Netissä tyhmyys tiivistyy helpommin
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Dipl. ins. Petteri Järvinen on seurannut tietotekniikan kehitystä yli 20 vuoden ajan. Hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja sekä noin 1330 lehtiartikkelia ja kolumnia. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 8/2007
Jokelan traagiset tapahtumat nostivat esiin internetin roolin nykynuorten arjessa. Julkisuudessa vaadittiin netin rajoittamista ja keskustelualueiden valvontaa. Aivan sama keskustelu käytiin viisi vuotta sitten Petri Gerdtin räjäytettyä pommin Myyrmannissa.
Sekä Auvinen että Gerdt olivat aktiivisia netin käyttäjiä. Gerdt keskusteli kotikemia-foorumilla räjähdysaineista, Auvisella tiedetään olleen yhteyksiä ainakin yhteen Yhdysvalloissa kouluammuskelua suunnitelleeseen nuoreen. Lisäksi Auvinen kertoi suunnitelmistaan YouTuben videopalvelussa, mutta kukaan ei ehtinyt reagoida ajoissa. Gerdt ja Auvinen ovat surullisia esimerkkejä siitä, miten nyt muodissa oleva netin yhteisöllisyys voi kääntyä pelottavaan suuntaan.
Yhteisöllisyyden kantavana voimana on ajatus siitä, että netissä samanhenkiset ihmiset voivat kohdata toisensa ja luoda yhteistä hyvää. Wikipedia-tietosanakirja, omatekoiset YouTube-videot ja tuhannet keskustelualueet tulvivat tietoa ja kokemuksia, jotka hyödyttävät kaikkea. Tieto lisääntyy jaettaessa ja palaa moninkertaisena jakajansa luo.
Yhteisöllisyys ei käytä rahaa, sillä toiminta perustuu antamisen ja saamisen vuorovaikutukseen. Miten ihana raikkaan ilman tuulahdus tämän päivän ylikaupallisessa maailmassa! Valitettavasti yhteisö voi muodostua myös haitallisten ajatusten tai ideologioiden ympärille. Tällöin jäsenet alkavat pitää norminvastaista toimintaa hyväksyttävänä ja yhteisöllisyys vain vahvistaa jäsenten uskoa asiansa oikeellisuuteen. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Kauan ennen nettiä ajatus kiteytyi sanonnassa "Joukossa tyhmyys tiivistyy".
Sähköisen maailman uusi piirre on siinä, että verkossa samanmieliset löytävät toisensa aiempaa helpommin, etäisyyksistä ja maiden rajoista riippumatta. Lisäksi pelkkään tekstiin perustuva viestintä kärjistää ajatuksia huomaamatta. Keskustelijat kokevat usein, etteivät pysty muutoin ilmaisemaan ajatuksiaan tarpeeksi painavasti. Pehmentävät eleet ja äänenpainot puuttuvat, joten kaikki viestintä tulkitaan kirjaimellisesti. Tämän on havainnut jokainen nettikeskusteluihin osallistunut. Mitättömästäkin asiasta voi syntyä lihava riita, joka pahimmillaan johtaa henkilökohtaisiin herjauksiin.
Paljon ikävää julkisuutta saaneet tapaukset eivät vähennä yhteisöllisten palveluiden arvoa. Niiden suosio kasvaa nopeasti. Ihmiset eivät halua olla pelkkiä passiivisia television tuijottajia, vaan haluavat osallistua ja tuottaa itsekin jotain - kunhan se tapahtuu heidän omilla ehdoillaan ja niin, että kaikki kokevat hyötyvänsä.
Yhteisöllisissä palveluissa korostuu luottamuksen merkitys. Jotta voisi toimia virtuaalisessa yhteisössä, on voitava luottaa toisiin käyttäjiin ja palvelun tarjoajaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Tarjoaja on usein ulkomainen yritys, jonka etiikasta saati toimintaa säätelevistä laeista emme tiedä mitään. Toiset käyttäjät näkyvät pelkkinä nimimerkkeinä, joista ei voi päätellä kirjoittajan taustaa, ikää tai edes sukupuolta. Silti nettiyhteisöistä voi tulla jäsenilleen yhtä tärkeitä kuin työpaikan tai harrastuksen "oikeasta" yhteisöstä.
Netissä on keskustelualueita, joita aktiivisimmat käyttäjät ovat seuranneet säännöllisesti jo 10 vuoden ajan. Vaikka kirjoittajat tuntevat toisensa pelkkinä nimimerkkeinä, se ei estä muodostamasta heistä mielikuvia. Radioäänistäkin tulee ajan myötä puolituttuja, vaikkei heitä koskaan nähdä ja viestintäkin on täysin yksisuuntaista.
Viime kädessä kaikkinainen tietoverkkojen käyttö perustuu luottamukseen. Kyse on abstrakteista asioista, joita ei voi havainnoida aistinvaraisesti. Emme näe www-sivun emmekä nimimerkkien taakse. Siksi on pakko luottaa. Mahdollinen luottamus syntyy vasta ajan kuluessa omista ja muiden kokemuksista. Todelliseen luottamukseen ei ole oikotietä. Saavutettu luottamus on palvelun tarjoajalle arvokasta pääomaa.
Uudet käyttäjät luottavat palveluihin joskus liikaakin, tai sitten he ovat vain ajattelemattomia. Terve epäluulo ja maalaisjärjen käyttö ovat aina paikallaan. Ei kannata innostua uudesta sivusta vain siksi, että kaikki muutkin kehuvat ja käyttävät sitä. Suuren suosion saavuttanut Facebook on tästä hyvä esimerkki. Mikä saa aikuiset ihmiset laittamaan kuvansa, henkilötietonsa ja intiimit yksityiskohdat www-sivulle kaikkien nähtäville? Aluksi on kiva löytää palvelusta vanhoja tuttuja vuosien takaa sekä nähdä, mitä heille kuuluu tänään. Mitä heille tapahtui koulun jälkeen, missä he nykyään vaikuttavat ja mitä harrastavat? Maailma on pieni - onko meillä kenties yhteisiä ystäviä?
Kannattaa kuitenkin muistaa, että omien tietojen ilmoittaminen netissä on yksisuuntainen tie. Vaikka tulisi myöhemmin toisiin ajatuksiin, takaisin ei voi kääntyä. Nolot valokuvat ja harkitsemattomat kommentit voivat säilyä netissä loputtomasti. Ne näkyvät ystäville, sukulaisille, vihamiehille ja omille lapsille, kun nämä ovat joskus kasvaneet aikuisiksi. Kymmenien vuosien sitoumus tulevaisuuteen edellyttää vahvaa luottamusta paitsi tekniikkaan myös itseensä.
Päivitetty 21.12.2007