Mikä ihmeen palkansaaja?
- Taloustilastojen palkansaajat
- Henkilö- ja kotitaloustilastojen palkansaajat
- Työstä saadut korvaukset
- Yhdenmukainen kuva palkkojen kehityksestä
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Työstä saadut korvaukset
Kansantalouden tilinpidon palkka
Palkansaajat saavat palkkaa työnsä korvaukseksi. Kansantalouden tilinpidossa palkkaan luetaan kuuluvaksi myös lomarahat, luontoisedut, bonukset ja voittopalkkiot. Lisäksi mukaan otetaan yrittäjien itselleen maksama palkka, luottamushenkilöiden ja muiden saamat palkkiot sekä muun muassa juomarahat ja tarjoilupalkkiot.
Kansantalouden tilinpidon palkansaajakorvaus sisältää työnantajan niin sanotut sivukulut eli sosiaalivakuutusmaksut. Kansantalouden tilinpidossa työnantajien sosiaalivakuutusmaksut tulkitaan palkansaajille maksetuiksi, vaikka ne maksetaan sosiaaliturvarahastoihin ja vakuutusyhtiöille. Nämä puolestaan maksavat työntekijöille maksuja vastaavat sosiaalietuudet kuten eläkkeet, työttömyysavustukset ja sairausvakuutuskorvaukset - näin maksut hyödyttävät viime kädessä työntekijöitä.
Vuonna 2008 kotitaloudet saivat noin 24 miljardia euroa erilaisia sosiaalietuuksia. Samana vuonna työnantajan sosiaalivakuutusmaksut olivat 18 miljardia euroa, ja palkansaajien ja yrittäjien sosiaalivakuutusmaksut runsaat 6 miljardia euroa.
Veronalaisten luontoisetujen lisäksi myös verottomat luontoisedut lisätään palkkasummaan työvoimakustannustilaston tietojen perusteella. Verottomia luontoisetuja ovat esimerkiksi henkilöstöalennukset ja henkilöstön virkistystoiminnan kulut. Työnantajan maksamia päivärahoja ei lueta palkoiksi, vaan ne ovat yritysten välituotepanoksia - poikkeuksena ovat varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten päivärahat.
Arvio harmaista palkoista lisätään kansantalouden tilinpidon palkkasummaan, mutta luvut ovat luonnollisesti vain likimääräisiä ja mahdollisesti liian pieniä. Niiden osuus kaikista palkoista on arvioitu 1-2 prosentiksi. Vain joidenkin toimialojen harmaista palkoista on eksplisiittisiä laskelmia. Osaa viranomaisilta pimitetyistä työtuloista on syytä pitää pikemminkin yrittäjätulona kuin palkkana.
Kaikkea ei lueta palkaksi kansantalouden tilinpidossa
Kansantalouden tilinpidossa palkkatulo määräytyy pitkälti verotuskäytännön mukaisesti. Palkkatulona verotettava ansio määritetään useimmiten palkkatuloksi. Tästä perussäännöstä on kolme merkittävää poikkeusta.
Ensinnäkin palkoista vähennetään ne sairausvakuutuskorvaukset, jotka työnantajat saavat vakuutusyhtiöiltä maksettuaan työntekijöilleen sairaus- ja äitiysloma-ajan palkkoja. Näitä sairausvakuutuskorvauksia ei luokitella palkoiksi, vaan kotitalouksien saamiksi sosiaalietuuksiksi.
Toiseksi työsuhdeoptioita ei lueta palkoiksi vaan hallussapitovoitoiksi, vaikka verottaja niitä palkkoina kohteleekin. Jos ne määriteltäisiin palkoiksi, yritysten ja kansantalouden toimintaylijäämät vääristyisivät, koska optioita ei makseta yritysten kassoista.
Kolmanneksi myöskään omaishoitajille maksettuja tukia ei luokitella palkoiksi vaan sosiaaliavustuksiksi, vaikka verottaja kohtelee niitä verollisina työkorvauksina. Sen seurauksena omaishoitajat eivät ole tilinpitolaskelmissa palkansaajia eivätkä työllisiä.
Sekä palkat että työnantajan sosiaalivakuutusmaksut kirjataan suoriteperusteisesti työnteon, ei maksamisen ajankohdan mukaan - poikkeuksen tekevät vain erityisbonukset.
Sosiaalitilastojen palkka
Henkilöiden ja palvelussuhteiden vuosiansiota koskevat tiedot saadaan lähes yksinomaan rekistereistä, lähinnä verotusrekistereistä tai yritysten palkkakirjanpidoista. Sen vuoksi on luonnollista, että ansiot määritellään pitkälti verotuskäytännön mukaisesti. Vuosiansio sisältää tilastovuoden aikana ansaitut veronalaiset palkat ja palkkiot ammattiasemasta (palkansaaja tai yrittäjä) riippumatta.
Ansioiden eli palkkojen käsite poikkeaa kansantalouden tilinpidosta siten, että luontoisedut luetaan palkkatuloon pelkästään verotusarvonsa mukaisesti. Vuosiansio sisältää yleensä sekä optiotulot, omaishoitajien palkkiot että sairasloman ajalta saadun ansion. Niin sanotut pimeät ansiot luonnollisesti puuttuvat.
Palkkatilasto mittaa tunti- tai kuukausipalkkoja. Palkkatilastojen ansiokäsite on yleensä suppeampi kuin muissa tilastoissa. Lisäksi sen kattavuus vaihtelee jonkin verran palkansaajaryhmästä riippuen; pois jäävät yleensä kertaluonteiset palkkaerät kuten lomaraha ja lomakorvaus. Tuntipalkkaisten ansiokäsitteeseen sisältyvät vain tehdyltä työajalta maksetut ansiot, eikä palkatulta vapaalta maksettuja korvauksia sisällytetä tilastoon.
Päivitetty 14.12.2009