Kaikille avoin korkeakoulutus on ollut yksi suomalaisen koulutuspolitiikan kulmakivistä ja onnistumisen aiheista. Yhteiskunnan tarjoamat maksuttomat koulutus­mahdollisuudet ovat lisänneet sosiaalista liikkuvuutta, kun vanhempien koulutustaso ei ole määrittänyt lapsen koulutustasoa, ja matalasti koulutettujen vanhempien lapset ovat voineet hakeutua korkeakoulutukseen.

Toisaalta ammatillinen koulutus on ollut mahdollista myös akateemisten perheiden lapsille. Koulutuksellista liikkuvuutta on esiintynyt siis molempiin suuntiin.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on rakennettu siten, että jokaisesta koulutus­tyypistä on mahdollista edetä korkeammalle asteelle, toisin sanoen ammatillisen perustutkinnon suorittanut voi lopulta päätyä tutkijakoulutukseen.

Koulutus puolestaan ehkäisee selvästi syrjäytymistä ja parantaa mahdollisuuksia työllistyä (esim. Myrskylä 2011). Avainasemassa matalasta koulutustasosta lähtöisin olevien henkilöiden koulutustason nostamisessa onkin koulutukseen kannustaminen erityisesti toisen asteen koulutuksen osalta.

Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana Suomessa on totuttu koulutustason nousuun. Nousu on suurelta osin johtunut nuorten naisten kouluttautumis­mahdollisuuksien parantumisesta. Koulutusalat ovat silti pysyneet sukupuolen mukaan suhteellisen vahvasti eriytyneinä.

Suomalaisten koulutustason nousu on kuitenkin viime aikoina pysähtynyt, kun tarkastellaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden väestöosuutta (OECD 2015). Samaan aikaan koulutuksen periytyvyys ja sosiaalisen liikkuvuuden väheneminen ovat nousseet tärkeiksi yhteiskunnallisiksi keskustelun­aiheiksi.

Sekä koulutusasteiden että koulutusalojen on todettu periytyvän vanhemmilta lapsille (Myrskylä 2009; Eurostudent V). Korkeakoulutusalojen periytymisestä tiedetään, että vanhemman hankkima ammatti ohjaa lapsen koulutusuraa, ja että eräät koulutusalat periytyvät vanhemmilta lapsille toisia aloja selvemmin (Kivinen 2012).

Artikkelissamme tarkastelemme koulutusalojen ja koulutusasteen periytymistä. Isän ja äidin koulutuksen vaikutusta tarkastellaan erikseen sekä tyttöjen että poikien osalta.

Ensimmäiseksi nostamme keskiöön perusasteen koulutuksen varaan jääneiden vanhempien koulutustason vaikutuksen lapsiin. Toiseksi selvitämme sitä, millä tavalla koulutus­alavalinnat periytyvät vanhemmilta lapsille. Erityisesti keskitymme siihen, millainen vaikutus vanhempien koulutusalalla on päätymisessä perinteisille nais- tai mies­enemmistöisille aloille.

Tässä artikkelissa pitäydymme tutkintojen rekisteri­pohjaisessa tarkastelussa (ks. tietolaatikko tuonnempana). On selvää, että koulutukseen ja ammatin­valintaan vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, joiden havaitseminen ei ole mahdollista rekistereistä. Lisäksi on otettava huomioon, että jääminen perusasteen varaan ei automaattisesti johda kaikkien kohdalla huono-osaisuuteen tai syrjäytymiseen.

Matala koulutustaso periytyy

Aiemmat selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet (Myrskylä 2009; Kivinen ym. 2012; OECD 2015), että vanhempien korkea­koulutusaste lisää lasten kouluttautumista korkeakouluissa. Viime vuosina kodin perintö on näkynyt lapsen koulutus­valinnoissa aiempaa selvemmin (Kivinen ym. 2012). Vuonna 2010 akateemisista kodeista siirryttiin yliopistoon hieman useammin kuin vuonna 2005.

Vanhempien korkeakoulutus myötävaikuttaa erityisesti lasten yliopisto-opintoihin, kun taas ammatti­korkea­koulu­opintoihin osallistumisessa ei ole eroa akateemisten ja ei-akateemisten kotien lasten välillä.

