Julkaistu: 26.5.2014

Erolasten arki ei välity tilastoihin

  1. Tilastoinnissa yksilö voi kuulua vain yhteen kotitalouteen
  2. Lapset liikkuvat enemmän, raha vähemmän
  3. Kysymyksiä toimeentulon tilastoinnin näkökulmasta
  4. Tutkimusta tarvitaan
  5. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Lapset liikkuvat enemmän, raha vähemmän

Lapset ovat kotitalouksissa "täydellä painollaan", toisin sanoen heidän oletetaan osallistuvan kotitalouden tulojen käyttöön tietyllä osuudella, ja samalla lasten myötä kotitalouteen tulee joitakin tuloja kuten lapsilisät ja elatusmaksut. Tilaston kannalta selkeitä ovat tilanteet, joissa lapset asuvat kokoaikaisesti yhden huoltajansa kanssa, ja taloudellinen suhde toiseen huoltajaan ilmenee rahan liikkeinä taloudesta toiseen. Tällöin lapsen huoltajuudesta syntyvä elatussuhde kuvautuu kummassakin taloudessa: lapsen lähivanhemman taloudessa saatuina tulonsiirtoina ja lapsen osallistumisena talouden kulutukseen sekä elatukseen osallistuvan toisen vanhemman taloudessa maksettuina tulonsiirtoina.

Lasten asumis- ja huoltotilanteet ovat kuitenkin monimutkaisempia. Lapset voivat viettää vanhempien luona erimittaisia aikoja, ja vanhemmat voivat jakaa lapsen elinkustannuksia ilman, että siitä syntyy kotitalouksien välistä rahavirtaa. Esimerkiksi vuonna 2012 tehtiin yhteensä runsaat 20 000 lapsen tapaamista koskevaa sopimusta ja noin 18 000 lapsen asumista koskevaa sopimusta, joista 82 prosenttia koski äidin luona asumista. Näiden lisäksi on tehty vajaat 2 500 vuoroasumissopimusta, joissa lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman kanssa. Tilastoitujen uusien vuoroasumissopimusten määrä vuodessa ei ole suuren suuri, mutta ilmiö on yleistymässä, sillä edellisvuonna vuoroasumissopimuksia tehtiin 400 vähemmän. (THL 2013; ks. myös Helminen & Pietiläinen tässä numerossa.) Lisäksi osa lasten asumista koskevista järjestelyistä voi jäädä tilaston ulkopuolelle.

Tilastokeskuksen viimeisimmän vapaa-aikatutkimuksen (2002) mukaan 10–14-vuotiaista lapsista, jotka vastasivat etävanhemman tapaamista koskeviin kysymyksiin, noin kahdeksan kymmenestä tapasi vanhempaansa vähintään joka kuukausi. 15–17-vuotiaiden vastaava osuus oli 70 prosenttia. (Kartovaara 2007.) Brobergin ja Hakovirran (2005) tekemän selvityksen mukaan yhden huoltajan perheissä ja uusperheissä asuvista lapsista yli 70 prosenttia tapaa etävanhempaansa vähintään kerran kuukaudessa, viikoittain vanhempaansa tapaa noin neljännes ja päivittäin neljä prosenttia. Ranskassa vuonna 2004 tehdyn tulo- ja elinolotutkimuksen yhteydessä tehdyssä selvityksessä ilmeni, että yhden vanhemman kanssa asuvista lapsista noin 12 prosenttia viettää aikaa myös toisen vanhemman luona (Toulemon & Pennec 2008).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.5.2014