Ympäristötilinpidossa kuvataan ympäristöön liittyviä raha­virtoja ja fyysisiä virtoja samoilla periaatteilla ja luokituksilla kuin kansan­talouden tilin­pidossa (taulukko). Ympäristö­tilinpidon tuottamia tietoja voidaan yhdistää suoraan kansan­talouden tilinpidon tietoihin.

Taulukko. Ympäristötilinpidon tilastot Suomessa

Lähde: Tilastokeskus

Ympäristöön liittyvistä raha­virroista tilastoidaan tällä hetkellä ympäristö­verot, ympäristön­suojelu­menot ja ympäristöliiketoiminta. Ympäristö­verot koostuvat toimi­alojen ja koti­talouksien maksamista energia-, liikenne-, päästö- ja resurssi­veroista.

Ympäristönsuojelumenot sisältävät teollisuuden toimi­alojen, valtion ja kuntien investoinnit ja käyttö­menot ilman, vesien ja maaperän suojeluun sekä jäte­huoltoon. Ympäristö­liiketoiminta puolestaan kuvaa ympäristön pilaantumista estävän tai luonnonvaroja säästävän tuotannon arvoa ja työllisyyttä.

Nämä raha­virrat kattavat suurimman osan ympäristön­suojelun tuloista ja menoista.

Fyysisissä virroissa ympäristö­tilinpito keskittyy toistaiseksi ilmaan tuprutettaviin päästöihin, energian virtoihin sekä kokonaiskuvaan materiaalien käytöstä.

Ilmapäästö­tilinpito kertoo, miltä toimi­aloilta mitäkin päästöä ilmaan menee ja kuinka paljon. Energia­tilinpito osoittaa, millä toimi­aloilla ja mistä energia tuotetaan ja millä toimialoilla se käytetään.

Kansan­talouden materiaali­virta­tilinpito tilastoi kaikki Suomen luonnosta käyttöön otettavat materiaalit sekä tuodut ja viedyt materiaalit.

Ympäristötilinpitoa on käytännössä myös jäte­tilasto, josta selviävät erilaisten jätteiden synty­määrät toimialoittain sekä jätteiden käsittely­tavat.

Suomen ympäristötilinpidossa toimitaan pää­asiassa Euroopan Unionin ympäristö­tilinpito­asetuksen mukaisesti (Euroopan komissio 2010).

Toimi­aloittaiset ympäristö­verot ja päästöt ilmaan sekä kansan­talouden materiaali­virrat on meillä laskettu asetuksen mukaan ensimmäisen kerran vuonna 2013 vuoden 2008 tiedoista alkaen.

Ympäristön­suojelu­menot, ympäristö­liike­toiminta ja energia­tilinpito tulevat asetukseen mukaisesti raportoitaviksi vuonna 2017, jolloin on toimitettava EU:lle tiedot vuosilta 2014 ja 2015. Asetus velvoittaa kaikkia jäsen­maita raportoimaan ympäristö­tilinpidon tiedot vuosittain.

Ympäristötilinpitoa on Suomessa tehty kuitenkin jo vuosia ennen liittymistämme EU:hun, joten Tilastokeskuksella on tarjota aika­sarjoja jopa edelliseltä vuosi­tuhannelta alkaen.

Osa tiedoista, kuten energiatilinpito sekä ilma­päästöt ja ympäristö­verot toimi­aloittain vuosilta 1995 – 2007, perustuvat tosin pilottitutkimuksiin eivätkä ole täysin linjassa ympäristö­tilinpito­asetuksen mukaisten uudempien tietojen kanssa.

Asetus­perusta parantaa jatkossa sekä ajallista että kansain­välistä vertailu­kelpoisuutta.

Tavoitteena ympäristöasioiden integrointi talous- ja yhteiskunta­politiikkaan

EU:lla ja Suomella on suuria odotuksia ympäristö­tilinpidolle. Sen pitäisi tuottaa tietoa, jolla edistetään muun muassa Euroopan kehittymistä resurssi­tehokkaaksi, vihreäksi ja vähä­hiiliseksi taloudeksi sekä taloudeksi, jossa ympäristö­asiat on hyvin integroitu talous- ja muuhunkin politiikkaan.

Odotukset ovat saman­kaltaisia myös OECD:ssä ja YK:ssa, joissa käytetään termejä kestävä kehitys, vihreä kasvu ja vihreä talous.

