Uusi elämäntapa velkaannuttaa ja vaurastuttaa
- Miten varallisuutta kuvataan?
- Valtaosalla suomalaisista on asuntovarallisuutta
- Asuntoihin tarvitaan yhä enemmän lainarahaa
- Osake- ja rahastosijoittaminen lisääntyy
- Rahoitusvarallisuus on keskittynyt kaikkein suurituloisimmille
- Varallisuuteen ja velkaantumiseen liittyvät riskit ovat muuttuneet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Osake- ja rahastosijoittaminen lisääntyy
Elintason nousun merkkinä pidetään sitä, että kotitalouksilla on entistä enemmän likvidejä varoja. Omistusasunnon katsotaan olevan vielä epälikvidi sijoitus, koska sen myymiseen liittyy paljon käytännön ongelmia.
Sanakirjamääritelmän mukaan likviditeetti tarkoittaa toisaalta maksuvalmiutta ja maksukykyä ja toisaalta sitä, miten helposti jokin omaisuuserä on muutettavissa rahaksi. Verbi likvidoida tarkoittaa "selvittää varat", "tehdä loppuselvitys". Elämänsä aikana ihminen joutuu mahdollisesti monta kertaa selvittelemään varojaan.
Rahoitusvarallisuuden osuuden hidas mutta vakaa kasvu ilmenee vuodesta 1987 alkavasta aikasarjassa. Vuonna 1987 osuus koko varallisuudesta oli 13 ja vuonna 2009 19 prosenttia.
Suomalaisten rahoitusvarallisuus on perinteisesti ollut pankkitilillä ja siis hyvin likvidissä muodossa. Pikkuhiljaa sijoitusomaisuuden rakenne on kuitenkin muuttunut. Nykyisin tavalliset kotitaloudetkin voivat tulla entistä enemmän riippuvaisiksi markkinajohteisista odotuksista, kun korkojen muutokset ja osakekurssien vaihtelu vaikuttavat rahoitusomaisuuden arvoon.
Rahoitusvarallisuutta kotitalouksilla oli vuonna 2009 keskimäärin 36 200 euron arvosta, josta talletuksia oli 15 400 euroa ja pörssiosakkeita ja rahastoja 11 200 euroa. Muita rahoitusvaroja kuten eläkevakuutuksia, noteeraamattomia osakkeita ja joukkovelkakirjoja oli 9 600 euron arvosta.
Kuviosta 5 ilmenee iso mullistus rahavarojen rakenteessa. Vielä vuonna 1994 talletusten osuus oli 77 prosenttia. Vuosien mittaan osuus on supistunut ja on nyt vajaa puolet, 43 prosenttia. Sitä vastoin osake- ja rahastosijoittaminen on enemmän kuin kaksinkertaistunut 14 prosentista 31 prosenttiin.
Kuvio 5. Eri rahoitusvarallisuuserien osuus koko rahoitusvarallisuudesta vuosina 1994−2009. Prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien varallisuustutkimukset.
Rahoitusvarallisuuden määriä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että tasot eivät vastaa kansantaloustilastoissa olevia kokonaistalouden lukuja. Esimerkiksi haastattelujen perusteella saatu kotitalouksien talletusten yhteissumma on paljon pienempi kuin todellinen talletuskanta.
Talletusten mittaaminen haastattelumenetelmällä on vaikeaa, koska osalle haastatelluista omista talletuksista ja muista raha-asioista kertominen on vaikeaa, he eivät ilmoita talletustensa määrää lainkaan tai ilmoittavat ne todellista pienempinä. Ongelmia aiheuttaa myös todellinen tietämättömyys talletusten määrästä. Perheenjäsenet voivat hoitaa raha-asioitaan hyvin itsenäisesti, ja kotitalouden haastattelussa läsnä oleva jäsen ei tiedä muiden tilitietoja.
Tämä niin sanottu eräkato vaikuttaa varallisuuslajeihin eri tavoin. Asuntovarallisuudessa sen vaikutus on pientä ja puuttuvia tietoja pystytään tilastomenetelmillä korjaamaan paremmin kuin muiden varallisuuslajien tietoja.
Päivitetty 11.3.2013