Saman­suuntaisia tuloksia saadaan myös uudemmissa korkea­koulu­opiskelijoille tehdyissä selvityksissä: vuonna 2014 yliopisto-opiskelijoista 39 prosentilla ja AMK-opiskelijoista 22 prosentilla ainakin toisella vanhemmalla oli ylempi korkea­koulututkinto. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.)

Tutkimusten mukaan myös huono-osaisuus periytyy. Esimerkiksi vanhempien toimeentulo-ongelmat vaikuttavat keskeisesti myös lapsen tulevaisuuteen (Moisio & Kauppinen 2010). Tiedetään, että perusasteen koulutuksen varassa oleville kasautuu muita enemmän myös sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia.

Suomessa vuosittain noin 9 prosenttia 18 – 24-vuotiaista nuorista jää perusasteen varaan eikä opiskele toisen asteen koulutuksessa (Eurostat 2015). Rekisterien avulla voidaan tarkastella sitä, millaiseksi vähäisen koulutuksen kodeista tulevien lasten koulutusurat muotoutuvat.

Kuvioissa 1 ja 2 tarkastelemme 30 – 39-vuotiaita, joiden vanhemmilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa tai tutkinnosta ei ole tietoa.

Kuvio 1. Lasten (30–39-vuotiaat) koulutusaste, äidillä perusasteen koulutus

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri; väestö- ja perhetilastot

Kuvio 2. Lasten (30 – 39-vuotiaat) koulutusaste, isällä perusasteen koulutus 2014

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri; väestö- ja perhetilastot

Matalasti koulutettujen perheiden lapset kouluttautuvat selvästi harvemmin korkea-asteelle kuin samanikäiset keskimäärin. Toisaalta keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuus on matalasti koulutettujen lapsilla hieman samanikäisiä korkeampi.

Erityisesti äidin matala koulutus jättää jälkensä sekä poikien että tytärten koulutukseen. Perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien tyttäristä 12 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkea­koulu­tutkinnon tai tutkijakoulutus­asteen tutkinnon, kun kaikista tyttäristä 21 prosenttia oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.

Kaikista tyttäristä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli 7 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien tyttäristä 11 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Matalasti koulutettujen äitien pojista 7 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkeakoulu­tutkinnon tai enemmän, ja vastaavasti 14 prosenttia kaikista pojista oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.

Perusasteen varaan jääminen on myös pojille toden­näköisempää, jos äiti on perusasteen varassa. Kaikista pojista perusasteen varassa oli 13 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien pojista 20 prosenttia oli jäänyt perusasteen varaan.

Isän koulutuksen vaikutus lasten koulutukseen on samansuuntainen kuin äidin, mutta hieman pienempi – etenkin tytärten osalta.

Isän koulutuksen vaikutus pojan korkeaan koulutukseen oli lähes yhtä merkittävä kuin äidin koulutuksella. Matalasti koulutettujen isien pojista 8 prosenttia suoritti ylemmän korkea­koulu­tutkinnon tai tutkija­koulutuksen. Vastaavan koulutuksen suoritti kaikista pojista 14 prosenttia.

Sukupuolen mukainen eriytyminen yleistä tekniikan alalla sekä sosiaali- ja terveysaloilla

Suomalainen työelämä on eriytynyt sukupuolen mukaan. Viimeisimpien tietojen mukaan ammatillinen eriytyminen on edelleen vahvistunut (Tilastokeskus 2015). Vain joka kymmenes työllinen työskenteli ns. tasa-ammateissa, joissa naisten ja miesten osuudet olivat 40 – 60 prosenttia ammattiryhmistä.

Selvästi mies­enemmistöisiä aloja ovat mm. tekniikan ala ja rakennusala ja nais­enemmistöisiä puolestaan – usein julkisen sektorin – hoiva- ja opetusalat.

Työelämän segregaatio pitää yllä sukupuolten välistä palkkaeroa, stereotyyppisiä sukupuoli­rooleja ja ylipäänsä naisten ja miesten erillisiä elämänpiirejä. Eriytyminen estää osaltaan myös työvoiman ja kykyjen vapaan allokoitumisen ja saattaa jäykistää työmarkkinoita.

