Inflaatiomme on pääosin kotikutoista
- Maitotuotteet kallistuneet eniten
- Raaka-aineiden osuus hinnasta pieni
- Inflaatiopaineita vielä julkisessa liikenteessä ja matkoissa
- Inflaatiosta lähes 60 prosenttia kotimaista perua
- Globalisaatio jarruttaa edelleen inflaatiota
- Myös tuontiraaka-aineiden hinnoissa erilaista kehitystä
- Ruuan hinta noussut tasaisesti vanhoissa EU-maissa
- Bensiinin maailmanmarkkinahinta on käytännössä sidottu euroon
- Hintavertailujen salat
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Hintavertailujen salat
Viime aikoina lehdistössä on tullut muotiin tehdä ruokakorien hintavertailuja. Tulokseksi on saatu joissakin tapauksessa hurjia 30-40 prosentin nousuja kolmen-neljän viime vuoden aikana ja jopa 20 prosentin nousuja viime vuoden lopulta.
Samaan aikaan Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin ravintoryhmän hintakehitys on ollut huomattavasti hitaampaa. Missä vika; lasketaanko kuluttajahintaindeksi väärin vai onko lehtien hintavertailut tehty väärin perustein? Seuraavassa muutama ohje, miten hintavertailut tulisi tehdä oikeaoppisesti.
- Pitää olla täsmälleen samat tuotteet
vertailuajankohtina.
Valmistajan, pakkauksen ja koon tulee olla täysin samanlaisia. Lehtien vertailussa on esimerkiksi kilo edamjuustoa, ja vertailuajankohtien hinnoista näkyy selvästi, että juustot ovat olleet eri valmistajan tai eri kokoisia pakkauksia. Ei ole järkeä verrata appelsiinin ja banaanin hintoja keskenään eri ajankohdilta. Se ei kerro mitään hintakehityksestä, hintatasosta kylläkin. - Hyödykkeet pitää painottaa kulutuksen
mukaan.
Hintavertailukoreissa pitää mukaan tulevat tuotteet painottaa todellisen kulutuksen mukaan, kuten kuluttajahintaindeksissä tehdään. Vertailukoriin ei saa ottaa yhtä kiloa naudan fileetä ja litraa maitoa, oikea suhde olisi kilo fileetä ja 400 litraa maitoa. Yhtä 400 gramman painoista leipää kohden pitäisi vertailukorissa olla 2 litraa maitoa, yhtä tuoremehulitraa kohti pitäisi olla seitsemän litraa maitoa jne. Nyt vertailukoreissa kalliit ja harvemmin ostetut tuotteet määräävät kokonaiskorin hinta- ja kehityserot. - Pitää verrata saman kuukauden hintoja.
Eri vuodenaikoina hedelmien ja vihannesten hinnat vaihtelevat paljon, ja myös joulusesonki vaikuttaa hinnoitteluun. Talvella kotimainen tomaatti on kallista ja kesällä halpaa. Usein näkee sen virheen, että verrataan syksyn halvan tuontitomaatin hintaa kevättalven kalliiseen kotimaisen tomaatin hintaan. Samoin näkee vertailuja, jossa syksyn halpaa eurooppalaista omenaa verrataan kalliiseen kevättalven argentiinalaiseen omenaan. Vertailu tulee tehdä samoilta kuukausilta. Eri kuukausien vertailut ovat toki mahdollisia, mutta tuloksia pitää tulkita oikein; ero ei johdu hintojen noususta vaan erilaisten vuodenaikojen hintaeroista. - Tarjoushintaa ei saa verrata
normaalihintaan.
Usein vertailuista näkee, että vertailuhinta on tarjoushinta ja tämän päivän hinta on normaalihinta. Joulukuun tarjouskahvin hintaa verrataan huhtikuun normaalihintaan. Vertailu on sinänsä tehty oikein, mutta kun vertailussa on usein mukana vain vähän kauppoja, niin lopputulos vääristyy. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksissä on mukana 120 kauppaa. Hintakehitys tasoittuu, kun molempina vertailuajankohtina on mukana paljon sekä alennus- että normaalihintaisia tuotteita.
Tilastokeskus kerää joka kuukausi 148:n eri ruokatavaran hinnat 120 kaupasta ympäri Suomea. Yhdestä tuotteesta kerätään parhaimmillaan lähes 250 hintatietoa. Kaupat on valittu sen mukaan, kuinka paljon kuluttajat käyttävät kauppaa; mitä suurempi on kaupan myynti, sitä todennäköisemmin se on mukana hintakeruussa. Mukana on kuukausittain yli 20 000 yksittäistä hintatietoa. Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät täsmälleen saman tuotteen hinnan joka kuukausi. Mukaan otetaan keruuhetkellä oleva hinta, oli se sitten normaali- tai alennushinta. Kun indeksivertailussa on täsmälleen samat tuotteet ja hintahavaintoja on paljon, tasoittuvat eri tekijöistä aiheutuvat hintaheilahtelut ja lopputuloksena on luotettava hintaindeksi.
Päivitetty 9.7.2008