Hyvinvointikatsauksen teemana rikkaudet

Vuoden ensimmäinen Hyvinvointikatsaus kertoo muun muassa kansanvarallisuudesta, kotitalouksien varallisuudesta, perinnöistä ja kestokulutushyödykkeiden omistamisesta. Alla poimintoja lehden artikkeleista.

Kansanvarallisuus väheni 90-luvulla

Kansanvarallisuus on koko kansantalouden yhteenlasketun omaisuuden arvo. Vuonna 1995 Suomen kansanvarallisuus oli 2 011 miljardia markkaa. Sitä riittäisi kaikille tasan jaettuna lähes 400 000 markkaa. Kansanvarallisuus oli pienimmillään vuonna 1993. Silloin suomalaisten keskimäärin omistaman varallisuuden käypähintainen arvo oli vain 350 000 markkaa. Vuosina 1990-93 kansanvarallisuuden arvo laski 450 miljardia markkaa.

Myös Ruotsin kansanvarallisuuden arvo on pienentynyt 1990-luvulla. Lasku alkoi myöhemmin kuin Suomessa. Se on myös jatkunut pitempään. Kolmannen vertailumaan Kanadan kansanvarallisuus on kasvanut tasaisesti koko tarkastelujakson ajan.

Vuonna 1995 kansanvarallisuus oli 3,7 -kertainen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Suhdelukua voidaan pitää eräänlaisena kansantalouden tehokkuusmittarina, joka kertoo kuinka paljon pääomaa tarvitaan bruttokansantuotteen tuottamiseen. Ruotsissa tuo luku osoitti suurempaa tehokkuutta, sillä se oli 2,9 vuonna 1995.

Vähän rikkaita kotitalouksia

Rikkaita kotitalouksia on Suomessa vähän. Uusimman varallisuus-tutkimuksen mukaan vuonna 1994 vajaalle 30 000 kotitaloudelle kasaantuivat hyvät tulot, varallisuutta, halpa ja hyvätasoinen omistusasuminen sekä reilu käteen jäävä ostovoima.

Rikkaiden omaisuuden koostumus poikkeaa selvästi tavallisen perheen omistuksista. Kaikista kotitalouksista eniten omistavalla sadasosalla oli arvopapereita ja rahaa pankissa yhteensä lähes 600 000 markan arvosta, kun keskivertotaloudella niitä oli noin 50 000 markan arvosta.

Suomalainen vaurastuu ja selviää taloushuolistaan yleensä hitaasti iän myötä. Varakkuus kasautui yleisimmin kotitalouksiin, joiden viitehenkilö oli 45 - 54-vuotias. Keski-ikäisten taloudet olivat suhteellisesti useimmin hyvätuloisia, paljon omistavia sekä ostovoimaisia. Myös asumistaso oli keski-ikäisten talouksissa suhteellisen hyvä.

Kaksi kolmannesta kotitalouksien varallisuudesta oli asuntoja

Eniten omistava kaksikymmentä prosenttia omisti noin puolet kaikesta kotitalouksien varallisuudesta. Kotitalouksilla oli varallisuutta keskimäärin 417 000 markan arvosta. Asunnon osuus siitä oli 68 prosenttia eli 284 000 markkaa vuonna 1994. Jos omaa asuntoa ei lasketa mukaan, jäljelle jäävä omaisuus jakaantui paljon epätasaisemmin. Kaksikymmentä prosenttia kotitalouksista piti hallussaan 75 prosenttia tästä muusta varallisuudesta eli vapaa-ajan asunnoista, sijoitusasunnoista sekä talletuksista ja muusta rahoitusomaisuudesta.

Kotitalouksien varallisuuserot kasvoivat 1990-luvun alussa lievästi vuosien 1988 ja 1994 varallisuustutkimusten mukaan. Vähiten omistavien kotitalouksien hallussa olevan reaaliomaisuuden (asunnot, vapaa-ajan asunnot, kulkuvälineet) arvo aleni vuodesta 1988 vuoteen 1994, mutta muiden omaisuus pysyi entisellään. Varattomin kymmenesosa kotitalouksista oli entistä velkaisempi vuonna 1994.

Keskimääräinen perintö oli 100 000 markkaa

Keskimääräisen perinnön arvo oli noin 97 000 markkaa. Kolme neljästä saadusta perinnöstä oli alle 100 000 markan suuruinen ja kaksi neljästä alle 35 000 markkaa. Noin kymmenen prosenttia perinnöistä ylitti 400 000 markan arvon. Vain prosentti perinnöistä oli yli miljoona markkaa.

Noin 330 000 kotitaloutta sai perintöä vuosina 1990 - 1994. Perintöjä saaneet taloudet olivat usein keski-ikäisiä tai sitä vanhempia. Perinnön koko oli myös yleensä sitä suurempi, mitä iäkkäämpi saaja oli. Suurimmat perinnöt siunaantuivat 60 - 69-vuotiaille. Samoin, mitä varakkaampi kotitalous, sitä useammin se oli perinyt jotakin tarkastelujakson aikana.

Lähde: Hyvinvointikatsaus 1/1997 sekä Hyvinvointikatsaus 1/1996
Lisätietoja: Varallisuus: Timo Matala (09) 1734 3422, Markku Säylä (09) 1734 3410; Perinnöt: Leena Hietaniemi (09) 1734 2372; Kansanvarallisuus: Erkki Niemi (09) 1734 3133, Taru Sandström (09) 1734 3350.