Väestöennusteet ovat aina aliarvioineet eliniän pitenemisen
- Elinajanodote on vain tunnusluku
- Ennusteen tekijöiden kokemukset ruokkivat pessimismiä
- Japanin ikäihme
- Elintavat ja elämäntapasairaudet alentavat elinikää
- Tilastokeskuksen ennusteessa kuolevuuden aleneminen pidetään vakiona
- Tulevaisuutta ei koskaan kyetä ennustamaan oikein
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Ennusteen tekijöiden kokemukset ruokkivat pessimismiä
Elinajanodotetta voi valaista esimerkin avulla. Vuosina 1946-1950 Suomessa syntyi 269 000 poikalasta, ja poikien keskimääräinen elinajanodote oli syntymähetkellä 58,4 vuotta. Mikäli elinajanodote olisi ollut myös todellinen keskimääräinen elinikä eli kohorttielinikä, heistä olisi vuoden 2008 loppuun mennessä kuollut vähintään puolet.
Todellisuudessa kyseisinä vuosina syntyneiden poikien keskimääräinen elinikä voi hyvinkin olla 70 vuotta tai pidempi. Väestötietojen mukaan vuosina 1946-1950 Suomessa syntyneitä miehiä oli vuoden 2008 lopussa Suomessa ja Ruotsissa elossa yhteensä 209 000 eli lähes 78 prosenttia; lukuun eivät sisälly muualla kuin Suomessa tai Ruotsissa asuvat.
Suomen ja Ruotsin väestön elinikää kuvaavista tilastoista käy ilmi, että pitkällä aikavälillä kuolevuus on jatkuvasti alentunut, eikä merkkejä trendin muutoksesta ole. Välillä kuolevuus on pienentynyt nopeammin, välillä hitaammin. Pitkällä aikavälillä keskimäärin elinajanodote on pidentynyt noin 0,25 vuotta kalenterivuotta kohden.
Kansainvälisissä konferensseissa väestötutkijat ovat pohtineet, miksi kuolevuuden alenemista on systemaattisesti aliarvioitu. Tutkijat ovat löytäneet syitä myös ennusteiden tekijöiden kokemuksista: lasten elinikää arvioidaan omien vanhempien kuoleman varjossa. Lisäksi esimerkiksi kymmenjärjestelmän on arvioitu luovan psykologisia rajoja, minkä vuoksi vaikkapa 90 vuoden elinajanodotetta pidetään mahdottomana.
Päivitetty 15.3.2010