Ammattien eriytyminen juontaa luonnollisesti juurensa sukupuolittunei­siin koulutusaloihin (kuvio 3). Väestön koulutus­rakennetietojen mukaan jopa 88 prosenttia terveys- ja sosiaalialan tutkinnoista ja 78 prosenttia kasvatusalan tutkinnoista on naisten suorittamia. Myös suuri osa muista koulutus­aloista on nais­enemmistöisiä.

Miehet ovat puolestaan suorittaneet enemmistön tutkinnoista tekniikan alalla, tietojen­käsittelyssä ja tietoliikenteessä sekä maa- ja metsätalous­alalla. Naisten koulutustason nousun myötä monet koulutusalat naisistuivat huomattavasti. Erityisesti yhteiskunnallisilla aloilla naisten osuus on noussut entisestään.

Viime aikoina onkin kiinnitetty huomiota sukupuolisensitii­viseen varhais­kasvatukseen ja koulutukseen. Kiinnostavaa on myös se, miten muu ympäristö ja roolimallit vaikuttavat alavalintoihin.

Kuvio 3. 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusalan ja sukupuolen mukaan 2014

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri

Koulutusalojen periytymistä ja sukupuolen mukaan eriytymistä tarkastelemme 25 – 39-vuotiaan väestön osalta riskisuhteen (odds ratio, ristitulosuhde) avulla. Riskisuhde kertoo ikäryhmän ”vedonlyönnin” koulutusalan periytymiselle suhteessa samanikäiseen väestöön.

Riskisuhteen arvo 1 tarkoittaa, että vanhemman koulutusala ei vaikuta lapsen koulutusalaan ja lapsen vedonlyönti­suhde eli riski päätyä samalle koulutus­alalle kuin vanhempansa ei poikkea samanikäisen väestön riskistä päätyä kyseiselle koulutus­alalle.

Jos riskisuhteen arvo on yli 1, henkilöllä on kohonnut riski[1] päätyä samalle koulutus­alalle vanhempansa kanssa, ja vastaavasti riskisuhteen ollessa alle 1 riski on pienempi kuin samanikäisellä väestöllä.

Harva 25-vuotias korkeakouluopiskelija on vielä suorittanut tutkintonsa tavoite­tasoa, mutta usein korkeakoulu­opintoihin päätyneet ovat jo valinneet koulutusalansa, joten koulutusala­tarkastelun osalta ikäryhmä on mahdollista rajata koskemaan myös nuorempia aikuisia.

Tarkastelussa käytämme ISCED 2011-koulutusala­luokituksen mukaisia aloja rajaamatta tarkastelua koulutus­asteen mukaan. Henkilöt, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, sijoittuvat yleis­sivistävään koulutukseen.

On hyvä huomata, että eri koulutusaloilla painottuvat eritasoiset tutkinnot (kuvio 4). Esimerkiksi yhteis­kunnalliset alat sekä luonnontieteet koostuvat pääasiassa korkeakoulu­tutkinnoista. Toisaalta tekniikan ala on historiallisesti laaja ala, jonka tutkinnoista suuri osa painottuu keski­asteelle ja alimmalle korkea-asteelle.

Kuvio 4. 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusalan ja koulutusasteen mukaan 2014 (lkm)

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri; väestö- ja perhetilastot

Indikaattorin tulkinnassa tulee ottaa huomioon myös koulutusalojen suosion vaikutus. Yleisimpiä tutkintoja ovat tekniikan alan, kaupan, hallinnon ja oikeustieteen, terveys- ja hyvinvointi­alojen ja palvelualojen tutkinnot (kuvio 4).

Opiskelijoilla on yleisesti suuri riski päätyä koulutusalalle, jolla on paljon paikkoja sekä oman sukupuolen enemmistö. Näin esimerkiksi pojilla on verrattain suuri riski päätyä tekniikan alalle ja vastaavasti tytöillä on verrattain suuri riski päätyä sosiaali- ja terveysalalle. Kyseiset koulutusalat ovat eniten sukupuolen mukaan segregoituneita ja suurimpia sekä aloitus­paikkojen että opiskelijoiden osalta.

