Vaaleissa äänestäminen siirtyy vanhemmilta lapsille1
- Vanhempien esimerkki vaikuttaa aikuisten lasten äänestysaktiivisuuteen etenkin nuorella iällä
- Vanhempien koulutus ei vaikuta äänestystavan siirtymiseen
- Matalan osallistumisen siirtymistä voidaan ehkäistä aktivoimistoimenpiteillä
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Vanhempien koulutus ei vaikuta äänestystavan siirtymiseen
Äänestystavan siirtymisen voi olettaa olevan osittain sidoksissa myös vanhempien koulutukseen. Yhtäältä vanhempien koulutus vaikuttaa suoraan heidän lastensa koulutustasoon (Verba ym. 2005, 116). Myös Suomessa koulutus periytyy edelleen selvästi (Myrskylä 2009). Koulutus puolestaan lisää sellaisia kognitiivisia taitoja, jotka edesauttavat politiikan seuraamista ja vahvistavat osallistumiseen liittyvää velvollisuudentuntoa. Korkeasti koulutetut työskentelevät usein kansalaistaitojen kehittymistä tukevissa ammateissa, jotka lisäävät sosiaalista verkostoitumista muiden aktiivisesti osallistuvien henkilöiden kanssa (Verba ym. 2005, 98). Toisaalta viime aikoina tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että koulutuksen ja poliittisen osallistumisen välinen yhteys ei välttämättä olekaan suoraviivainen, vaan aktiivisuuseroja on havaittavissa jo ennen toisen asteen koulutukseen hakeutumista, mikä korostaa aikuistumista edeltävän poliittisen sosialisaation merkitystä (Kam & Palmer 2008; Persson 2012). Siinä missä vanhempien koulutus, ammatti ja tulotaso vaikuttavat lasten kouluttautumishalukkuuteen arvojen ja taloudellisten resurssien välittymisen kautta, samat tekijät lisäävät vanhempien poliittista osallistumista. Näin ollen vanhempien ominaisuudet vaikuttavat sekä lasten koulutustaustaan että heidän omaksumaansa osallistumisrooliin (Kam & Palmer 2008, 614–615).
Taulukosta 3 voidaan havaita, että vanhempien äänestämisen merkitys on pitkälti sama vanhempien koulutustasosta riippumatta. Vanhempien äänestäminen ei kuitenkaan riitä häivyttämään koulutuksen suuntaisia eroja, vaan matalimmin ja korkeimmin koulutettujen vanhempien lasten äänestysaktiivisuusero on kymmenen prosenttisyksikköä silloinkin, kun molemmat vanhemmista äänestävät. Toisaalta on syytä ottaa huomioon, että ainoastaan 18 prosentilla vanhemmista vähintään toisella on korkea-koulututkinto. Tässä mielessä vanhempien oman vaaliosallistumisen kannustavalla esimerkillä on huomattava merkitys. Lisäksi korkeimmin koulutettujen vanhempien aktivoiva vaikutus on huomattavasti lievempää silloin, kun kumpikaan vanhemmista ei äänestä. Vaaliosallistuminen on kuitenkin erittäin yleistä sellaisten vanhempien keskuudessa, joista ainakin toisella on korkeakoulututkinto. Yhteensä 85 prosentissa tapauksista molemmat vanhemmat äänestivät ja ainoastaan neljässä prosentissa molemmat jättivät äänestämättä.
Taulukko 3. Äänestämistodennäköisyys vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vanhempien äänestämisen ja vanhempien koulutuksen mukaan. Prosenttia
| % | |
| Molemmilla vanhemmilla perusasteen koulutus | |
| Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt | 25,9 |
| Ainoastaan isä äänesti | 35,6 |
| Ainoastaan äiti äänesti | 45,2 |
| Molemmat vanhemmat äänestivät | 59,7 |
| Vähintään toisella vanhemmista keski-asteen tai alemman korkea-asteen koulutus | |
| Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt | 22,6 |
| Ainoastaan isä äänesti | 38,5 |
| Ainoastaan äiti äänesti | 46,5 |
| Molemmat vanhemmat äänestivät | 62,9 |
| Vähintään toisella vanhemmista alempi tai ylempi korkea-koulututkinto | |
| Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt | 32,0 |
| Ainoastaan isä äänesti | 44,1 |
| Ainoastaan äiti äänesti | 57,4 |
| Molemmat vanhemmat äänestivät | 71,2 |
Taulukossa esitetyt äänestämistodennäköisyydet on laskettu regressioanalyysimallin (generalised linear mixed model) pohjalta. Mallin selittävinä muuttujina olivat sukupuoli, ikä, äidinkieli, siviilisääty, koulutus, ammattiasema, tulotaso (kvartiili), asunnon hallintaperuste, muuttojen lukumäärä viimeisen viiden vuoden aikana, vanhempien koulutus, isän tulotaso (kvartiili), äidin tulotaso (kvartiili), vanhempien äänestäminen sekä vanhempien koulutuksen ja vanhempien äänestämisen välinen interaktio.
Lähde: Tilastokeskus, äänioikeusrekisteristä poimittu otosaineisto.
Päivitetty 9.12.2013