Elinajanodotteen muutos Helsingissä 1991-2005:
Helsinkiläiset saaneet lisää elinvuosia, mutta niitä on vähemmän
kuin muilla suomalaisilla
- Helsinki viitisen vuotta muuta Suomea jäljessä elinajanodotteen kehityksessä
- Iäkkäiden kuolleisuus alentunut
- Kuolleisuus sepelvaltimotautiin vähentynyt
- Koulutusryhmittäiset erot kasvaneet
- Mitä alempi koulutustaso, sitä suurempi ero Helsingin ja muun Suomen välillä
- Sosiaalinen rakenne erottaa Helsingin alueita
- Erojen kasvu vastoin terveyspoliittisia tavoitteita
- Elinajanodote kuvaa jäljellä olevaa elinaikaa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Koulutusryhmittäiset erot kasvaneet
Helsinkiläisten koulutustaso on selvästi korkeampi kuin pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen asukkaiden. 38 prosentilla yli 30-vuotiaista miehistä ja naisista oli 2000-luvun alkuvuosina Helsingissä korkea-asteen tutkinto, kun muualla nämä osuudet olivat 24 prosenttia miehillä ja 26 prosenttia naisilla.
Korkea koulutustaso on yksilötasolla yhteydessä korkeampaan elinajan- odotteeseen, joten voitaisiin olettaa elinajanodotteen olevan Helsingissä pääkaupungin ulkopuolista Suomea korkeammalla tasolla. Edellä kuitenkin nähtiin, ettei näin ole.
Seuraavassa asiaan saadaan lisävalaistusta tarkastelemalla elinajanodotteiden kehitystä koulutusasteen mukaan. Tässä analyysissä mukana ovat vain 30 vuotta täyttäneet, koska monella tätä nuoremmalla on vielä lopullinen koulutustaso saavuttamatta.
Elinajanodote kohosi kaikissa koulutusryhmissä koko 15-vuotiskauden ajan sekä miehillä että naisilla (kuvio 4). Korkeammin koulutetuilla kasvu oli kuitenkin nopeampaa kuin vähemmän koulutetuilla. Tämä erojen kasvu on ristiriidassa Terveys 2015 -kansanterveys-ohjelmassa asetetun valtakunnallisen tavoitteen kanssa, jonka mukaan korkea- ja perusasteen koulutuksen saaneiden elinajanodotteen eron olisi pitänyt supistua 1990-luvun alun tasolta.
Kuvio 4. 30-vuotiaiden elinajanodote Helsingissä ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella koulutusasteen mukaan kolmena viisivuotisjaksona 1991-2005, miehet ja naiset
Päivitetty 4.9.2008