Ympäristö- ja taloustietoja yhdistävänä järjestelmänä ympäristö­tilinpidolla on hyvät mahdollisuudet vastata näihin odotuksiin, kun sen tuottamat tiedot saadaan moni­puoliseen ja tehokkaaseen käyttöön tutkimuksessa, suunnittelussa ja päätöksen­teossa.

YK:n tilastosuositus kattaa myös ympäristön varannot

Ympäristötilinpito on tilasto­järjestelmänä edellä esitettyä huomattavasti laajempi kokonaisuus. YK:n vuonna 2012 valmistunut tilasto­standardi ympäristö­tilinpidolle (SEEA) kattaa periaatteessa kaikki ympäristön varannot muutoksineen, materiaalien virrat kansan­taloudessa sekä kaikki ympäristöön liittyvät rahavirrat (United Nations 2014).

EU:n ympäristö­tilinpito noudattaa YK:n standardia, mutta Euroopassa keskitytään toistaiseksi virtojen kuvauksiin. EU:n asetus­perustaista ympäristö­tilinpitoa kaavaillaan laajennettavaksi muun muassa metsävarojen ja puu­virtojen tilin­pidolla, mineraali­varojen ja vesi­virtojen tilin­pidolla sekä ympäristöön liittyvien tukien tilastoinnilla.

YK ei perusta ympäristö­tilinpitoa lakeihin ja asetuksiin kuten EU, mutta pyrkii aktiivisesti edistämään asiaa ympäri maailmaa.

EU:n ulko­puolella eturivin maita ympäristö­tilinpidossa ovat Australia ja Kanada, joilla kummallakin on oma sovelluksensa YK:n ympäristö­tilinpito­standardista. Japani, Etelä-Korea ja Filippiinit ovat Aasian maista ahkerimpia ympäristö­tilinpitäjiä.

Uusia maita on viime vuosina tullut mukaan. Suomi on osana kansain­välisiä konsortioita edistänyt ympäristötilinpidon kehittämistä konsultoimalla aiheesta erityisesti Ukrainaa, Kazakstania, Israelia, Turkkia ja Venäjää.

-----------------------------------------------------------------------------

Kotitaloudet maksavat suuren osan ympäristöveroista

Esimerkkinä ympäristö­tilinpidon tiedoista on seuraavassa kuvattu ympäristö­veroja (kuvio). EU:n määritelmän mukaan ympäristöverotus kohdistuu ympäristölle haitalliseen toimintaan ja luonnonvarojen ottoon. Merkitystä ei ole sillä, mihin ympäristöverottamisella saadut tulot käytetään.

Kuvio. Ympäristöverot toimialoittain ja verotyypeittäin 2013

Lähde: Tilastokeskus, ympäristötilinpito

Suomessa ympäristöverotus kohdistuu suurimmaksi osaksi energian tuotantoon ja käyttöön sekä ajo­neuvoihin. Päästöverot ovat lähinnä jäte­veroa; hiili­dioksidi­vero sisältyy energia­veroihin. Resurssi­veroiksi luetaan meillä vain metsästys- ja kalastus­lupa­maksut, muuten luonnon­varojen ottoa ei suoraan veroteta.

Valtion koko verokertymästä ympäristö­verojen osuus on seitsemän prosenttia.

Kotitaloudet maksavat lähes puolet ympäristö­veroista. Muita suuria maksajia ovat teollisuus ja palvelutoimialat kuten kuljetus.

Ympäristö­tilinpidon avulla voidaan muun muassa tarkastella, miten ympäristöverotus suhteutuu fyysisiin päästöihin, jätteisiin, energian käyttöön ja luonnon­varojen ottoon samoissa toimiala­ryhmissä ja tätäkin tarkemmalla toimiala­jaolla.

Tarkasteluihin voidaan soveltuvin osin ottaa mukaan myös ympäristön­suojelu­menojen ja ympäristöliiketoiminnan kehittyminen ja jakautuminen eri toimi­aloille.

-----------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.

Lähteet:

Euroopan komissio 2010. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset ympäristötilinpidosta (EU) N:o 691/2011  ja (EU) N:o 538/­2014. KOM (2010) 132 lopullinen. Bryssel 9.4.2010. 

Tilastokeskus. Ympäristötilinpito. 

United Nations 2014. System of Environmental – Economic Accounting 2012. Central Framework.