Tutkimustieto auttaa parantamaan romanien elinoloja

  1. Terveyserojen sosioekonomiset syyt on tutkittava
  2. Terveys koetaan paremmaksi kuin objektiiviset mittarit kertovat
  3. Romanien eriarvoisen kohtelun juuret ovat syvällä historiassa
  4. Tasa-arvopolitiikka ei ole purrut romanien ongelmiin
  5. Romanipoliittisen ohjelman toteutumisen tueksi tarvitaan tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista
  6. Osallisuutta ja kulttuurisensitiivisyyttä
  7. Romanien hyvinvointia on mahdollista edistää tutkimustulosten avulla
  8. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Osallisuutta ja kulttuurisensitiivisyyttä

Perinteisten romanitapojen mukaan puhtautta ja likaa koskevat käsitykset ohjaavat sitä, mistä asioista on sopivaa puhua kenenkin seurassa. Ihmisruumiin toimintaan ja sukupuoliasioihin viittaavat asiat ovat tabuja, ja niiden ääneen lausumista tulee välttää tai käyttää kiertoilmaisuja (Granqvist & Viljanen 2002). Nämä asiat pyritään ottamaan huomioon romanien hyvinvointitutkimuksen suunnittelussa ja tiedottamisessa.

Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen kokemukset osoittavat, että terveystarkastukseen pääsy oli merkittävä kannustin tutkimukseen osallistumiselle (Castaneda ym. 2012). Romanien hyvinvointitutkimuksen suunnitteluvaiheen kuulemistilaisuuksissa on käynyt selväksi, että monelle ilmaiseen perusterveystarkastukseen pääsy on hyvä mahdollisuus saada tietoa omasta terveydentilastaan. Toisaalta ensi kuulemalta romaneille tehtävä "joukkotarkastus" aiheuttaa historiallisista syistä epäluuloa. Romaneja syrjiviä käytäntöjä ja lakeja on yleensä edeltänyt jonkinlainen tutkimus, ja esimerkiksi jo 1800-luvun lopussa romanipolitiikan tiukentamisen kannattajat korostivat tutkimuksen merkitystä (Tervonen 2012). Epäluulon taustalla on myös pelko siitä, että tulosten avulla romanivähemmistö voidaan leimata jonkin negatiivisen ominaisuuden mukaan.

Myös kognitiivisiin testeihin suhtaudutaan epäilyksellä, koska niiden tiedetään olevan kulttuurisidonnaisia ja koulutustaustasta riippuvaisia. Psykologeilla ja psykiatreilla tulisi olla romanikulttuurin ja romanikielen ilmaisun tuntemusta, jotta mittarien validiteettia voitaisiin arvioida. (Viljanen ym. 2010.) Vähemmistötutkijan eettinen vastuu ja tutkimukseen osallistuvia aktivoiva tutkimusote korostuvat – esimerkiksi Ruotsissa harjoitettiin 1930-luvulla romanien rotuopillista profilointia ja kallonmuotojen mittausta (Tervonen 2012). Kuulemistilaisuuksissa on selvinnyt myös se, että terveyserojen käsite on romanien keskuudessa usein ymmärretty tarkoittavan biologisia, dna:n määrittelemiä ominaisuuksia.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 9.12.2013