Suomen ulkomaalaistaustainen väestö on pohjois­maisessa vertailussa vielä pieni. Väkilukuun suhteutettuna jopa Islannissa on enemmän ulkomaalais­taustaisia kuin Suomessa. Ruotsi erottautuu liberaalilla maahan­muutto­politiikallaan muista Pohjoismaista.

Maahanmuuton ja maahanmuuttopolitiikan historiat eroavat Pohjoismaissa. Maista lähdettiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla siirtolaisiksi muualle. Työperäinen maahanmuutto Ruotsiin alkoi kuitenkin jo 1950-luvulla, ja hiljalleen muutkin Pohjoismaat ovat siirtyneet maastamuuton maista maahanmuuttajien vastaan­ottajamaiksi. Nettomaahan­muutto eli maahanmuuton ja maastamuuton erotus on tänä päivänä kaikissa Pohjoismaissa positiivinen ja monissa näistä maista kasvanut vuosi vuodelta.

Tarkastelen tässä artikkelissa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin maahan­muuttaja­taustaista väestöä, sen rakennetta sekä Pohjoismaihin suuntautuvaa muuttoliikettä. Mitkä historialliset seikat ovat vaikuttaneet maiden nykyisen maahan­muuttaja­väestön muodostumiseen? Millä tavalla ulkomaalais­taustaisen väestön ikärakenne eroaa eri maissa? Kuinka suuri on ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisten määrä verrattuna toisen polven ulkomaalais­taustaisiin?

Maahanmuutto Ruotsiin ennätyssuurta viime vuonna

Ruotsiin suuntautui paljon työperäistä maahanmuuttoa jo 1950- ja 1960-luvuilla. Tällöin työntekijöitä tuli varsinkin eteläisestä Euroopasta ja Suomesta. Ruotsi ei kuitenkaan aloittanut ”vieras­työläis­ohjelmaa” kuten monet muut läntisen Euroopan maat. Esimerkiksi Saksassa otettiin paljon ulkomaalaisia töihin, mutta tavoitteena oli, että he palaisivat myöhemmin kotimaahansa.

Ruotsissa tähdättiin siihen, että työhön tulleista tulisi maan pysyviä asukkaita. Maahan tuli 1970- ja 1980-luvuilla paljon pakolaisia muun muassa Chilestä. Balkanin sodat 1990-luvulla toivat monia hakemaan turvapaikkaa Ruotsista. (Westin 2006.) Ruotsi erottuukin muista Pohjoismaista liberaalilla pakolais­politiikallaan.

Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa käsitellessä unohdetaan usein, että myös suomalaiset ovat lähteneet muuttajiksi muualle kautta aikojen. Suurimpia muutto­aaltoja ovat olleet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan sekä 1960- ja 1970-lukujen muutto Ruotsiin.

Tämä ilmenee vieläkin Ruotsin väestö­rakenteessa: vuonna 2013 suurin ulkomailla syntyneiden ryhmä olivat suomalaiset. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat Irakissa, Puolassa ja Iranissa syntyneet (Statistiska centralbyrån).

Ruotsissa maahanmuutto oli viime vuonna ennätyssuurta: maahan muutti 127 000 henkeä ja netto­maahan­muutto (maahan- ja maastamuuton erotus) oli lähes 76 000 henkeä. Tämä oli suurin syy myös Ruotsin ennätys­suurelle väestön­lisäykselle, joka oli yhteensä runsaat 102 000 henkeä.

Väestönlisäyksen muodostavat netto­maahan­muutto sekä syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden. Vuosittainen väestön­lisäys ei ole vielä koskaan ennen ylittänyt Ruotsissa 100 000 henkeä. (Statistiska centralbyrån 2015.)

Syyrian kriisi vaikutti merkittävästi viime vuonna Ruotsiin suuntautuneessa muutossa. Suurin maahan muuttaneiden ryhmä olivat Syyriassa syntyneet: heitä oli joka viides maahan muuttaneista eli noin 26 000 henkilöä. Tämä on noin 1 000 henkeä enemmän kuin Suomeen muutti ulkomailla syntyneitä yhteensä vuonna 2014.

