Kun tärkeitä työvuosia menetetään työurien keskeltä, ei niitä kokonaan voida korvata alku- tai loppupäätä paikkaamalla. Taloudellisen huoltosuhteen kannalta huomattavasti suurempi merkitys on sillä, että työllisyysaste kohentuisi kaikissa ikäryhmissä.

Opiskelevien tai työttömien 20–24-vuotiaiden sekä eläkeikää lähestyvien ei-työllisten 62–64-vuotiaiden osuus kolmen miljoonan työikäisen joukosta on vain noin 9 prosenttia. Vaikka opiskelijat valmistuisivat nopeammin ja eläkeikää lähestyvienkin työllisyysastetta onnistuttaisiin nostamaan, silti vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen jäisi vähäiseksi.

Julkisessa keskustelussa on viimeisen runsaan vuoden aikana puhuttu työurien pidentämisestä. Mielipiteissä yhdeksi lääkkeeksi on esitetty opiskelijoiden nopeampaa valmistumista. Myös eläkeiän nostamisesta on puhuttu varsin voimakkain äänenpainoin.

Suomen väestö ikääntyy. Emme ole asian kanssa suinkaan yksin, sillä koko Euroopan väestö ikääntyy. Maailmassa on kuitenkin vielä kolkkia, joissa elinajanodote on samalla tasolla kuin Suomessa vuosisata sitten. Eliniän pidentyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan yksi merkki yhteiskunnan elintason noususta. Merkki siitä, että joitakin asioita on menneisyydessä tehty oikein, sillä tähän pisteeseen ei muuten olisi päästy.

Vuoden 2012 heinäkuussa 65 vuotta täyttäneiden määrä ylitti miljoonan henkilön rajan Suomessa. Julkisessa keskustelussa ikääntymisestä ja ikääntyvien määrän kasvusta on tehty uhkaava peikko. Vaikka tätä ei sanota suoraan, rivien välistä se on luettavissa.

Miljoona ikääntynyttä tai eläkeikäistä on varsin suuri joukko kuluttajia. He ovat eläkkeensä ansainneet ja kuluttavat palveluja sekä tuotteita. Näin he omalta osaltaan osallistuvat kotimaisen kysynnän ylläpitämiseen ja ovat aktiivinen osa yhteiskuntaamme.

Tosiasia on, että eliniän pidentyminen asettaa yhteiskunnalle myös haasteita. Maamme itsenäisyyden alkutaipaleella ei käytännössä ollut olemassa työelämän jälkeistä elämää eli eläkkeellä­olo­aikaa. Miesten keskimääräinen elinajanodote ylitti eläkeiän vasta 1960 – 1970-lukujen taitteessa.

Tämän päivän eläköityvillä on odotettavissa keskimäärin pari vuosikymmentä eläkkeellä­olo­aikaa. Nykyisellä kehityksellä työelämässä vietetyn ajan osuus kokonais­elinajasta pienenee.

Opiskelijat ovat jo työelämässä…

Yhtenä keinona työurien pidentämiseksi on esitetty opiskelijoiden nopeampaa valmistumista. Julkista keskustelua seurannut on voinut saada sellaisen käsityksen, että nuoret vitkuttelevat työelämään siirtymisessä.

Todellisuudessa yli puolet opiskelijoista tekee vähintään osa-aikatyötä opintojensa ohessa. Valmistumisen lähestyessä he usein ovat siirtyneet jo kokonaan työelämään. Vuoden 2010 lopussa alempaa tai ylempää korkea­koulu­tutkintoa opiskelevien ja opiskelijoiksi ilmoittautuneiden työllisyysaste oli 59 prosenttia.

Vuoden 2011 ennakkotietojen perusteella 20  –  24-vuotiaiden työllisyysaste oli 56,8 prosenttia, mikä on hyvää tasoa 1990-luvun laman jälkeen (Kuvio 1). Vain eurokriisiä edeltävinä vuosina 2007 (58,8 %) ja 2008 (58,6 %) ko. ikäryhmän työllisyysaste oli hieman korkeampi. 25 – 29-vuotiaiden työllisyysaste oli vuoden 2011 ennakkotietojen mukaan 73,0 prosenttia. Tätä voi pitää lähes erinomaisena, kun sitä vertaa 18 – 64-vuotiaiden kokonais­työllisyys­asteeseen, joka vuoden 2011 lopussa oli 70,0 prosenttia.

Kuvio 1. 20 –24- ja 25–29-vuotiaiden työllisyysaste

*) 2011 ennakkotieto

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus

Maahanmuutolla on oma vaikutuksensa nuoren aikuisväestön työllisyysasteeseen. Suomessa oli vuoden 2011 lopussa 25 – 29-vuotiaita 345 000, heistä vieraskielisiä oli 30 000 eli vajaat yhdeksän prosenttia. Koska vieraskielisten työllisyysaste on alempi kuin kantaväestön, se painaa nuoren aikuisväestön työllisyysastetta alas.

Äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamea puhuvien 25 – 29-vuotiaiden työllisyysaste oli vuoden 2011 lopussa 75,0 prosenttia, kun kaikkien 25 – 29-vuotiaiden työllisyysaste oli mainittu 73,0 prosenttia.

 Vieraskielisten kantaväestöä alhaisempi työllisyysaste vaikuttaa siis 25 – 29-vuotiaiden työllisyysasteeseen kaksi prosenttiyksikköä. Tämä on hyvä muistaa vertailtaessa 25 – 29-vuotiaiden työllisyyttä esimerkiksi 1990-luvun lamaa edeltävään tasoon, jolloin vieraskielisten osuus oli alle prosentin ikäryhmästä.

…ja työurat jo pidentyneet loppupäästä

Sekä 55 – 59-vuotiaiden että 60 – 64-vuotiaiden työllisyysasteet ovat olleet kasvu-uralla 1990-luvun laman jälkeen (Kuvio 2). Vuoden 2011 ennakkotietojen mukaan kummankin ikäryhmän työllisyysaste oli korkeimmillaan koko tarkasteltavalla ajanjaksolla 1987 – 2011 ja 15 prosenttiyksikköä korkeampi kuin 1990-luvun laman edellä. Vuoden 2011 lopussa 55 – 59-vuotiaiden työllisyysaste oli 71,1 prosenttia ja 60 – 64-vuotiaiden työllisyysaste 40,4 prosenttia.

Kuvio 2. 55–59- ja 60–64-vuotiaiden työllisyysaste

*) 2011 ennakkotieto

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus

Työikäinen väestö vähenee, mutta pahin on jo ohi?

Viimeisimmän, syksyllä 2012 julkistetun väestöennusteen mukaan työikäinen (15 – 64-vuotiaat) väestö supistuu runsaalla 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Tämä on seurausta siitä, että syntyvyys on ollut väestön määrän ylläpitämisen kannalta riittämättömällä tasolla jo neljän vuosikymmenen ajan.

Jos työikäisenä väestönä tarkastellaan realistisempaa ikäryhmää eli 20 – 59-vuotiaita, niin vuonna 2004 heitä oli ennätykselliset 2,9 miljoonaa. Tätä artikkelia kirjoitettaessa määrä on laskenut 2,8 miljoonaan.

Realistisesti tarkastellen Suomen työikäinen väestö on vähentynyt jo viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Seuraavan 15 vuoden aikana 20 – 59-vuotiaiden määrän ennustetaan vähenevän vielä 65 000 henkilöllä, mutta kuten luvuista on havaittavissa, on pahin pudotus jo ohi.

Edellä mainitun väestöennusteen oletuksena on vuosittainen 17 000 henkilön muuttovoitto ulkomailta. Ilman maahanmuuttoa eli ns. nolla­maahan­muutolla 20 – 59-vuotiaiden määrän ennustetaan vähentyvän vuoteen 2030 mennessä lähes 300 000 henkilöllä.

Maahanmuutto on siis ainakin demografisessa mielessä tarpeen. On myös muistettava, että jos työikäinen väestö vähenee 10 prosentilla, ovat myös tulevat syntyvät ikäluokat yhä edelleen nykyisiä pienempiä. Työikäisen väestön väheneminen ei pysähtyisi vuoteen 2030, vaan jatkuisi senkin jälkeen.

Taloudellinen huoltosuhde nousussa

Taloudellinen huoltosuhde kertoo, kuinka monta ei-työllistä henkilöä on sataa työllistynyttä kohden. Ei-työllisiksi henkilöiksi luetaan lapset, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja muu työvoiman ulkopuolella oleva väestö.

Taloudellinen huoltosuhde nousi 1990-luvun laman seurauksena, jolloin työttömyys kasvoi rajusti (Kuvio 3). Pahimmillaan taloudellinen huoltosuhde oli vuonna 1993, jolloin sataa työllistä kohden oli 170 ei-työllistä henkilöä. 2000-luvulla taloudellinen huoltosuhde on vaihdellut 124:n ja 133:n välillä. Vuoden 2011 lopussa taloudellinen huoltosuhde oli 129.

Kuviossa 3 on nähtävissä myös laskelmia syksyllä 2012 laaditun väestöennusteen pohjalta. Väestöennusteesta on otettu ennustettu ikärakenne ja väestönmäärä ja tarkasteltu, miten taloudellinen huoltosuhde kehittyisi. Ylimpänä on nähtävissä käyrä (1), jossa ikäryhmittäiset työllisyysasteet on otettu vuodelta 1993.

