Suomessa on keskusteltu paljon taloudellisen kasvun mahdollisuuksista, kun talous on ollut taantumassa harvinaisen pitkään. Toisaalta Pariisin ilmasto­sopimus sekä EU:n ja Suomen omat päätökset asettavat tiukkoja rajoituksia kasvihuone­kaasupäästöille. Millä aloilla talous voisi kasvaa? Millä aloilla se ei ehkä olisi kovin suotavaa?

Talouskasvua on monenlaista. Jos tuotamme enemmän energiaa lisäämällä fossiilisten poltto­aineiden käyttöä, se näkyy tilastoissa kansan­tuotteen kasvuna, mutta ympäristö­vaikutukset ovat huonot. Jos taas tuotamme vähemmistä raaka-aineista enemmän ja parempia tuotteita, sekin näkyy kansan­tuotteen kasvuna, mutta ympäristö­vaikutukset ovat hyvät.

Bruttokansan­tuoteluvuista ei voi suoraan päätellä, onko talous­kasvu ympäristölle huono vai hyvä asia. Jotain voi sen sijaan päätellä siitä, mitä tiedämme eri alojen ympäristö­vaikutuksista.

Ilmapäästöt toimialoittain on laskettu

Tilastokeskus on osana ympäristö­tilinpitoa julkaissut tilasto­vuodesta 2008 alkaen tietoja ilma­päästöistä toimi­aloittain. Tilaston mukaiset kasvihuone­kaasujen päästöt ovat olleet 3 – 6 prosenttia suuremmat kuin mitä Suomi virallisesti raportoi kasvihuone­kaasupäästöiksi. Ero tulee siitä, että ilmapäästö­tilastossa käytetään kotipaikka­periaatetta eikä alue­periaatetta niin kuin kasvihuonekaasu­inventaariossa.

Kotipaikkaperiaate tarkoittaa, että suomalaisten lento­koneiden, laivojen ja muiden kuljetus­välineiden päästöt maailmalla lasketaan mukaan, mutta ei vastaavia ulkomaisten kuljetus­välineiden päästöjä Suomessa. Kasvihuonekaasu­raportoinnissa asia on toisinpäin.

Päästöihin ei ole luettu bioperäistä hiilidi­oksidia, jota syntyy lähinnä puun ja musta­lipeän poltosta sekä liikenteen biopoltto­aineista. Toisaalta päästöistä ei ole vähennetty metsien ja muun kasvillisuuden sitomaa hiilidi­oksidia eli niin sanottuja hiili­nieluja.

Tilaston laadinnassa on jouduttu tekemään yksin­kertaistavia oletuksia, joten tiedot ovat vain suuntaa-antavia. Toisaalta toimi­alojen väliset erot ovat niin suuria, että mahdolliset epätarkkuudet eivät muuta kokonais­kuvaa miksikään.

Toimialoittaisia päästö­tietoja voi hyvin verrata toimi­aloittaisiin arvon­lisäyksiin, jotka noudattavat myös kotipaikka­periaatetta. Olen laskenut oheiseen kuvioon 1 eri toimialojen kasvihuone­kaasupäästöt tuotettua arvon­lisäystä kohti eli päästö­intensiteetin vuonna 2013.

Kuvio 1. Päästö­intensiteetti eli kasvihuone­kaasupäästöt tuotettua arvon­lisäystä kohti 2013

Lähde: Tilastokeskus, Ilmapäästöt toimi­aloittain ja Kansan­talouden tilinpito.

Tämän kaltaiset laskelmat eivät sinänsä ole uusia. Niitä on esitetty jo esimerkiksi Suomen ympäristö­keskuksen kansan­talouden materiaali­virtoja kuvaavassa ENVIMAT-mallissa. Sen kehittämisessä keskeinen rooli on ollut Thule-instituutin tutkimus­professori Ilmo Mäenpäällä.

Mallin pohjalta voi laskea myös tuotannon välilliset vaikutukset muiden toimi­alojen päästöihin ja ulkomaisiin päästöihin, kun tämä laskelmani sisältää vain Suomen tuotannon välittömät päästö­vaikutukset.

Päästöintensiteetti vaihtelee rajusti

Laskelmat kertovat, että kasvihuone­kaasupäästöt tuotettua arvon­lisäystä kohti eli päästö­intensiteetti vaihtelee todella paljon toimi­aloittain. Suomessa on muutamia toimi­aloja, jotka ylittävät keski­määräisen päästö­intensiteetin jopa kymmen­kertaisesti ja ylikin. Näitä toimialoja ovat ilma­liikenne, vesi­liikenne, energia­huolto ja maatalous.

