Uudet sukupolvet ovat edeltäjiään vauraampia
- Varallisuus jakautuu epätasaisesti
- Nettovarallisuus on suurimmillaan ennen eläkeikää
- Aika, sukupolvi ja ikä vaikuttavat varallisuuteen
- Varallisuuserojen kehitys on ollut maltillista
- Velkaantuminen ilmenee nettovarallisuuden eroina
- Rahoitusvarallisuuden merkitys on kasvamassa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Aika, sukupolvi ja ikä vaikuttavat varallisuuteen
Ikäryhmittäiset tiedot kuviossa 1 sisältävät kunakin vuonna eri vuosina syntyneitä ikäluokkia. Nämä ovat voineet ikääntyä hyvin erilaisissa olosuhteissa. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa sotavuodet, sodan jälkeinen vaurastuminen ja sosiaaliturvan kehitys, 1970-luvun stagflaatio, 1990-luvun alun lama, vuosituhannen taitteen teknologiabuumi tai tutkimusajanjaksolla pidentyneet asuntolaina-ajat ja Euroopan talous- ja rahaliittoon liittymisen ja euron käyttöönoton myötä alentunut korkotaso.
Myös syntymäkohorttien ominaisuudet kuten suhtautuminen riskiin, perinnönjättömotiivit tai kulutustottumukset voivat poiketa ja vaikuttaa säästämisalttiuteen ja varallisuuden rakenteeseen. Toisaalta myös kotitalouden rakenteen muutokset kuten leskeksi jääminen vaikuttavat varallisuuden ikäprofiiliin.
Kohorttitekijöiden vuoksi ikäluokittainen tarkastelu ei tuo vahvistusta väitteelle, että yksilöt kasvattavat varallisuuttaan eläkeikään asti ja kuluttavat kertynyttä varallisuutta tasaisesti tämän jälkeen (ns. elinkaarihypoteesi). Voi olla, että yli 64-vuotiaiden alhaisempi varallisuus aiheutuukin siitä, että tähän ikäluokkaan tiettynä vuotena kuuluneiden syntymäkohorttien kumuloitunut säästäminen tai pääomansiirrot (perinnöt, lahjat) poikkeavat muista ikäluokista.
Varallisuuden kehitystä syntymäkohorteissa kuvataan kuviossa 3 poikkileikkausaineistosta muodostettujen kvasikohorttien avulla4. Kohorttinäkymässä kukin viiva kuvaa syntymäkohortin nettovarallisuuden kehitystä eri-ikäisinä. Jokaiselta syntymäkohortilta on neljä havaintoa, yksi kultakin tutkimusvuodelta 1994–2009. Vaikka ajanjakso on lyhyt ja havaintoja vähän, joitakin päätelmiä voi kuitenkin tehdä.
Kuvio 3. Nettovarallisuus kotitalouden viitehenkilön syntymäkohortin (kvasikohortit) ja iän mukaan vuosina 1994–2009. Euroa/kotitalous.
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien varallisuuden aikasarjatiedosto.
Ensimmäinen havainto on se, että ajanjaksolla 1994–2009 nuoremmat syntymäkohortit yleensä ovat olleet samanikäisinä edeltäjiänsä vauraampia. Tätä kuvaa käyrien vertikaalinen ero. Esimerkiksi vuosina 1970–1974 syntynyt ikäluokka oli keskimäärin vauraampi 25–40-vuotiaana kuin edeltävä vuosina 1965–1969 syntynyt ikäluokka. Kyse voi olla aikavaikutuksesta, mutta kuvion pohjalta asiasta ei voi tehdä päätelmiä.
Toiseksi havaitaan, että nettovarallisuus ei ole vähentynyt iän myötä ennen sotaa syntyneillä sukupolvilla. Myös tämä voi aiheutua aikavaikutuksesta. Voisi periaatteessa olla niinkin, että eläkeikäiset ovat jakaneet varallisuuttaan ennakkoperintöinä, kuluttaneet säästöjä ja kuluttaneet koko eläkkeensä, mutta varallisuusarvojen nousu jäljelle jääneessä varallisuudessa on silti kasvattanut nettovarallisuutta.
Kolmas havainto on, että nettovarallisuus on absoluuttisesti kasvanut eläkeikäisten syntymäkohorteilla vähemmän kuin nuoremmilla vuodesta 1994 vuoteen 2009. Tämä käy ilmi käyrien kulmakertoimesta, joka on vanhimmilla kohorteilla loivempi. Kyse voi olla iän myötä alentuvasta säästämisalttiudesta, ennakkoperintöjen jättämisestä tai leskeksi jäämisestä. Varallisuus kumuloituu ikäjakauman keskivaiheilla.
Päivitetty 4.6.2012