Kuvio 3. Laskelmia taloudellisesta huoltosuhteesta vuoden 2012 väestöennusteen pohjalta

Lähde: Työssäkäyntitilasto, Väestöennuste 2012, Tilastokeskus

Mikäli työllisyys olisi vuoden 1993 tasolla, olisi taloudellinen huoltosuhde jo tänä päivänä lähes 200 ja nousisi vuoteen 2050 mennessä 227:ään.

Alimpana on käyrä (4), jossa oletetaan, että ikäryhmittäiset työllisyysasteet pysyisivät vakiona vuoden 2011 lopun tasolla. Tässä skenaariossa taloudellinen huoltosuhde nousisi vuoteen 2050 mennessä nykyisestä 129:stä 158:aan.

Skenaariossa oletetaan, että vuosittainen netto­maahan­muutto on 17 000 henkilöä ja että ikäryhmittäiset työllisyysasteet eivät laske, vaikka vieraskielisen väestön osuus työikäisistä nousee. Toisin sanoen oletus on, että vieraskielinen väestö työllistyisi tulevaisuudessa yhtä hyvin kuin kantaväestö, mikä ei ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikuta kovin realistiselta.

Toiseksi ylin käyrä (2) on oma­varais­laskelmaan pohjautuva skenaario, jossa vuosille 2012 – 2050 oletetaan nolla­maahanmuuttoa. Tässä laskelmassa taloudellinen huoltosuhde olisi vuonna 2050 pahimman lamavuoden 1993 tasolla eli 171.

Oma­varais­laskelmaan pohjautuvassa skenaariossa taloudellinen huoltosuhde on heikompi etenkin työikäisen väestön vähenemisen johdosta.

Edellä mainittujen skenaarioiden välissä on laskelma (3), jossa on huomioitu se, että vieraskielisen väestön työllisyysaste on kantaväestöä huomattavasti matalampi. Tässä laskelmassa on oletettu, että muuttovoittona ulkomailta saatava vieraskielinen väestö työllistyisi samaan tapaan kuin vieraskielinen väestö työllistyi vuonna 2011.

Tässä skenaariossa taloudellinen huoltosuhde olisi 169 vuonna 2050 eli lähes yhtä suuri kuin oma­varais­laskelmassa. Maahanmuutto ei tuo automaattista helpotusta taloudelliseen huoltosuhteeseen, ellei vieraskielinen väestö työllisty tulevaisuudessa nykyistä huomattavasti paremmin.

Kokonaistyöllisyysaste ratkaisee

Väestöennusteen pohjalta tekemäni laskelmat todistavat, että kokonaistyöllisyydellä on taloudelliseen huoltosuhteeseen suurempi vaikutus kuin työurien pidentämisellä. Kuviossa 4 on nähtävissä teoreettinen laskelma siitä, millaisia vaikutuksia opiskelijoiden nopeammalla valmistumisella ja työllistymisellä sekä eläkeikää lähestyvien korkeammalla työllisyysasteella on tulevaisuuden taloudelliseen huoltosuhteeseen.

Kuviossa 4 perusurana (käyrä 1) on laskelma, jossa vuoden 2011 ikäryhmittäiset työllisyysasteet on istutettu vuoden 2012 väestöennusteeseen. Toiseksi ylin käyrä (2) on laskelma, jossa 24 – 26-vuotiaiden työllisyysaste on korvattu 27 – 29-vuotiaiden työllisyysasteella.

Kuvio 4. Laskelmia taloudellisesta huoltosuhteesta vuoden 2012 väestöennusteen pohjalta

Lähde: Työssäkäyntitilasto, Väestöennuste 2012, Tilastokeskus

Pyrkimyksenä on simuloida opiskelijoiden nopeampaa valmistumista ja työelämään siirtymistä. Koska edellä mainittujen ikäryhmien osuus koko vajaan kolmen miljoonan työikäisen joukosta on marginaalinen ja koska työllisyysaste nousee tällä marginaalisella ryhmällä, niin ymmärrettävästi vaikutuskin on marginaalinen. Laskelmassa vuoden 2050 taloudellinen huoltosuhde laskisi perusuran 158:sta 156:een.

Toiseksi alin käyrä (3) on laskelma, jossa myös eläkeikää lähestyvien työllisyysaste nousisi. Laskelmassa 62 – 64-vuotiaiden työllisyysaste on korvattu 60 – 62-vuotiaiden työllisyysasteella. Laskelmassa on samalla jo oletettu edellä mainittu nuoren aikuisväestön työllisyysasteen koheneminen.