Lisäksi merkkinä alan periytymisestä voidaan nähdä se, että päätyminen muille aloille on selvästi harvinaisempaa kuin vanhemman koulutus­alalle päätyminen (riskisuhde < 1). Riskiä arvioitaessa on siis tarkasteltava myös riskiä sille, että henkilö päätyy muulle kuin vanhemman koulutusalalle.

Lasten koulutusvalinnat mukailevat vanhempien koulutusaloja

Tulosten mukaan vanhempien koulutus tietyltä alalta lisäsi lasten riskiä kouluttautua samalta alalta. Tämä pätee myös aloilla, joilla lapsen sukupuoli on vähemmistössä. Erityisen periytyviä koulutusaloja olivat mm. taiteet, lääketiede, luonnontieteet sekä oikeustiede.

Alojen periytymistä ei voi tarkastella irrallaan koulutusasteen periytymisestä. Yleis­sivistävän koulutuksen hankkineilla on keskiasteen tutkinto, kun taas esimerkiksi luonnon­tieteiden, kasvatusalan ja yhteiskunta­tieteiden tutkinnot painottuvat korkeakoulu­tutkintoihin (kuvio 4)[2].

Vanhempien koulutus alalta, jonka tutkinnot ovat yleensä korkean koulutus­tason tutkintoja, kasvattaa lapsen riskiä päätyä korkeakoulutus­aloille. Samoin vanhempien koulutus matalan koulutus­asteen alalta nostaa lapsen riskiä päätyä matalan koulutuksen aloille.

Monien alojen ja ammattien periytyminen merkitsee siis samalla koulutus­asteen periytymistä. Joissakin tapauksissa vanhemman koulutusaste voi selittää lapsen koulutus­valintaa enemmän kuin vanhemman koulutusala.

Tyttärellä oli suurin riski päätyä äidin koulutusalalle, jos äidin koulutus on yhteis­kunnalliselta tai luonnon­tieteelliseltä alalta (riskisuhde 3,2- ja 3,4-kertainen suhteessa samanikäiseen väestöön). Riski on selvästi keskimääräistä suurempi myös kasvatus­alojen kohdalla.

Luonnon­tieteelliset ja yhteis­kunnalliset alat ovat yleensä yliopisto­tutkintoja, joten alan lisäksi näissä tapauksissa periytyy myös koulutusaste. Näiden koulutus­alojen yhteydessä riski päätyä myös muille aloille, joissa yliopisto­tason koulutukset painottuvat, on suhteellisen korkea. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Äidin koulutusalan vaikutus tyttären riskiin osallistua eri koulutusaloille 2014 (keskimääräinen riski = 1). Klikkaa kuva suuremmaksi

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri; väestö- ja perhetilastot

Naisenemmistöisistä aloista äidiltä tyttärelle näyttäisi periytyvän kasvatusala, humanistiset ja taidealat sekä palvelualat. Äidin kouluttautuminen palvelu­aloilta nostaa tyttären riskiä päätyä palvelualoille, mutta ei juurikaan vaikuta riskiin päätyä muille aloille.

Äidin koulutus miesenemmistöiseltä koulutusalalta nostaa myös tyttären riskiä kouluttau­tua mies­enemmistöisellä alalla: Äidin tekniikan alan koulutus nostaa tyttären riskiä päätyä tekniikan alalle (riskisuhde 1,4) sekä ICT-alalle (1,3) ja luonnon­tieteisiin (1,2).

Tekniikan alan koulutuksen hankkineen äidin tyttären riski päätyä kasvatus­alalle tai yhteis­kunnalliselle alalla on sitä vastoin huomattavasti pienempi (riskisuhde < 1).

Myös mies­enemmistöisille aloille kuten maa- ja metsätalous­alalle ja luonnon­tieteisiin päätymisen riski on selvästi suurempi silloin, kun äidin koulutus on näiltä aloilta. Maa- ja metsä­talouden alan periytyminen liittynee ammatin ja yrittäjyyden periytymiseen.

Pojalla on puolestaan suurin riski päätyä äidin koulutus­alalle, jos äidin koulutus on maa- ja metsätalou­salalta, yhteiskunnalliselta tai kasvatusalalta (taulukko 2). Äidin kasvatusalan tai yhteiskunnallisen alan tutkinto lisää myös poikien riskiä kouluttautua muilta ns. yliopisto­koulutukseen painottuvilta aloilta.

