Julkaistu: 3.6.2013

Suomalaisten velkaantuminen on eurooppalaista keskitasoa

  1. Suomalaisten velat eurooppalaista keskitasoa
  2. Velkaantuminen vaihtelee elinvaiheittain
  3. Neljänneksellä velallisista velkaa vähintään 100 000 euroa
  4. Suurimmat asuntovelat kehyskunnissa
  5. Asumistason parantaminen kasvattaa velkaa
  6. Pitäisikö kehityksestä huolestua?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Suurimmat asuntovelat kehyskunnissa

Pääkaupunkiseudulla velallisia asuntokuntia oli jonkin verran muuta maata enemmän. Siellä velallisia oli 64 prosenttia asuntokunnista. Kulutukseen ja hankintoihin otettua velkaa oli puolella pääkaupunkiseudun asuntokunnista. Asuntovelallisia siellä sen sijaan oli hieman vähemmän kuin koko maassa, 30 prosenttia asuntokunnista. Pääkaupunkiseudulla vuokra-asuminen on muuta maata yleisempää. Useimmin asuntovelkaa oli Etelä-Suomen (pl. pääkaupunkiseutu) ja Ahvenanmaan asuntokunnilla. Pääkaupunkiseudulla asuntovelat olivat kuitenkin selvästi muuta maata suuremmat, 116 980 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohden, mikä oli 31 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. (Tilastokeskus 2011.)

Asumisen kalleus on ongelma erityisesti aluekeskuksissa ja pääkaupunkiseudulla sen vaikutukset näkyvät selvimmin. Nuorten perheiden ja muiden asumistasoaan parantamaan pyrkivien muuttoliike suuntautuu näillä alueilla usein lähikuntiin ainakin silloin, kun asumisen ongelmat liittyvät tilanpuutteeseen. Aluekeskuksiin muuttavat ovat usein pieniä nuorten talouksia, jotka perheellistyessään ja työelämään siirtyessään muuttavat lähi- ja kehyskuntiin väljemmän asumisen toivossa (Matala 2008). Asuntovelkaisimmat taloudet eivät löydykään suurimmista keskuksista, vaan niiden lähikunnista. Vuonna 2011 eniten asuntovelkaa oli Kauniaisten asuntokunnilla, 186 000 euroa velallisasuntokuntaa kohti, ja seuraavaksi eniten, noin 130 000 euroa Sipoon, Siuntion, Espoon ja Kirkkonummen asuntovelallisilla. Hieman helsinkiläisiä enemmän asuntovelkaa oli myös Nurmijärven, Vihdin ja Tuusulan asuntovelallisilla.

Merkitystä velkojen suuruudella suhteessa tuloihin on niille asuntokunnille, joilla on velkaa, ja velkaantumistilaston aineistosta voidaankin laskea velkaantumisasteet velallisille asuntokunnille. Vuonna 2002 se oli 108 prosenttia ja vuonna 2011 155 prosenttia. Vuonna 2010 velallisasuntokuntien velkaantumisaste oli 156 prosenttia, joten suhdeluku laski hieman edellisvuodesta. (Taulukko 1.) Ero kaikkiin asuntokuntiin johtuu siitä, että velallisten asuntokuntien tulot kasvoivat enemmän kuin velattomien. Kovin pitkälle meneviä päätelmiä kehityksestä ei tämän perusteella voi kuitenkaan tehdä, sillä luottokantatilastojen mukaan kotitalouksien velanotto kasvoi edelleen vuoden 2012 kolmen neljänneksen aikana, vaikka kasvuvauhti onkin hidastunut. Velkaantumisasteisiin vaikuttavat myös kotitalouksien tulot, ja niiden kehitys vaikuttaa nykytilanteessa epävarmalta.

Taulukko 1. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet vuosina 2002–2011. Prosenttia

Viitehenkilön ikä Vuosi
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156 155
–24 87 97 104 119 129 132 127 128 125 124
25–34 151 166 179 200 213 217 215 220 223 222
35–44 128 140 149 165 176 181 187 195 201 202
45–54 89 95 100 111 118 122 127 134 138 139
55–64 70 75 77 85 89 90 92 95 99 100
65– 55 59 60 65 69 68 65 68 73 72

Lähde: Tilastokeskus. Velkaantumistilasto.

Velallisasuntokunnista velkaisimpia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Niiden velkaantumisaste oli 222 vuonna 2011. Alle 35-vuotiaiden asuntokuntien ja eläkeikäisten velkaantumisasteet pienenivät edellisvuodesta hieman, mutta yli 35–64-vuotiaiden joukossa ne kasvoivat. Vuodesta 2002 ovat eniten, 74 prosenttiyksikköä, kasvaneet 35–44-vuotiaiden velkaantumisasteet. Eläkeikäisten asuntokuntien velkaantumisasteet olivat muita pienempiä, ja ne ovat myös kasvaneet vuosikymmenen aikana vähiten. (Tilastokeskus 2011.)

Suuri velkamäärä ei välttämättä tarkoita velkaongelmia, mutta se voi muodostaa riskin, jos elinolot muuttuvat esimerkiksi työttömyyden, sairauden tai avioeron takia, tai jos omistusasunnon realisointi tai vaihto ei onnistu epäedullisen markkinatilanteen takia (Rantala & Tarkkala 2009, 19). Vaikka alhainen korkotaso on pitänyt kotitalouksien lainanhoitomenot viime vuosina kohtuullisina, ovat suuret velat tietenkin suurempi riski myös korkotason noustessa etenkin, jos lainat on sidottu lyhyisiin viitekorkoihin.

Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli 264 900 eli 17 prosenttia velallisista asuntokunnista vuonna 2011. Kaksi kolmesta niistä oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli iältään 25–44-vuotias. Vuodesta 2002 on näin velkaisten asuntokuntien määrä lähes kolminkertaistunut, ja osuus velallisista asuntokunnista kasvanut kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Vähintään viisi kertaa vuositulojen verran velkaa oli 65 500 asuntokunnalla eli neljällä prosentilla velallisista; velkaa niillä oli keskimäärin 263 400 euroa. Asuntovelallisia niistä oli yhdeksän kymmenestä. Vuonna 2002 suhteellisesti yhtä paljon velkaa oli 20 200 asuntokunnalla.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 3.6.2013