Koulutuksen niukkuudesta koulutuksen valintamyymälään

  1. Ikuiset koulutushuolet
  2. Hyppäys kansakoulusta peruskouluun
  3. Oppikouluista lukioihin
  4. Ammatillista opetusta on runsaasti tarjolla
  5. Korkeakouluopiskelu on valtavasti lisääntynyt
  6. Koulutusta kaikille ja kaikkiin tarkoituksiin
  7. Koulutusta joka lähtöön

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Koulutusta joka lähtöön

Suomalaiselle koulutusjärjestelmälle on ominaista, että nuorena suoritetaan laajat opinnot. Järjestelmän tavoitteena on valmistaa nuoria työelämään siten, että ainakin työtehtävien perusvalmiudet omaksutaan jo opiskeluvaiheessa.

Koulutustarjonnan ohjauksessa on 1990-luvun lopulta lähtien korostettu koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen päätäntävaltaa. Tavoitteena on ollut päätöksenteon vieminen sinne, missä paikallistuntemus ja alueen työmarkkinatilanteen tuntemus ovat parhaat. Lisäksi koulutussuunnittelu pyrkii ottamaan yhä paremmin huomioon aiemmin hankitun osaamisen, että vältettäisiin "turhaa" opiskelua.

Suomalaisten koulutustaso on parantunut ja koulutustarjonta on valtavasti monipuolistunut viidenkymmenen vuoden aikana. Nykyisin on runsaasti tarjolla sekä tutkintoon johtavaa että yleissivistävää koulutusta, ja kouluttautumisesta on tullut elämänpituinen hanke. Moni suorittaa tutkintoja vielä eläkkeelläkin - omaksi huvikseen.

Lähteet:

Koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita ja selvityksiä 2010:11.
Nuorten koulunkäyntimahdollisuudet ja työmarkkinoille tulo vuosina 1955-1965. Valtakunnansuunnittelutoimiston julkaisusarja A:12. Helsinki 1962.
Opetushallintokomitean mietintö. Komiteanmietintö 1963:7.
Oppilaitostilastot 2009. Koulutus 2010. Tilastokeskus.
Salmela, A. 1948. Uudistuva kansakoulu. Kansakoulunopettajain Jatko-opintoyhdistyksen julkaisuja V. Otava, Helsinki.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1961. Helsinki 1962.
Vuoden 1971 koulutuskomitean mietintö. Komiteanmietintö 1973:52.

_________

Koulutusluokitukset auttavat kuvaamaan monimutkaista koulutusjärjestelmää

 Koulutustilastojen systemaattinen suunnittelu aloitettiin 1960-luvun jälkipuoliskolla, koska koulutus- ja työvoimasuunnittelussa tarvittiin koko koulujärjestelmää kuvaavia yhtenäisin perustein laadittuja tilastoja.

Ratkaiseva edistysaskel koulutustilastojen kehittämisessä oli vuonna 1971 julkaistu koulutusluokitus. Sen avulla kyettiin ensimmäisen kerran kattavasti luokittelemaan ja analysoimaan kaikkea koulujärjestelmäkoulutusta. Koulutusluokitus uudistettiin vuonna 1997 vastaaman yhä paremmin kansainvälistä ISCED 1997 -luokitusta.

Nykyisin on käytössä neljä tutkintoon johtavan koulutuksen luokitusta: Tilastokeskuksen koulutusluokitus, Unescon kansainvälinen koulutusluokitus 1997 sekä opetushallinnon vuoden 1995 ja vuoden 2002 koulutusala- ja koulutusasteluokitus.

Vuonna 1971 perustettiin oppilaitosrekisteri ja luotiin koko koulujärjestelmän kattava oppilaitosten tyyppiluokitus. Sen jälkeen oppilaitostyyppiluokitus on muuttunut moneen kertaan, viimeksi vuonna 1999.

Vuosien mittaan erityisesti ammatillisen koulutuksen tutkintonimikkeet ovat muuttuneet paljon. Ennen valmistuttiin vaikkapa metallimiehiksi ja sähköasentajiksi, mutta nykyiset tutkintonimikkeet ovat laajoja toisen asteen ammatillisia perustutkintoja, esimerkkeinä kone- ja metallialan tai sähköalan perustutkinto.

Ammattikorkeakouluissa suoritetaan ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakouluista valmistuu muun muassa tradenomeja, restonomeja ja geronomeja, joiden ammattikorkeakoulututkinnon nimikkeisiin lisätään (amk) ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon nimikkeisiin (amk, yl).

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 27.9.2010