Taulukko 2. Äidin koulutusalan vaikutus pojan riskiin osallistua eri koulutusaloille 2014 (keskimääräinen riski = 1). Klikkaa kuva suuremmaksi

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri; väestö- ja perhetilastot

Lisäksi äidin koulutus miesenemmistöisiltä aloilta (tekniikka, ICT, maa- ja metsätalous) pienentää pojan riskiä päätyä monille muille aloille. Jos äidillä on esimerkiksi tekniikan alan tutkinto, pojan riski päätyä samalle alalle on keskimääräistä suurempi. Vastaavasti riski päätyä kasvatus- tai yhteiskunnalliselle alalle on selkeästi keskimääräistä pienempi (riskisuhde n. puolet keskimääräisestä).

Pojalla on suurempi riski valita isän koulutusala, jos isän koulutus on kasvatusalalta, yhteiskunnallisilta aloilta tai maa- ja metsätalousalalta. Kasvatusalalta ja yhteiskunnallisilta aloilta tosin päädytään keskimääräistä useammin myös muille korkean koulutuksen aloille, kuten humanistisille ja taidealoille sekä luonnontieteisiin.

Taulukko 3. Isän koulutusalan vaikutus pojan riskiin osallistua eri koulutusaloille 2014 (keskimääräinen riski = 1), Klikkaa kuva suuremmaksi

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri; väestö- ja perhetilastot

Isän koulutus naisenemmistöiseltä terveyden ja hyvinvoinnin alalta kasvattaa pojan riskiä päätyä kyseiselle alalle. Samalla isän koulutus näiltä aloilta myös pienentää pojan riskiä valita mies­enemmistöisiä aloja, kuten tekniikka ja maa- ja metsätalous.

Isän koulutus mies­enemmistöisiltä aloilta lisää pojan riskiä kouluttautua samoilta aloilta: riski päätyä maa- ja metsätalouden alalle on suuri (4,6) ja riski päätyä muulle kuin tekniikan alalle pieni, jos isällä on vastaavien alojen koulutus.

Isän koulutus kasvatusalalta, luonnontieteelliseltä tai yhteiskunnalliselta alalta nosti eniten tyttären riskiä kouluttautua samoilta aloilta. Toisaalta myös isän koulutus perinteisesti mies­enemmistöisiltä aloilta kuten tietojen­käsittelystä, tekniikan alalta tai maa- ja metsätalousalalta nosti jonkin verran tyttären riskiä kouluttautua edellä mainituilta aloilta.

Isän koulutus nais­enemmistöisiltä aloilta taas kasvatti tyttären riskiä hankkia koulutus samoilta aloilta kasvatusalan ja humanististen ja taidealojen osalta.

Taulukko 4. Isän koulutusalan vaikutus tyttären riskiin osallistua eri koulutusaloille 2014 (keskimääräinen riski = 1). Klikkaa kuva suuremmaksi

Lähteet: Tilastokeskus, tutkintorekisteri; väestö- ja perhetilastot

Sukupuolten välinen eriytyminen pohjaa osittain kotoa opittuun malliin

Korkeakoulutuksen on useissa tutkimuksissa todettu periytyvän selvästi vanhemmilta lapsille. Tämä selvitys vahvistaa, että myös vanhempien kouluttamatto­muus kasvattaa lasten toden­näköisyyttä jäädä perusasteen koulutuksen varaan. Erityisesti äidin matala koulutustaso vaikuttaa lasten kouluttautumiseen.

Vanhemman ja lapsen sukupuolesta riippumatta voimakkaimmin koulutusaloista periytyvät maa- ja metsätalousalat, yhteiskunnalliset alat sekä kasvatusalat. Maa- ja metsätalousalan periytyminen tarkoittaa usein ammatin periytymistä, kun taas yhteiskunnallisen alan ja kasvatusalan periytyminen merkitsee samalla korkea­koulutuksen periytymistä.