Vuosi 2014 oli Ruotsissa kuitenkin poikkeuksellinen, sillä yleensä suurin maahan muuttaneiden ryhmä on ollut Ruotsissa syntyneet – paluumuutto on siis ollut suurta. (Statistiska centralbyrån 2015.)

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on esittänyt, että valtioiden tulisi ottaa vastaan enemmän Syyriasta paenneita. Ruotsi onkin ainoana EU-maana luvannut myöntää pysyvän oleskeluluvan maahan tuleville syyrialaisille. Muut EU-maat eivät ole ottaneet syyrialaisia vastaan yhtä auliisti, vaikka kyseessä on pahin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan. Esimerkiksi Tanskaa on kritisoitu sen tiukasta pakolaispolitiikasta; vuonna 2014 maahan otettiin 140 syyrialaista kiintiöpakolaista. (UNRIC 2014.)

Syyrialaisia tulee Eurooppaan sekä turvapaikan­hakijoina että kiintiö­pakolaisina. Suomi nosti vuodeksi 2014 pakolaiskiintiötään 1 050:een normaalin 750:n sijasta. Näistä 500 kiintiöpakolaista tuli Syyriasta. Ruotsi otti vuonna 2014 vastaan 400 kiintiöpakolaista Syyriasta, mutta spontaaneja turvapaikka­hakemuksia Ruotsiin tuli samana vuonna syyrialaisilta noin 30 000.

Suomesta on melko hankala hakea turvapaikkaa, minkä takia turvapaikan­hakijoita ei ole tullut Syyriasta kovinkaan paljon: vain 149 vuonna 2014. (UNRIC 2014; Migrationsverket 2015; EMN 2015.)

Puolalaisia eniten Norjassa, Tanskassa sekä Islannissa

Norjassa työperäinen maahanmuutto EU-maista on ollut suhteellisesti suurempaa kuin Ruotsissa ja Tanskassa (Pettersen & Østby 2013). Norja ei kuulu EU:hun, mutta sen maahan­muutto­politiikka on kuitenkin seurannut suurilta osin EU:n politiikkaa (Cooper 2005).

Norjan suurin maahanmuuttajaryhmä oli vuonna 2013 puolalais­taustaiset. Seuraavaksi tulivat ruotsalais- ja liettualais­taustaiset. Tämä vertailu on tehty ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisista. Toisen polven ulkomaalais­taustaisista suurimmat ryhmät olivat pakistanilais-, somalialais- ja irakilais­taustaiset. (Statistics Norway 2014.)

Tanska on tiukentanut maahanmuuttoa koskevia lakejaan 2000-luvulla. Tämän takia esimerkiksi turvapaikan­hakijoiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Kun Tanska tiukensi turvapaikan­hakua koskevia lakeja vuonna 2003, Ruotsiin ja Norjaan saapui tavallista enemmän muuttajia. (Cooper 2005.)

Norjaan ja Tanskaan tuli 1970-luvulla paljon työn sekä perhesuhteiden takia muuttajia Pakistanista ja Turkista. Nyt heillä on jo omia lapsia, joiden määrä ilmenee toisen polven ulkomaalais­taustaisten joukossa. (Pettersen & Østby 2013.)

Turkkilais­taustaiset olivat vielä vuonna 2013 Tanskan suurin ryhmä, jos tarkastellaan ensimmäisen polven maahan­muuttajia. Seuraavaksi tulivat puolalais-, saksalais- ja irakilais­taustaiset. Puolalais­taustaiset ovat kuitenkin ohittaneet määrässä turkkilais­taustaiset vuoden 2014 aikana. Toisen polven ulkomaalais­taustaisten yleisimmät taustamaat olivat Turkki, Libanon ja Pakistan. (Statbank Denmark 2015.)

Islannissa nettomaahanmuutto kasvoi 2000-luvulla mutta kasvu pysähtyi äkkinäisesti maan talouskriisin alkaessa. Vuosina 2009–2012 netto­maahan­muutto olikin negatiivista, eli enemmän ihmisiä muutti pois Islannista kuin Islantiin. Kahtena viime vuonna Islannin netto­maahan­muutto on ollut taas positiivista. (Statistics Iceland 2014.)