Myös kaivostoiminta ja louhinta, paperi­teollisuus, öljyn­jalostus, kemikaalien valmistus, metallien jalostus, vesi- ja jätehuolto sekä maa­liikenne ovat toimi­aloja, joiden päästöt tuotettua arvon­lisäystä kohti ovat keski­määräistä selvästi suuremmat.

Sen sijaan rakentaminen, metsä­talous, useimmat edellä mainitsemattomat tehdas­teollisuuden alat ja kaikki palvelu­alat (paitsi kuljetus) ovat aloja, joiden päästöt ovat paljon keski­määräistä pienempiä.

Melkein kaikilla toimi­aloilla päästöt ovat vähentyneet ja päästö­intensiteetti on vähentynyt eli parantunut sinä aikana, jolta ilmapäästö­tilastoa toimi­aloittain on laadittu (2008 – 2013). Vuosittaiset vaihtelut ovat tosin olleet suuria eikä kovin selkeitä trendejä näin lyhyestä aika­sarjasta voi päätellä.

Talouden ja päästöjen yhteen­sovittamisen kannalta toimi­aloittaiset erot tarkoittavat tietysti, että talouden kasvua kannattaa tavoitella ensi­sijaisesti toimi­aloilla, joiden päästöt ovat pienet, ennen kaikkea siis palveluissa. Päästöjen pienentämisessä ja päästö­intensiteetin parantamisessa kannattaa taas etusijalle asettaa toimialat, joiden päästöt ovat suuret.

Kaikkein suurin päästö­intensiteetti on ilma­liikenteessä ja vesi­liikenteessä. Myös maa­liikenteen päästöt ylittivät selvästi keski­määräisen tason. Ilmapäästö­tilastossa ei ole jaettu maa­liikennettä tarkemmin, mutta luultavasti maantie­liikenteen päästö­intensiteetti on paljon suurempi kuin raide­liikenteen.

Kuljetus, energia­huolto, öljyn­jalostus, metallien jalostus ja maatalous vastasivat vuonna 2013 yhteensä 69 prosentista kaikista kasvihuone­kaasupäästöistä. Sen sijaan niiden osuus arvon­lisäyksestä oli vain 8 prosenttia. Jos nämä toimialat vähentävät päästöjään 10 prosenttia, Suomen päästöt vähenisivät lähes 7 prosenttia. Vastaavasti, jos arvon­lisäys näillä aloilla kasvaisi 10 prosenttia, koko talouden arvon­lisäyksen kasvu jäisi alle prosenttiin.

Toisaalta palvelu­alojen (pl. kuljetus) osuus päästöistä oli runsaat 5 prosenttia, mutta osuus arvon­lisäyksestä 67 prosenttia.

Suomen päästöjä lisää tehdas­teollisuutemme rakenne. Suurimmat päästöt arvon­lisäystä kohti ovat öljyn ja metallien jalostuksessa. Myös paperi­teollisuuden, kemikaalien valmistuksen ja rakennusaine­teollisuuden päästö­intensiteetit ovat korkeita. Muilla tehdas­teollisuuden aloilla päästö­intensiteetti on keski­määräistä alhaisempi.

Energian tuotanto ja kulutus avainasemassa

Toimialoittaisista päästö­tiedoista ei voi tehdä suoria johto­päätöksiä eri tuotteiden valmistuksen ja kulutuksen aikaan­saamista päästöistä. Esimerkiksi elin­tarvikkeiden valmistus ja kulutus aiheuttavat päästöjä monilla toimi­aloilla, lähinnä maa­taloudessa, elintarvike­teollisuudessa, kuljetuksessa ja kaupassa. Asuminen aiheuttaa päästöjä muun muassa energia­huollossa, vesi- ja jätehuollossa, rakentamisessa ja kiinteistö­alan toiminnassa. ENVIMAT-mallissa on tarkasteltu päästö­vaikutuksia myös tuote­ryhmittäin, mikä on usein hyödyllisempää kuin pelkkä toimi­aloittainen tarkastelu, joka kuvaa vain tuotannon välittömiä päästöjä Suomessa.

