Uutta tietoa työelämän muutoksista

Esimiestyön vaatimukset ovat lisääntyneet ja monimuotoistuneet, samaan aikaan organisaatiorakenteita on myllerretty - miten jaksavat esimiehet? Miksi naisten, erityisesti ylempien toimihenkilönaisten jaksamis- ja työtyytyväisyysongelmat ovat lisääntyneet muita enemmän? Miten uudet työaikajoustot ja tietotyön muutokset näkyvät työelämässä? Vaikuttaako sukupuoli eläköitymissuunnitelmiin? Miten ikääntyminen vaikuttaa työhön sitoutumiseen? Muun muassa näitä työelämän muutokseen ja työoloihin liittyviä kysymyksiä pohditaan Tilastokeskuksen uudessa julkaisussa "Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta".

Artikkelikokoelma perustuu vuoden 2003 työolotutkimukseen, jossa haastateltiin yli 4000 palkansaajaa kaikista eri ammatti- ja toimialaryhmistä. Julkaisun pääteemoja ovat

muutokset tietotyössä, työajoissa ja jouston mahdollisuuksissa
työolot ja esimiestyö erilaisissa työyhteisöissä
epävarmuuden ja kiireen kokemukset sekä eläkeajatukset
työtyytyväisyys, poissaolot ja psyykkinen oireilu.

Julkaisussa on yhteensä 15 artikkelia, ja sen kirjoittajina on yli 20 asiantuntijaa yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja muista työelämän eri organisaatioista.

Esimiehistä kaikki irti?

Työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen, informaatiotulva sekä työpäivien katkonaisuus ja venyminen kohdistuvat rankimmin esimiehiin. Myös aikataulupaineet ovat suuria: viidennes esimiehistä kokee, ettei voi työssään vaikuttaa aikatauluihin lainkaan. Tämä heikentää esimiesten mahdollisuuksia huolehtia alaistensa jaksamisesta. Organisaation kannalta esimiesten kiire vaikeuttaa pitkäjänteistä suunnittelua ja aiheuttaa toiminnallisia ongelmia.

Esimiehet pitävät työtään henkisesti raskaana sitä yleisemmin, mitä enemmän alaisia heillä on. Esimiehillä ei kuitenkaan ole havaittu keskimääräistä enempää psyykkisiä oireita. Esimiesten jaksamista parantavat erilaiset voimavaratekijät, joista tärkeimpiin kuuluu mahdollisuus vaikuttaa omiin tehtäviin ja työoloihin.

Tiimi- ja projektitöiden yleistymisen myötä esimiesten osuus palkansaajista on kasvanut, vaikka hierarkiatasoja on yleisesti pyritty purkamaan. Osa esimiestehtävistä on joutunut virallisen esimieshierarkian ulkopuolelle. On syntynyt uusi, toiminnallisten esimiesten ryhmä, jolla on työnjohdollisia tehtäviä, muttei hallinnollisia alaisia. Työhyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta toiminnalliset esimiehet ovat riskiryhmä, koska heillä ei ole käytössään samoja voimavaratekijöitä kuin ylemmillä esimiehillä.

Ylemmät toimihenkilönaiset työ- ja aikapaineiden ristiaallokossa

Ylempien toimihenkilönaisten jaksamis- ja työtyytyväisyysongelmat ovat lisääntyneet enemmän kuin muilla palkansaajilla. Ryhmään kuuluvat työskentelevät yksityisellä ja julkisella sektorilla usein yksikköjen ja tiimien vetäjinä sekä vastuullisina esimiehinä. Heidän työhyvinvointiaan heikentävät mm. kiristyvän julkisen rahoituksen ja asiakkaiden kasvavien ongelmien aiheuttamat paineet. He ovat samaan aikaan vastuussa työn tuloksellisuudesta ja johdettavien työhyvinvoinnista.

Naiset kokevat ryhmänsä miehiä useammin vaikutusmahdollisuutensa työn organisointiin ja työnjakoon pieniksi. Oman osaamisen ajan tasalla pito, suunnittelutyöt ja kehittämistehtävät hoidetaan usein työajan ulkopuolella. Työn itsenäisyys on myönteistä, mutta sen ei koeta riittävän vastapainoksi kasvaville vaatimuksille.

Proaktiivisuus parantaa organisaatioita

Proaktiivisuudella tarkoitetaan työntekijän lisääntyviä vaikutusmahdollisuuksia työnsä organisointiin ja samalla yksilöllisen vastuun kasvamista. Tässä julkaisussa on ensimmäistä kertaa tutkittu proaktiivisuutta eri sektoreilla.

Työn proaktiivisuudella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yksityisellä sektorilla proaktiivisuuden vaikutukset ovat tuntuvampia kuin julkisella, mutta julkisen sektorin lähtötilanne on proaktiivisuuden suhteen parempi. Tässä mielessä proaktiivisella toimintatavalla on suurempi merkitys yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Proaktiivisesta toimintatavasta näyttävät hyötyvän miehet naisia enemmän sekä julkisella että yksityisellä puolella.

Ikääntyminen ja työssä jatkaminen

Yhteiskunnan tavoitteena on työurien jatkaminen ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitäminen mahdollisimman pitkään, mielellään täyteen eläkeikään asti. Ikääntymisen vaikutuksia sekä eläköitymissuunnitelmia tarkastellaan artikkeleissa "Ikääntyvien palkansaajien työolot ja työhön sitoutumisen edellytykset" sekä "Sukupuoli ja aiottu eläkeikä".

Tutkimusten mukaan työssä jatkamista tukevat työntekijän korkea koulutustaso, hyvä terveys ja tyytyväisyys työhön sekä työpaikan varmuus. Työn raskaus liittyy yleensä pikemminkin henkisiin kuin fyysisiin tekijöihin. Työn raskautta voivat lisätä myös erilaiset tehostamis- ja muutostoimet, joita työpaikoilla on toteutettu runsaasti. Toisaalta uuden oppiminen lisää työssä viihtymistä monien ikääntyvienkin kohdalla.

Työelämän kehittämistoimenpiteet tukevat sekä naisten että miesten työssä jatkamista samalla tapaa. Naisille perhetekijät, esimerkiksi eläkkeellä oleva puoliso, merkitsevät työssä jatkamispäätöstä tehtäessä kuitenkin enemmän kuin miehille.

Lähde: Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Toim. Anna-Maija Lehto, Hanna Sutela & Arto Miettinen. Tilastokeskus, Tutkimuksia 244. Helsinki, 2006.

Lisätietoja: Anna-Maija Lehto p. 09 1734 3223, Hanna Sutela p. 09 1734 2907, Arto Miettinen p. 09 1734 2963

Artikkelikokoelman julkistamisseminaari ja aineistot

Tilaukset: Myyntipalvelu (09) 1734 2011, myynti@tilastokeskus.fi