Muissa Pohjoismaissa netto­maahan­muutto on ollut viime vuosina selvästi positiivista, eli Islanti eroaa menneen kehityksensä osalta tässä muista maista.

Viime vuosina Norja, Tanska ja Ruotsi olivat maasta muuttaneiden Islannin kansalaisten yleisimmät muuttokohteet. Tämän takia myös takaisin maahan muuttaneilla Islannin kansalaisilla nämä olivat yleisimmät tulomaat. (Emt.)

Ulkomaan kansalaisista, jotka muuttivat Islantiin, suurin kansalaisuus­ryhmä olivat puolalaiset. Puolassa syntyneitä oli vuonna 2013 Islannissa   10 140, joka tekee puolalaisista Islannin ylivoimaisesti suurimman maahan­muuttaja­ryhmän. (Emt.)

Islanti eroaa hieman muista Pohjoismaista myös väestönkasvunsa suhteen. Vuonna 2012 kaikissa Pohjoismaissa paitsi Islannissa netto­maahan­muutto oli suurempi väestön­kasvu­tekijä kuin luonnollinen väestönlisäys, eli syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden. Islannissa onkin korkeampi hedelmällisyys kuin muissa Pohjoismaissa.

Islannin väkiluku on kasvanut 27 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2013, mikä oli eniten Pohjoismaista. (Haagensen 2013, 36 – 41.)

Suomessa venäläiset ja virolaiset suurimpia ryhmiä

Suomessa on vähän maahanmuuttajia verrattuna muihin Pohjoismaihin sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Maahanmuutto alkoi lisääntyä Suomessa vasta 1990-luvulta lähtien, paljon myöhemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa. 1990-luvun alussa muuttoa lisäsi inkerin­suomalaisten paluumuutto Neuvostoliiton alueelta.

Myös pakolaisina saapuneet somalialaiset ja entisen Jugoslavian alueelta tulleet lisäsivät maan maahan­muuttaja­väestöä. (Tilastokeskus 2014, 12.) EU:n myötä lisääntynyt liikkuvuus on lisännyt maahanmuuttoa Suomeen 2000-luvulla, ja nykyään valtaosa Suomeen muuttavista tuleekin EU-maista.

Ulkomaalaistaustaisten määrä oli Suomessa runsaat 300 000 vuonna 2013 (kuvio 1). Suurimpia ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisten ryhmiä ovat Venäjältä (ml. entinen Neuvostoliitto) ja Virosta tulleet. Seuraavaksi suurimpiin taustamaihin kuuluvat Somalia, Irak ja Kiina. Toisen polven ulkomaalais­taustaisten joukossa yleisimmät taustamaat ovat lähes samat.

Muissa Pohjoismaissa suuri maahan­muuttaja­ryhmä, puolalaiset, ei ole suhteellisesti yhtä suuri Suomessa, mutta puolalais­taustaisia on täälläkin noin 4 000. (Tilastokeskus 2014, 73 – 75.) Muissa Pohjoismaissa taas venäläiset ja virolaiset eivät ole suhteellisesti niin suuria ryhmiä kuin Suomessa.

Kuvio 1. Ulkomaalaistaustaiset Suomessa 1990 – 2013, henkeä.

Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot

Syntyperäluokitus kuvaa maahanmuuttajataustaisuutta

Suomen maahanmuuttajaväestö on siis huomattavasti pienempi kuin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Jos tarkastellaan pelkästään ulkomaan kansalaisia, Suomessa on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti vähemmän ulkomaan kansalaisia kuin näissä naapurimaissa.

Kansalaisuuden ohella maahanmuuttajien määrää voidaan arvioida myös esimerkiksi syntymämaan tai kielen perusteella. Uudempi käytetty tapa on luokitus, jossa otetaan mukaan henkilön oma ja myös hänen vanhempiensa syntymämaa. Näin voidaan kiinnittää huomiota sekä niin sanottuihin ensimmäisen että toisen polven ulkomaalais­taustaisiin.