Suurimmat päästö­vaikutukset aiheutuvat asumisesta, ravinnosta ja motorisoidusta liikkumisesta (ihmisten ja tavaroiden). Asuminen ja ravinto ovat ihmiselle välttämättömyyksiä ja motorisoituun liikkumiseen olemme tottuneet. Ne edellyttävät joka tapauksessa maataloutta, energia­huoltoa, kuljetusta ja tuotantoa monella muulla toimi­alalla. Jos eivät Suomessa, niin sitten ulko­mailla. Tuotannon siirtäminen ulko­maille ei auta asiaa, koska kasvihuone­kaasupäästöt vaikuttavat globaalisti.

Ratkaisevaan asemaan nousee päästöjen vähentäminen ylipäänsä. Valtaosa päästöistä on tavalla tai toisella sidoksissa energian tuotantoon. Päästöjen vähentäminen edellyttää ennen kaikkea muutoksia tapoihimme tuottaa ja kuluttaa energiaa.

Jos haluamme säilyttää elintasomme…

Jos samaan aikaan haluamme säilyttää elin­tasomme (bruttokansan­tuotteen), pitää päästö­intensiteetin parantua huomattavasti. Pitkällä aika­välillä Suomen päästö­intensiteetti onkin parantunut merkittävästi (kuvio 2). Päästö­intensiteetti oli (tilastoituna aikana) suurimmillaan vuonna 1994. Sen jälkeen kasvihuone­kaasupäästöt ovat vähentyneet 22 prosenttia 20 vuodessa. Samana aikana brutto­kansantuote kasvoi volyymiltaan 57 prosenttia.

Kuvio 2. Bruttokansan­tuote, kasvihuone­kaasupäästöt ja päästö­intensiteetti

Lähde: Tilastokeskus, Kasvihuone­kaasut ja Kansan­talouden tilinpito

Päästöintensiteetti parani siten 50 prosenttia eli tuotimme vuonna 2014 puolet vähemmän päästöjä yhtä tuotettua euroa kohden kuin vuonna 1994. Osittain tähän ovat saattaneet vaikuttaa talouden rakenne­muutokset kuten paperi­teollisuuden vaikeudet sekä tuotannon siirtäminen ulko­maille. Keski­kasvun kaavalla voi laskea, että päästö­intensiteetti parani keskimäärin 3,4 prosenttia vuodessa. Tulosta ei voi pitää huonona, mutta onko tämä tahti riittävä jatkossa?

Euroopan Unioni on asettanut tavoitteeksi vähentää päästöjä 80 – 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Myös Suomi on hyväksynyt tämän tavoitteen. Mitä se tarkoittaa?

Päästötilastoista voi laskea, että 80 prosentin vähennys­tavoite edellyttää, että päästöjen määrän pitää vähentyä keski­määrin 3,9 prosenttia vuodessa vuoden 2014 jälkeen joka vuosi vuoteen 2050 asti. Vastaavasti 95 prosentin vähennys­tavoite edellyttää 7,5 prosentin vuosittaista vähennystä.

Luultavasti 95 prosentin tavoite on lähempänä sitä, mitä vaaditaan, jos halutaan rajata lämpö­tilan globaali nousu 1,5 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Onpa vaadittu myös päästöjen lopettamista kokonaan.

Tuon verran pitää siis päästö­intensiteetin parantua vuosittain, jos haluamme sekä saavuttaa päästö­tavoitteen että säilyttää bruttokansan­tuotteen nykyisen tason. Jos taas haluamme saavuttaa päästö­tavoitteen ja lisäksi kasvattaa bruttokansan­tuotetta esimerkiksi yhdellä prosentilla vuodessa, pitää päästö­intensiteetin parantua vielä noin yhden prosentti­yksikön verran enemmän.

Onko se mahdollista?

Ilmaston kannalta ei ole merkitystä sillä, miten suuri bruttokansan­tuote on tai kuinka hyvä päästö­intensiteetti on, vain päästöjen kokonais­määrä ratkaisee. Ja nimenomaan koko maailman päästöjen kokonais­määrä. Toki Suomella on siinä oma vastuunsa. Suomen päästöt asukasta kohti ovat maailman suurimpien joukossa ja EU-keski­arvoa korkeammat.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidossa.

Lähteet:

Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J-M., Härmä, T., Korhonen, M-R., Saarinen, M. ja Virtanen, Y.: Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla, Suomen ympäristö 20/2009; www.ymparisto.fi/julkaisut

Autio Niina, Piirainen Anna, Salomaa Eila, Vahvelainen Simo: Ympäristötilinpito kansantalouden tilinpidon täydentäjänä, Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2013

Ilmapäästöt toimialoittain, Tilastokeskus

Kasvihuonekaasut, Tilastokeskus

Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus