Toteutuuko tasa-arvo henkilöstökoulutuksessa?

  1. Henkilöstökoulutus yleistyi 1990-luvulla
  2. Osallistumiseroja naisten ja miesten välillä
  3. Työntekijöiden ja toimihenkilöiden koulutus
  4. Tasa-arvo on kehittynyt miesten välillä
  5. Koetut mahdollisuudet saada koulutusta ovat lisääntyneet
  6. Naiset pystyvät vaikuttamaan koulutukseensa paremmin
  7. Koulutuksen tarve vähentynyt
  8. Tasa-arvo ei toteudu kaikilta osin

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Koetut mahdollisuudet saada koulutusta ovat lisääntyneet

Henkilöstökoulutuksen tasa-arvon toteutumisessa oleellista ei ole ainoastaan yhtäläinen osallistuminen eri ryhmien välillä. Tärkeä on ottaa huomioon myös se, miten hyviksi ryhmät arvioivat mahdollisuutensa osallistua koulutukseen ja vaikuttaa sen sisältöön.

Koetut mahdollisuudet saada ammattitaitoa kehittävää tai uraa edistävää koulutusta ovat kasvaneet sekä nais- että miespalkansaajilla. Koetut mahdollisuudet ovat kasvaneet erityisesti tämän vuosituhannen puolella, ja tällä hetkellä noin kolmannes sekä miehistä että naisista kokee hyviksi mahdollisuutensa saada koulutusta.

Naisten mahdollisuudet lisääntyivät kuitenkin nopeammin kuin miesten. Tämä saattaa niin ikään olla yksi selitys henkilöstökoulutuspäivien määrän painottumiselle naispalkansaajille.

Työntekijöiden kokemat mahdollisuudet päästä ammattitaitoa kehittävään tai uraa edistävään koulutukseen lisääntyivät viime vuosikymmenellä, ja nykyisin noin joka viides työntekijä arvioi mahdollisuutensa hyviksi. Sama kehityskulku on viime vuosikymmenellä nähtävissä sekä mies- että naispalkansaajilla, joten selitystä sukupuolten erilaiseen tasa-arvoistumiskehitykseen ei koulutusmahdollisuuksien muutoksista löydy. Tällä vuosikymmenellä eivät työntekijöiden kokemat mahdollisuudet päästä ammatilliseen koulutukseen ole kuitenkaan enää parantuneet.

Toimihenkilöillä kehityksen suunta on päinvastainen. Erityisesti naispuolisilla ylemmillä toimihenkilöillä koulutusmahdollisuudet ovat kasvaneet tällä vuosituhannella hyvin paljon. Kun samalla ajanjaksolla työntekijäasemassa olevien naisten mahdollisuuksissa on havaittavissa lievää taantumaa, voidaan tämän vuosikymmenen kehitystä erityisesti naispalkansaajien kohdalla pitää koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta ongelmallisena. Miespalkansaajilla on havaittavissa vastaava tilanne, joskin lievempänä. Tämä rakenteellinen muutos koulutuksen saamisen mahdollisuuksissa saattaa selittää osan siitä, ettei työntekijöiden suhteellinen asema henkilöstökoulutuksessa ole enää tällä vuosikymmenellä kohentunut.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 15.9.2008