Tällainen luokitus löytyy kaikilta Pohjoismaiden tilastovirastoilta, ja on Suomessa Tilastokeskuksessa nimeltään syntyperä (ks. tietolaatikko artikkelin lopussa). Seuraavaksi tarkastellaankin syntyperä­luokituksen mukaisesti ensimmäisen ja toisen polven ulkomaalais­taustaisia.

Ulkomaalaistaustaisia Ruotsissa lähes kaksi miljoonaa

Kuviossa 2a on esitetty ulkomaalaistaustaisten määrä eri Pohjoismaissa vuonna 2013. Ruotsissa ulkomaalaistaustaisia oli ylivoimaisesti eniten, lähes kaksi miljoonaa henkilöä. Heistä lähes kolmasosa oli toisen polven ulkomaalais­taustaisia. Norjassa ulkomaalais­taustaisia oli 760 000 ja Tanskassa 630 000. Suomessa vastaava luku oli huomattavasti pienempi: runsaat 300 000 henkeä.

Kuvio 2a. Ulkomaalaistaustaiset Pohjoismaissa 2013, henkilöitä

Lähteet: Tilastokeskus; Statistics Sweden; Statistics Norway; Statistics Denmark; Statistics Iceland

Islannin ulkomaalaistaustaisten määrä oli muihin verrattuna niin pieni että se tuskin edes näkyy kuviossa: runsaat 30 000 henkeä. Se oli kuitenkin koko väestöön suhteutettuna paljon suurempi kuin Suomessa (kuvio 2b). Islannissa 9,5 prosenttia väestöstä oli ulkomaalais­taustaisia kun Suomessa osuus jäi 5,5 prosenttiin.

Muiden Pohjoismaiden osuudet olivat odotetusti suurempia: Ruotsissa ulkomaalais­taustaisia on suhteellisesti eniten eli viidesosa väestöstä.

Kuvio 2b. Ulkomaalaistaustaiset Pohjoismaissa, prosenttia väestöstä

Lähteet: Tilastokeskus; Statistics Sweden; Statistics Norway; Statistics Denmark; Statistics Iceland

Minkälainen on maahanmuuttajien ikärakenne ja eroaako se eri Pohjoismaissa toisistaan? Kuviossa 3 esitetään ulkomaalais­taustaisten ikärakenne kussakin Pohjoismaassa vuonna 2013. Prosenttiosuudet on laskettu koko ulkomaalais­taustaisesta väestöstä.

Esimerkiksi 20-vuotiaiden palkki miesten puolella pyramidissa osoittaa, kuinka suuri osa maan koko ulkomaalais­taustaisesta miesväestöstä oli 20-vuotiaita miehiä. Pyramidit siis näyttävät, miten suuria ulkomaalais­taustaisten eri ikäryhmät ovat verrattuna toisiinsa tietyssä maassa ja miten ulkomaalais­taustainen väestö jakautuu ikäryhmittäin ”omassa joukossaan”.

Kuvio 3. Ulkomaalaistaustaisten ikärakenne Pohjoismaissa, prosenttia ulkomaalaistaustaisesta väestöstä. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Lähteet: Tilastokeskus; Statistics Sweden; Statistics Norway; Statistics Denmark; Statistics Iceland

Pohjoismaissa ulkomaalaistaustaiset ovat enimmäkseen työikäisiä eli 15–64-vuotiaita. Suomessa ja varsinkin Islannissa työikäiset korostuvat erityisesti. Ruotsissa ikärakenne on tasaisempi, koska Ruotsiin on suuntautunut enemmän ja kauemmin maahanmuuttoa kuin muihin maihin.

Jokaisessa maassa toisen polven ulkomaalaistaustaiset erottuvat siten, että he ovat enimmäkseen melko nuoria. Tanskassa ja varsinkin Ruotsissa pidempään jatkunut maahanmuutto ilmenee kuitenkin siten, että toisen polven ulkomaalais­taustaisia on vanhemmissakin ikäluokissa.

