Vaikuttavaa kotouttamista

  1. Kotouttamistoimien vaikutuksista vähän tietoa
  2. Maahanmuuttajalla on velvollisuus osallistua kotouttamissuunnitelman tekoon
  3. Kotouttamislaki tutkimusasetelmana
  4. Kotouttamissuunnitelmat paransivat maahanmuuttajien työllisyyttä
  5. Paljon jää vielä oppimatta

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Paljon jää vielä oppimatta

Edellä esitetyn perusteella vuoden 1999 kotouttamislaki näyttää parantaneen maahanmuuttajien menestystä työmarkkinoilla ja vähentäneen heidän riippuvuuttaan tulonsiirroista. Kotouttamissuunnitelmia voidaan hyvin perustein pitää vaikuttavana politiikkatoimena. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että tulokset ovat pienen otoskoon takia hyvin epätarkkoja. Lisäksi ne kuvaavat vain ensimmäistä kotouttamislakia edeltävän ja sen jälkeisen tilanteen eroja. Niiden perusteella ei voida päätellä, ovatko nykyiset kotouttamistoimenpiteet niin tehokkaita kuin ne parhaassa mahdollisessa järjestelmässä voisivat olla.

Käytettävissä olevan tutkimusasetelman avulla on mahdotonta selvittää, millainen paras mahdollinen kotouttamisjärjestelmä olisi. Myös vastaus siihen, miksi kotouttamissuunnitelmat toimivat, jää suurelta osin spekulaation varaan. Ainoa luotettava keino vastata tähän kysymykseen olisi tehdä järkevästi suunniteltuja pilottihankkeita.

Tämän suuntainen kokeilu on yhdistetty viimeisimpään kotouttamislain uudistukseen (HE 185/2010). Valitettavasti kokeilun suunnitteluun ei nähtävästi ole osallistunut kvantitatiiviseen arviointitutkimukseen erikoistuneita asiantuntijoita. Mainittu kokeilu ei nimittäin tuota vaikuttavuusarvioinnin kannalta olennaisia koe- ja vertailuryhmiä. Asia olisi voitu korjata pienellä suunnittelulla – syntyiväthän tällaiset ryhmät vuoden 1999 lakitekstin pohjalta suunnittelemattakin.

Lähteet:

Sarvimäki, M. 2010. Maahanmuuton taloustiede: lyhyt johdatus. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2010.
Sarvimäki, M. – Hämäläinen, K. 2010. Assimilating Immigrants. The Impact of an Integration Program. CReAM DP No. 19/10. University College London.

_________________

Tutkimuksen vertailuasetelma saatiin kotouttamislaista

Lakeja valmisteltaessa tutkimustietoa on yleensä niukasti saatavilla. Vaikutukset arvioidaan lainmuutosten jälkeen – mikäli niitä ylipäätään halutaan selvittää. Luotettava arviointi on kuitenkin mahdotonta, jos arviointiin ei ole varauduttu jo lakia säädettäessä. Lakimuutokset koskettavat useimmiten kaikkia kohderyhmään kuuluvia, minkä vuoksi uskottavia vertailuryhmiä ei yleensä ole.

Julkisen vallan toimenpiteiden vaikuttavuutta on mahdollista arvioida luotettavasti vain silloin, kun on kaksi samankaltaista ryhmää, joista toinen on toimenpiteiden kohteena (kohderyhmä) ja toinen ei (vertailuryhmä). Ensimmäisen kotouttamislain toimeenpanossa on kaksi tekijää, jotka edesauttavat samanlaisten kohde- ja vertailuryhmien muodostamista. Ensinnäkin laissa on määritetty tarkka päivämäärä, jonka jälkeen maahan saapuneet maahanmuuttajat ovat velvoitettuja kotouttamissuunnitelmaan. Toiseksi päivämäärä asetettiin kahden vuoden takautumalla ajankohtaan 1.5.1997.

Velvoite ja oikeus suunnitelmaan olivat voimassa kolme vuotta siitä, kun maahanmuuttaja oli ensimmäisen kerran merkitty väestötietojärjestelmään. Kotouttamissuunnitelma oli lain mukaan laadittava viiden kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta tai toimeentulotuen saamisesta. Suunnitelma tehtiin kolmeksi vuodeksi.

Tutkimuksen kohde- ja vertailuryhmän muodostamista voi havainnollistaa kahdella maahanmuuttajaryhmällä, joista ensimmäinen saapuu Suomeen 30.4.1997 ja toinen 1.5.1997. Kaksi vuotta myöhemmin kotouttamislaki astuu voimaan, jolloin jälkimmäiselle ryhmälle syntyy velvoite laatia kotouttamissuunnitelma, mutta ensimmäiselle ei. Ryhmiin jakoa voidaan pitää satunnaisena, koska maahantulijat eivät Suomeen saapuessaan tiedä tulevasta laista. Tämän johdosta ryhmien välinen vertailu paljastaa kotouttamissuunnitelmien vaikutuksen.

Edellä mainitun ajatuksen siirtäminen vaikuttavuusarviointiin on hieman monimutkaisempaa. Yksi syy on se, että osa vuoden 1997 toukokuun jälkeen saapuneista työllistyi ennen kotouttamislain voimaantuloa, joten heidän ei tarvinnut osallistua kotouttamissuunnitelmaan. Toisaalta jotkut ennen vuoden 1997 toukokuuta saapuneista maahanmuuttajista hankkivat suunnitelman vapaaehtoisesti. Nämä ovat tavanomaisia arviointitutkimuksen ongelmia, jotka voidaan ratkaista normaalimenetelmien avulla.

Huomattavasti harmillisempi ongelma on se, että pienessä maassa maahanmuuttajien määrä on tilastollisen analyysin näkökulmasta vähäinen. Tilannetta vaikeuttaa se, että tutkimuksiin luovutetaan pienehköjä otoksia alunperinkin pienestä populaatiosta. Tämä lisää vaikuttavuusarvioiden epävarmuutta ja heikentää olennaisesti päätöksentekijöiden käytössä olevan informaation laatua.

 

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011