Työvoima ikääntyy
- Työllisistä merkittävä osa yli 54-vuotiaita
- Eniten työllistävillä toimialoilla eniten ikääntyneitä
- Kohti uutta työllisyyden rakennemuutosta 2010-luvulla?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kohti uutta työllisyyden rakennemuutosta 2010-luvulla?
Kansantalouden kannalta tärkeänä työllistäjänä palveluiden roolia voi 2000-luvun Suomessa verrata teollisuuden tai maa- ja metsätalouden rooliin vuosikymmeniä sitten. Erityisesti kunnallisten palveluiden piirissä työskentelevien määrä on suuri. Monilla paikkakunnilla kunta onkin suurin työnantaja. Esimerkiksi Espoossa, joka on kuulu korkean teknologian työpaikoistaan, Espoon kaupunki on silti suurin yksittäinen työnantaja yli 13 000 työpaikallaan.
Tarkastellaan työllisyyden ikärakennetta rakennemuutoksen näkökulmasta. Kuvioon 6 on tarkoituksellisesti valittu kaksi toimialaa, jotka talouden rakennemuutoksen kannalta poikkeavat mahdollisimman paljon toisistaan. Maa- ja metsätalous edustaa historiallista Suomea ja toimialaa, jonka merkitys työllistäjänä on vähentynyt aina 1960-luvulta lähtien. Uutta kasvavaa toimintaa ja teknologista kehitystä edustaa informaatiosektorin tavara- ja palvelutuotanto (nk. ICT-sektori), jonka merkitys työllisyydessä on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien3.
Kuvio 6. Työlliset ikäryhmittäin ICT-sektorilla sekä maa- ja metsätaloudessa vuonna 2006.
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus
Kun vuonna 2006 työllisiä oli koko maassa 2 444 000, ICT-sektorin osuus oli tästä 136 000 eli noin 5,6 prosenttia koko työllisyydestä. Samana vuonna maa- ja metsätaloudessa työskenteli 114 000 eli 4,7 prosenttia koko maan työllisyydestä. Voimakkaasta rakennemuutoksesta kertoo, että vajaassa 20 vuodessa on maa- ja metsätalouden työllisten määrä vähentynyt puolella, ja että 10 vuodessa on ICT-sektorin työllisten määrä kasvanut lähes 70 prosenttia.
Kuten odottaa sopii, talouden rakennemuutos näkyy myös toimialojen ikärakenteessa. Maa- ja metsätaloudessa työlliset ovat ikääntyneitä, ja toimialan työllisyyden väheneminen tulee jatkumaan eläkkeelle siirtymisen myötä. Sitä vastoin ICT-sektori on onnistunut houkuttelemaan töihin paljon nuoria. Noin 57 prosenttia alan työllisistä oli alle 40-vuotiaita vuonna 2006.
Mahdollisesta tulevasta rakennemuutoksesta kertoo kunnallisten palveluiden ja ICT-sektorin työllisten ikärakenteen vertailu (kuvio 7). Hyvinvointipalveluja tuottavan merkittävän työllistäjän työntekijät ovat Suomessa myös merkittävän ikääntyneitä. Ero suhteellisessa ikärakenteessa on selvä kun kunnallisia palveluita verrataan koko maan keskiarvoon ja erittäin suuri kun sitä verrataan ICT-sektoriin.
Kuvio 7. Työllisten ikärakenne ICT-sektorilla, kunnallisissa palveluissa ja kaikilla toimialoilla vuonna 2006, prosenttia.
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus
Kuvioiden 5 ja 7 ikärakenne herättää tärkeitä ja hieman hämmentäviäkin kysymyksiä. Miten kunnallisten palveluiden tarjonta toteutuu jatkossa? Löytyykö ratkaisu palveluiden tuottamiseen yksityistämisen ja ulkoistamisen kautta? Kokevatko nuoret ylipäätänsä työskentelyn esimerkiksi terveydenhoidon parissa tarpeeksi mielekkäänä?
Kysyntää palveluille joka tapauksessa on. Terveydenhoidon ja lasten päivähoidon palvelujen saatavuuteen on maassamme totuttu viimeisten vuosikymmenien aikana. Kunnallista ja laajasti koko maahan levittäytynyttä koululaitosta pidetään itsestään selvyytenä. Väestön ikääntyminen ja vanhusten määrän kasvu korostavat jatkossa entisestään hoitopalveluiden tarjonnan toimivuutta.
Nämä palvelut myös pitävät sisällään toimintoja, joita ei voi korvata teknologisella kehityksellä. On äärimmäisen vaikea kuvitella käytännön työelämän tilannetta, jossa terveyden-, lasten- ja vanhustenhoidon sekä koulutuksen henkilöstöä voitaisiin korvata roboteilla. Nykymaailman globalisoituvilla työmarkkinoilla ICT-sektori voi pyrkiä tehostamaan toimintojaan teknologian turvin tai vaikkapa siirtää koko tuotantonsa ulkomaille. Sen sijaan hyvinvointipalveluiden tuottamisen paikka ja niiden kysyntä on - ja myös pysyy - kotimaassa.
_______
1 Suurilla ikäluokilla ymmärretään vuosina 1945-1950 syntyneitä.
Lapsia syntyi noina vuosina seuraavasti: (1945) 95 758, (1946) 106
075, (1947) 108 168, (1948) 107 759, (1949) 103 515 ja (1950) 98
065. Vuosina 1990-2005 lasten syntyvyys oli keskimäärin noin 57 000
- 66 000 lasta vuotta kohden.
2 Virta-ominaisuuksien puuttumisen vuoksi ei työvoimatutkimuksessa
voida seurata henkilöiden työmarkkina-asemassa tapahtuvia
muutoksia. Työvoimatutkimuksen tulkinta perustuu siten vain
keskiarvojen vuosimuutoksiin.
3 Tässä tarkastelussa ICT-sektoriin luetaan työvoimatutkimuksesta
toimialat Konttori- ja tietokoneiden valmistus, Muu sähkökoneiden
ja -laitteiden valmistus, Radio-, TV- ja tietoliikennevälineiden
valmistus, Lääkintäkojeiden, kellojen jne. valmistus, Teleliikenne
ja Tietojenkäsittelypalvelut. ICT-sektorin määrittelystä ks. OECD
(2002) ja Tilastokeskus (2003).
Lähteet:
OECD(2002): Measuring the Information Economy
2002, Paris.
Työministeriö (2007): Työvoima 2025,
Täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin
perustana työikäisen väestön vähentyessä, Työpoliittinen tutkimus
325.
Tilastokeskus (2003): Tiedolla tietoyhteiskuntaan
IV.
Valtioneuvoston kanslia (2007):
Rekrytointiongelmat, työvoiman tarjonta ja liikkuvuus,
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2007.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 11.10.2007