Suomessa 93 prosenttia toisen polven ulkomaalaistaustaisista on alle 30-vuotiaita. Kuviosta 3 voidaan havaita, että yli 30-vuotiaita toisen polven ulkomaalais­taustaisia ei ole Suomessa lähes ollenkaan. Islannissa tilanne on samankaltainen.

Ruotsissa 30-vuotiaista joka kolmas on ulkomaalaistaustainen

Kuviossa 4 on esitetty väestöpyramidit siten, että kussakin ikäluokassa ulkomaalais­taustaiset on suhteutettu koko väestön vastaavaan ikäluokkaan. Näin nähdään, kuinka monta prosenttia kukin ulkomaalais­taustaisten ikäluokka on koko väestön vastaavasta ikäluokasta.

Kuvio 4. Ulkomaalaistaustaisten ikärakenne Pohjoismaissa 2013, prosenttia koko väestöstä. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Lähteet: Tilastokeskus; Statistics Sweden; Statistics Norway; Statistics Denmark; Statistics Iceland

Ruotsin ulkomaalaistaustaisen väestön suhteellinen osuus maan koko väestöstä on suurin. Suomeen verrattuna ero on kaikkein merkittävin. Kuvio havainnollistaa, kuinka pieni osuus ulkomaalaistaustaiset yhä ovat Suomen väestöstä. Tanska ja Islanti ovat ”keskikastia” pohjoismaisessa vertailussa, kun taas Norjassa pyramidi on suurempi ja varsinkin työikäisten osuus väestöstä on korostunut hieman muita maita enemmän.

Ruotsissa 30-vuotiaista jopa 31 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia (27 prosenttia ensimmäisen polven ja 4 prosenttia toisen polven ulkomaalais­taustaisia). Esimerkiksi Suomessa saman ikäisten ulkomaalais­taustaisten osuus on 10 prosenttia (toisen polven ulkomaalais­taustaisia ei ole lähes ollenkaan).

Ruotsissa ja Norjassa toisen polven ulkomaalais­taustaisten väestöosuudet ovat suurimpia; molemmissa maissa esimerkiksi alle vuoden ikäisistä noin 17 prosenttia on toisen polven ulkomaalais­taustaisia. Suomessa osuus on 7 prosentin tietämissä.

Suomen väkiluku kasvaa pääasiassa ulkomailta tulevan muuton ansiosta

Pohjoismaiden maahanmuuton historiat ovat melko erilaisia, ja erot heijastuvat myös nykypäivään. Esimerkiksi Ruotsissa ulkomaalais­taustaiset ovat olleet tavallisempi osa ruotsalaista yhteiskuntaa jo kauan, kun taas Suomessa muualta tuleviin ei ole totuttu samalla tavalla.

Väestöllisestä näkökulmasta Suomen heikkenevä huoltosuhde ja väestön ikääntyminen ovat olennaisia kysymyksiä. Pohjoismaista Suomen huoltosuhteen on ennustettu heikkenevän enemmän kuin muissa Pohjoismaissa (Haagensen 2013, 38; tässä huoltosuhde on vanhus­huoltosuhde eli laskettu 65 vuotta täyttäneiden osuudeksi 20–64-vuotiaista).

Tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä on noin 33 prosenttia työikäisten määrästä Suomessa, ja tilanne on samankaltainen myös Tanskassa ja Ruotsissa. Määrän ennustetaan olevan vuonna 2040 noin 50 prosentin tietämissä Suomessa, kun Tanskassa ja Ruotsissa osuus on muutaman prosentti­yksikön alempi.

Norjassa ja Islannissa osuuden on ennustettu olevan noin 40 prosenttia. (Haagensen, 38.) Suomen väestörakenne muuttuu siis entistä epä­edullisempaan suuntaan tulevaisuudessa.

Suomen väestönkasvusta 60–70 prosenttia on koostunut viime vuosina netto­maahan­muutosta, luonnollisen väestön­lisäyksen (syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden) jäädessä pienemmäksi tekijäksi. Jos väestöä luokitellaan kielen mukaan, vuonna 2014 väestö kasvoi ainoastaan vieraskielisten osalta, noin 21 200 henkilöllä.

