Suomi on säästänyt pohjalta pohataksi
- Takana EU:n kovin menokuuri ja -kuri
- Velkapeikko on kutistunut
- EU:n suurin sijoitusomaisuus
- Suomen heilahtelut suuria
- Talous- ja rahapolitiikkaa ohjaava tilasto
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Talous- ja rahapolitiikkaa ohjaava tilasto
Kansantalouden tilinpitoon kytkeytyvä julkisen talouden alijäämää ja velkaa kuvaava tilastokokonaisuus sisältää tietoa julkisen talouden tilasta ja kehityksestä kansainvälisesti vertailukelpoisessa muodossa. Tilastoon kerätään tiedot valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen tilinpäätöksistä. Tiedot muokataan "tilinpidon kielelle" niin, että ne noudattavat kaikissa EU-maissa mahdollisimman laajasti samoja sääntöjä eli määritelmiä ja luokituksia.
Alijäämä- ja velkatasojen lisäksi tilasto kuvaa sitä, minkä verran julkisen sektorin ylijäämästä on käytetty velan pois maksuun ja minkä verran on sijoitettu rahoitusinstrumentteihin. Vastaavasti, jos julkinen sektori tai jokin sen osa on käyttänyt enemmän rahaa kuin on kerännyt, tilastosta nähdään, miten tämä alijäämä on rahoitettu esimerkiksi osakeomistusta myymällä tai ottamalla lisää velkaa. Tilasto sisältää myös vertailutietoa kansallisten alijäämäkäsitteiden, esimerkiksi valtion budjettijäämän, ja kansantalouden tilinpidon mukaisen alijäämän välillä.
Tilastoa käytetään normaalin taloustilaston tapaan talouden analyysiin ja talouden ennustamisen pohjana, mutta erityispiirteenä tilastossa on sen hallinnollinen käyttö Euroopan Unionissa. Tietoja käytetään sekä EU:n talouspoliittisessa päätöksenteossa että Euroopan keskuspankissa EKP:ssa yhtenä taustatietona rahapolitiikan suunnittelussa ja toteutumisen seuraamisessa. Tilastokokonaisuus rakennettiinkin alunperin sen vuoksi, että EU:n perustamissopimuksessa, ns. Maastrichtin sopimuksessa, sovittiin yhdeksi EMU-rahaliiton lähentymiskriteeriksi tasapainoisen julkisen talouden ehto: julkisen talouden alijäämän ei tulisi ylittää kolmea prosenttia eikä julkisen velan 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Jotta tätä sääntöä voitaisiin soveltaa tasapuolisesti kaikkiin maihin, tarvittiin yhtenevä tapa mitata samalla tavalla kaikissa maissa näitä kolmea merkittävää lukua: alijäämää, velkaa ja bkt:ta. Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmää (ESA) tarjosi näiden mittaamiseen yhtenäisen käsitteellisen kehikon, mutta alijäämän ja velan mittaamiseen on pitänyt ESAn tulkinnanvaraisuuden ja julkiseen talouteen liittyvien operaatioiden monimutkaisuuden takia laatia koko joukko ohjeita jo voimassa olevien kansantalouden tilinpidon sääntöjen lisäksi. Näin on syntynyt edelleen täydentyvä 'ESA95 Julkisen alijäämän ja velan manuaali'.
Euroopassa tiedot julkisesta alijäämästä kerää ja prosessoi Eurostat, joka on EU:n tilastovirasto ja yksi EU-komission pääosasto. Koska maailma ja julkinen talous muuttuvat jatkuvasti, Eurostatin tehtävänä on myös koordinoida keskustelua ja viime kädessä tehdä päätökset sääntöjen tarkentamisesta ja muuttamisesta, jotta porsaanreiät alijäämä- ja velkalukujen tahattomaan tai tarkoitukselliseen manipulointiin saataisiin tukittua. Yhteistyö kansallisten tilastoviranomaisten ja Eurostatin välillä onkin hyvin tiivistä. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisen yhteydessä vuonna 2005 toteutettu alijäämä- ja velkatietojen laatuvaatimusten tiukentaminen entisestään lisäsi tilastotietojen läpinäkyvyysvaatimuksia sekä Eurostatin että laajemman yleisön suuntaan.
Yhtenäisen tilastointi- ja raportointikehikon tavoitteena on varmistaa julkista taloutta koskevien tietojen vertailukelpoisuus ja luotettavuus. Käsitteiden kansainvälinen yhtenäisyys toisaalta merkitsee sitä, että alijäämä- ja velkatilastoinnissa käytettävät käsitteet tyypillisesti poikkeavat kansallisella tasolla käytettävistä käsitteistä. Verrattuna kansallisessa käytössä oleviin käsitteisiin kansantalouden tilinpidon mukaiset käsitteet antavat ainakin periaatteessa luotettavamman kuvan julkisen talouden tilasta. Esimerkiksi Suomen valtion budjetin mukainen ylijäämä sisältää useita kertaluonteisia eriä kuten valtionyhtiöiden myyntituloja, jotka eivät vaikuta tilastoituun ylijäämään. On kuitenkin muistettava, että myös kansantalouden tilinpidon mukaiseen ylijäämään vaikuttavat yleensä sellaisenaan esimerkiksi poikkeuksellisen korkeat verotuotot. Tämä on yksi syy siihen, miksi pelkän menneisyyttä kuvaavan tilastotiedon perusteella ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä julkisen talouden kestokyvystä.
Tilaston kotisivu:
http://tilastokeskus.fi/til/jali/index.html
Päivitetty 12.11.2008