on analysoitu kaikki Suomessa mainittuina vuosina tehdyt rikosilmoitukset uhrin kuolemaan johtaneista tahallisista henki- ja pahoinpitelyrikoksista.

Miesten suhteellinen henkirikollisuus ja henkirikoskuolleisuus sosioekonomisen aseman mukaan 1998- 2000

Henkirikosten miesosapuolista ainoastaan joka neljäs eli parisuhteessa, kun samanikäisestä miesväestöstä vastaava osuus oli yli 60 prosenttia. Naisosapuolista perheellisten osuus oli runsas puolet, mutta yksin elävien osuus oli kuitenkin keskivertoväestöä suurempi. Henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä 77 prosentilla ja naisista 50 prosentilla oli aiempi rikosrekisteri. Lisäksi 70 prosenttia rikosrekisterin omanneista syyllisistä, niin miehistä kuin naisistakin, oli tuomittu ainakin kerran aiemmin väkivaltarikoksista. Määrä oli miehillä kymmenkertainen ja naisilla 70-kertainen koko aikuisväestöön verrattuna.

Myös asuinolosuhteitten osalta henkirikososapuolet erosivat selvästi keskivertoväestöstä. Lähes 10 prosenttia oli luokiteltu asunnottomiksi - määrä oli yli 20-kertainen koko aikuisväestöön nähden. Lisäksi 7 prosenttia miessyyllisistä, 6 prosenttia naissyyllisistä ja 4 prosenttia miesuhreista oli tutkimusajanjakson alussa vankilassa. Vankilassa tehtyjä rikoksia aineistoon kuului kuitenkin vain 0,5 prosenttia, joten pääosa ryhmästä oli tehnyt rikoksensa tai päätynyt uhriksi pian vankilasta vapauduttuaan.

Alkoholin vaikutuksen alaisena oli rikoshetkellä kaikista miessyyllisistä ja -uhreista runsaat 70 prosenttia. Kyse oli yleensä vahvasta, 1,5- 3 promillen humalasta. Naissyyllisistä humalassa oli lähes yhtä moni ja naisuhreistakin vajaat 60 prosenttia. Pääosa rikosten osapuolista, sukupuolesta riippumatta, oli ainakin jonkin asteisia alkoholin ongelmakäyttäjiä, sillä miessyyllisistä 60 prosentilla ja naissyyllisistä 30 prosentilla oli aiempia rattijuopumustuomioita. Määrä oli miehillä kuusinkertainen ja naisilla yli 30-kertainen koko aikuisväestöön verrattuna.

Henkirikollisuus jakaantui osapuolten taustan ja rikosten ominaispiirteiden perusteella kolmeen päätyyppiin: yhteiskunnasta syrjäytyneiden miesten keskinäiseen väkivaltaan, perhe- ja parisuhdeväkivaltaan sekä nuorten, alle 20-vuotiaiden rikollisuuteen. Syrjäytyneiden miesten keskinäinen väkivalta muodosti kokonaishenkirikollisuudesta runsaat 50 prosenttia, perhe- ja parisuhdeväkivalta noin 35 prosenttia ja nuorisoväkivalta vajaat 10 prosenttia.

Syrjäytyneiden miesten keskinäisissä henkirikoksissa sekä perhe- ja parisuhdeväkivallassa osapuolten sosiaalinen tausta oli melko samanlainen, sillä myös perhe- ja parisuhdeväkivalta painottui perheisiin, joissa ainakin toinen puolisoista, usein kumpikin, oli työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytynyt sekä pitkäaikainen alkoholin ongelmakäyttäjä. Henkirikoksiin syyllistyneiden alle 20-vuotiaiden nuorten sosioekonominen tausta ei sen sijaan eronnut käytännössä lainkaan koko ikäryhmän keskimääräisestä taustasta. Heidän perheolosuhteensa poikkesivat kuitenkin huomattavastikin keskimääräisestä: syyllisistä 40 prosenttia oli yksinhuoltajaperheiden lapsia, kun koko ikäryhmästä yksinhuoltajaperheiden lapset muodostivat 16 prosenttia.

Tutkimuksen aineisto on kerätty poliisin rikosilmoitusten kirjaamisjärjestelmästä (RIKI-tietokanta). Uhreja aineistossa oli kaikkiaan 418 ja epäiltyjä tekijöitä 557. Rikosilmoitusten tietoja on täydennetty Tilastokeskuksen muilla aineistoilla. Tutkimus on Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yhteishanke. Tutkimuksen on tehnyt OTT Martti Lehti.

Lähde: Henkirikokset 1998- 2000. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Tilastokeskus