Alussa asutaan yksin tai kaksin – lopussa uudestaan yksin
- Vanhempien luota muutetaan entistä enemmän asumaan yksin
- Alle kolmekymppisten avoliitot ovat edelleen useimmiten lapsettomia
- Lapsettomien osuus väestössä on lisääntynyt
- Lasten hankinta ja avioituminen ovat siirtyneet myöhemmäksi
- Joka neljäs yksin asuva 30–59-vuotias mies on eronnut
- Puoliso pidentää elinikää
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Alle kolmekymppisten avoliitot ovat edelleen useimmiten lapsettomia
Alle kolmekymppisten avoliitot ovat pääosin lapsettomia; tässä suhteessa runsaassa kahdessa vuosikymmenessä ei ole tapahtunut olennaista muutosta. Vuoden 2012 lopussa hieman suurempi osuus miehistä ja naisista oli lapsettomassa avoliitossa kuin vastaavissa ikäryhmissä kaksi vuosikymmentä aiemmin.
Vanhemmuus alkaakin yhä myöhemmin. Vuonna 2012 äidiksi tultiin ensimmäisen kerran keskimäärin 28-vuotiaana ja isäksi keskimäärin 30-vuotiaana. Monessa Euroopan maassa äidiksi tullaan vielä vanhempana kuin Suomessa: esimerkiksi vuonna 2011 ensisynnyttäjän keski-ikä oli Espanjassa ja Sveitsissä jo 30 vuotta. (Eurostat 2013.)
Perheellistymisen ja vanhemmaksi tulon viivästymiseen on useita syitä. Yksi syy on todennäköisesti erityisesti työelämään ja määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus. Hanna Sutelan (2013) mukaan määräaikainen työ vähentää syntyvyyttä huomattavasti lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä määräaikaisen työn vaikutukset tasoittuvat. Määräaikaiset palkansaajat saavat ensimmäisen lapsensa noin vuotta myöhemmin kuin pysyvässä työsuhteessa olevat. Työskentely määräaikaisena perheen perustamisiässä ei kuitenkaan Sutelan tutkimuksen mukaan ennusta lapsettomuuden riskin kasvua tai keskimääräistä pienempää lapsilukua yli 40-vuotiaana.
Vuoden 2005 perhebarometrin (Paajanen 2005) mukaan turvallinen ja hyvä parisuhde on tärkein ensimmäisen lapsen hankkimisen ehto. Myös kokemus eletystä vapaasta nuoruudesta oli tärkeä lasten hankintaan vaikuttava tekijä tunnesyiden (vauvakuume) ohella. Lapsen hankkimisen ajankohtaan vaikuttaa useimmin opintojen loppuun saaminen, vakituisen työn löytyminen ja asumisolojen paraneminen.
Päivitetty 9.12.2013