Koska tämäkin työllisyysasteen nousu kohdistuu vain pieneen joukkoon koko työikäisestä väestöstä, on vaikutus varsin marginaalinen. Edellä mainittujen sekä nuorten että eläkeikää lähestyvien ikäryhmien työllisyysasteen nousu laskee taloudellisen huoltosuhteen 151:een.

Samassa kuviossa on alimpana käyrä (4), jossa vuoden 2011 ikäryhmittäiset työllisyysasteet on otettu sellaisenaan, mutta niitä on korotettu siten, että kokonaistyöllisyysaste olisi 75 prosenttia. Näiden ikäryhmittäisten työllisyysasteiden avulla tehty laskelma antaa vuoden 2050 taloudelliseksi huoltosuhteeksi 140.

Vaikutus on huomattavasti suurempi kuin edellä mainittujen marginaaliryhmien työllisyysasteiden nousulla olisi, koska tässä laskelmassa oletetaan, että työllisyysaste nousee kaikissa ikäryhmissä.

Haasteena ja tavoitteena 75 prosentin kokonais­työllisyys­aste on kova. Etenkin, kun laskelmassa edellytetään, että kokonais­työllisyys­aste olisi 75 prosenttia siitä huolimatta, että vieraskielisen väestön määrä ja osuus työikäisessä väestössä nousisi nykyisestä.

Työurat lyhentyneet etenkin keskeltä

Vuosien 1987 ja 2011 ikäryhmittäisiä työllisyysasteita vertailtaessa (Kuvio 5) on helppo huomata, että työurien kannalta tärkeitä työvuosia menetetään etenkin työurien keskeltä. 30–44-vuotiaiden työllisyysasteet eivät vieläkään ole nousseet 1990-luvun lamaa edeltävälle tasolle.         

Kuvio 5. Työllisyysasteen muutos ikäryhmittäin ja sukupuolittain vuodesta 1987 vuoteen 2011

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus 

30 – 44-vuotiaiden miesten ikäryhmittäiset työllisyysasteet olivat vuonna 2011 noin 6 – 8 prosenttiyksikköä alhaisemmat kuin vuonna 1987. Samanikäisten naisten kohdalla työllisyysasteet olivat vastaavasti 4 – 6 prosenttiyksikköä alhaisemmat.

Työurien pidentämis­tavoitteissa ja keskusteluissa olisikin syytä ottaa huomioon, että kokonais­työllisyys­aste on avainasemassa. Itse asiassa 20 – 24-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2011 lähes vuoden 1987 tasolla. 57 – 62-vuotiaiden miesten työllisyysasteet olivat 16 prosenttiyksikköä ja 57 – 61-vuotiaiden naisten 25 prosenttiyksikköä vuoden 1987 tasoa korkeammat.

Työurien keskeltä menetettyjä työvuosia ei voida kokonaan korvata työurien alku- tai loppupäätä paikkaamalla. Kokonaiskuvan kannalta olisi tärkeää, että työllisyysaste kohentuisi myös – ja etenkin – työurien keskeltä.

Mekaaninen eläkeiän alarajan nosto ei paranna huoltosuhdetta

Pelkkä mekaaninen eläkeiän alarajan korottaminen ei sellaisenaan paranna taloudellista huoltosuhdetta tai pidennä työuria. Ihmisten on myös kyettävä tekemään töitä, ja töitä pitää olla tarjolla.

Yli 50-vuotiaana työttömäksi jäävälle uudelleen työllistyminen on monesti suuri haaste, puhumattakaan, jos työttömäksi jäädään lähempänä 60 ikävuotta.

Lisäksi on huomioitava, että vaikka eläkeiän alarajaa korotettaisiin, vaikuttaisi se edelleen vain marginaaliseen osaan koko työikäisestä väestöstä. Vuoden 2011 lopussa 63-vuotiaista työllisiä oli vajaat 30 prosenttia ja 64-vuotiaista enää joka viides.

Eläkeiän alarajan nostamisella voidaan esimerkiksi edellä mainitun ikäisten työllisyysastetta jonkin verran kohentaa, mutta se ei läheskään riittäisi kompensoimaan keski-iässä menetettyjä työvuosia.

Mielestäni eläkeiän alaraja ei voi olla kaikille ammattiryhmille sama. Meillä on jo nyt erityisryhmiä, joiden eläkeikä on poikkeava. Esimerkiksi ammatti­kuolleisuus­aineiston perusteella ammattiryhmien välillä on havaittavissa suuria eroja kuolleisuudessa, jotka ainakin osittain selittyvät työn kuormittavuudella. Mahdollisen eläkeiän alarajan korottamisen yhteydessä tulisikin ottaa huomioon nämä tosiseikat.

Markus Rapo vastaa Tilastokeskuksen väestörakenne- ja väestöennuste­tilastoista.