Kotimaisten kielten (suomi, ruotsi, saame) puhujien määrä väheni lähes 800 henkilöllä. Tämä on ensimmäinen kerta ajanjaksolla 1981–2014, eli jaksolla josta tarkkoja tilastoja on saatavilla. Kotimaisten kielten puhujien määrä väheni todennäköisesti myös 1960–1970-lukujen vaihteen Ruotsiin muuton aikana, mutta tästä ei ole tarkkoja vuosittaisia tietoja.

Tämän vuoden tammi–maaliskuussa kuolleita oli ennakkotiedon mukaan enemmän kuin syntyneitä, eli luonnollista väestönkasvua ei ollut ollenkaan. Viimeksi syntyneiden enemmyys on ollut negatiivinen kolme kuukautta peräkkäin vuonna 1942. Myös syntyneiden määrä on ollut laskussa jo neljä vuotta peräkkäin.

Suomen maahanmuuttopolitiikka on melko tiukkaa ja maahanmuuttajien määrä on pieni. Kun edellä mainittu väestönkehitys jatkuu todennäköisesti samanlaisena tulevina vuosina, on aiheellista kysyä, minkälaiseksi maahan­muutto­politiikkaa halutaan kehittää? Paineita luo myös Välimeren paheneva pakolaistilanne ja EU:n tavoitteet tasata pakolaisista aiheutuvaa taakkaa aiempaa tasaisemmin jäsenmaiden kesken.

-----------------------------------------

Maahanmuuttajat, maahan muuttaneet, maassa asuvat?

Arkipuheessa maahanmuuttajilla tarkoitetaan maahan muuttaneita ulkomaalaisia. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon varsinkin tilastoja tarkasteltaessa, minkälaisesta joukosta puhutaan milloinkin ja millä termeillä. On syytä erottaa kaksi eri käsitettä väestötilastoissa: vuosittainen maahanmuutto (muuton tiettynä vuonna tehneet henkilöt) sekä maassa vakituisesti asuvat henkilöt, joita usein kutsutaan maahanmuuttajiksi.

Maahanmuutto on niin sanottu virtatilasto; se kuvaa tiettynä vuonna maahan muuttaneiden määrää, eli henkilöitä, jotka ovat tulleet maahan vakituisesti asumaan. Heitä voidaan jaotella vaikkapa kansalaisuuden tai syntyperän perusteella. Esimerkiksi vuoden 2014 ennakkotiedon mukaan maahan muuttaneista (”maahanmuuttajista”) 24 prosenttia oli Suomen kansalaisia. Osalla kyse voikin olla ns. paluumuutosta.

Toinen käsite on maassa vakituisesti tietyllä hetkellä asuvat henkilöt. Tilastokeskuksen väestö­rakenne­tilasto (kuten myös muiden Pohjoismaiden vastaavat tilastot) kuvaa maassa vakituisesti asuvia henkilöitä, ja heitä voidaan myös jaotella esimerkiksi kansalaisuuden tai syntyperän perusteella, ja näin arvioida maahan­muuttaja­taustaisten määrää. Tilastointi­ajankohta on Suomessa aina vuoden viimeinen päivä.

Maahanmuuttajien luokitteleminen tilastoissa

Pohjoismaat ovat tunnettuja hyvistä väestörekistereistään, ja tämä on auttanut myös maahanmuuttajien tilastoimisessa. Jokaisessa maassa on käytössä syntyperä­luokitus, jonka avulla voidaan eritellä ulkomaalais­taustaiset henkilöt. Tällaista luokitusta ei ole käytössä tilastoissa muualla maailmassa.

Luokitus on ollut käytössä muissa Pohjoismaissa paljon kauemmin kuin Suomessa, esimerkiksi Tanskassa jo vuodesta 1991. Suomessa luokitus otettiin käyttöön vuonna 2012.

Tilastokeskuksen luokituksessa ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaiseksi määritellään henkilö, joka on itse syntynyt ulkomailla ja jonka vanhemmat ovat myös syntyneet ulkomailla. Toisen polven ulkomaalais­taustaisia ovat puolestaan ne, jotka ovat itse syntyneet Suomessa ja joiden vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla.

Luokituksessa käytetyt termit eroavat hieman toisistaan eri maissa; Suomessa ja Ruotsissa puhutaan ulkomaalais­taustaisista (personer med utländsk bakgrund) mutta esimerkiksi Tanskassa maahanmuuttajista ja heidän jälkeläisistään. Tässä artikkelissa käytetään Suomen luokituksen termiä ulkomaalaistaustainen.

Luokitusten yksityiskohdat eroavat hieman Pohjoismaiden välillä. Esimerkiksi Ruotsissa luokituksen yksi luokka on ulkomailla syntyneet, kun taas Suomessa ulkomailla syntyneet jaetaan kahteen osaan: ne, joiden vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla ja ne, joiden vanhemmat ovat syntyneet Suomessa.

Näistä ensimmäinen ryhmä on se, jota kutsutaan ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisiksi. Ruotsin tilastovirastosta on kuitenkin saatu tätä artikkelia varten luvut samanlaisella jaotuksella, jotta luokitukset vastaisivat paremmin toisiaan.

Tanskassa käytetään luokituksessa myös kansalaisuutta toisin kuin muiden maiden luokituksissa. Maahanmuuttaja (=ensimmäisen polven ulkomaalais­taustainen) määritellään ulkomailla syntyneeksi henkilöksi, jonka vanhemmat ovat ulkomaan kansalaisia tai syntyneet ulkomailla.

Maahanmuuttajan jälkeläinen (=toisen polven ulkomaalais­taustainen) määritellään Tanskassa syntyneeksi henkilöksi, jonka vanhemmat ovat joko maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään, joilla on ulkomaan kansalaisuus. Jos henkilön vanhemmista ei ole tietoa, eri maiden säännöt vaihtelevat hieman sen suhteen, miten henkilö sijoitetaan tiettyyn luokkaan.

Näistä eroista huolimatta tätä artikkelia varten on käytetty Pohjoismaiden olemassa olevia luokituksia (pl. Ruotsi, ks. yllä), joiden mukaisia lukuja kaikilla tilastovirastoilla on saatavilla. Luokitukset vastaavat kuitenkin suurimmalta osin toisiaan, joten vertailu maiden välillä onnistuu karkealla tasolla väestörakenteen suhteen.

------------------------------------------------------

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähteet:

Cooper, Betsy 2005. Norway: Migrant Quality, Not Quantity. Migration Information Source.

EMN (Euroopan muuttoliikeverkosto) 2015. Maahanmuuton tunnusluvut 2014.

Haagensen, Klaus Munch 2013 (toim.). Nordic Statistical Yearbook/Nordisk statistisk årsbok 2013. Volume 51. Nord 2013:001. Copenhagen: Nordic Council of Ministers, 2013

Statistics Iceland 2014. Number of immigrants exceeds the number of emigrants for the first time since 2008.

Statistiska centralbyrån 2015. Största folkökningen någonsin. Folkmängd 2014.

Migrationsverket 2015. Statistics.

Statbank Denmark 2015. www.statbank.dk/.

Statistiska centralbyrån. Statistikdatabasen. 

Westin, Charles 2006. Sweden: Restrictive Immigration Policy and Multiculturalism. Migration Information Source. 

Statistics Norway 2014. Poles are the largest immigrant group. Immigrants and Norwegian-born to immigrant parents, 1 January 2014.

Pettersen, Silje Vatne & Østby, Lars 2013. Scandinavian comparative statistics on integration. Immigrants in Norway, Sweden and Denmark. Samfunnsspeilet 5/2013. 

Tilastokeskus 2014. Ulkomaalaistaustainen väestö 2013. SVT Väestö 2014. Helsinki: Tilastokeskus.

UNRIC (Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus) 2014. Ruotsi ottaa syyrialaiset avosylin vastaan.