Sukupuolten segregaation purkamisen kannalta on olennaista huomata, että vanhempien koulutusala­valinnoilla on paljon merkitystä lapsen koulutusala­valinnoille. Taustalla voi olla alan tuttuus ja tätä kautta kiinnostavuus, mutta myös tiedostamattomat sukupuoli­roolimallit. Rekisterit eivät tätä kerro.

Useiden koulutusalojen periytymisen voimakkuus riippuu olennaisesti siitä, onko kyseessä isältä vai äidiltä periytyvä koulutusala ja siitä, tarkastellaanko periytymistä tyttärelle vai pojalle. Erityisen kiinnostavaa on, että isän koulutus nais­enemmistöisiltä aloilta kasvattaa selvästi pojan kouluttautumista nais­enemmistöisiltä aloilta kuten kasvatusalalta ja terveys- ja hyvinvointi­alalta.

Äidin kouluttautuminen nais­enemmistöisiltä aloilta ei näyttänyt yhtä lailla lisäävän pojan riskiä kouluttautua näille aloille.

Samoin äidin koulutus mies­enemmistöiseltä alalta kasvattaa tyttären riskiä päätyä mies­enemmistöisille aloille, kuten tekniikkaan, tietojen käsittelyyn ja tieto­liikenteeseen sekä maa- ja metsätalouden alalle. Tyttären riski kouluttautua edellä mainituilta aloilta ei juurikaan kasvanut isän koulutuksen myötä.

Rekisteritarkastelu siis osoittaa, että sukupuolille tyypilliset alat periytyvät, mutta myös että vanhempien malli nostaa lasten riskiä kouluttautua sukupuolelleen ns. epätyypilliselle alalle.

Koulutuksessa ja työelämässä vallitseva sukupuolten välinen segregaatio pohjaa näin ollen ainakin osittain kotona opittuun ja nähtyyn, toisin sanoen ympäristöön, asenteisiin ja kokemuksiin. Rekisterien lisäksi jatkossa olisi hyvä tarkastella yksityiskohtaisemmin muita alavalintoihin vaikuttavia tekijöitä muiden aineistojen ja tutkimus­menetelmien avulla.

Kirjoittajat ovat yliaktuaareja Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähteet:

Eurostudent V.

Kivinen, Osmo & Hedman, Juha & Kaipainen, Päivi 2012. Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuus Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 77(2012):5.

Larja, Liisa & Sutela, Hanna & Witting, Mika 2015. Ulkomaalaistaustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutukseen suomalaistaustaisia harvemmin.

Moisio, Pasi & Kauppinen, Timo M. 2010. Toimeentulotuen asiakkuus periytyy vanhemmilta lapsille. Hyvinvointikatsaus 1/2010.

Myrskylä, Pekka 2009. Koulutus periytyy edelleen. Hyvinvointikatsaus 1/2009.

Myrskylä, Pekka 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys. 12/2011. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

OECD 2015. Education at a Glance 2015: OECD Indicators. Paris: OECD Publishing.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014. Opiskelijatutkimus 2014. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:10.

Tilastokeskus 2015. Ammatillinen eriytyminen sukupuolen mukaan jatkui vuonna 2013.

Eurostat 2015. Työvoimatutkimus 2015.

------------------------------------------------------------------------------------------

Käytetty aineisto

Selvityksen aineisto on koottu Tilastokeskuksen väestö- ja elinolo­tilastojen rekisteri­pohjaisista aineistoista: koulutustiedot on tutkinto­rekisteristä ja perhe­suhde­tiedot väestö- ja perhe­tilaston aineistoista.

Koulutuksen periytymistä tarkastelemme vuoden 2014 väestö­aineiston perusteella. Tarkastelun kohteena ovat sellaiset 25 – 39-vuotiaat väestöön kuuluvat, joille löytyy rekisteritieto jommasta­kummasta vanhemmasta.

Tutkintotarkastelu koostuu vuonna 2014 suoritetuista tutkinnoista. Alatarkastelu on tehty ISCED 2011- koulutus­luokituksen mukaisilla koulutus­aloilla.

Sen sijaan, että selvityksen tulokset kuvaisivat kattavasti nuorten aikuisten koulutusta, artikkelissa kuvataan koulutus­asteiden ja alojen periytymistä. Näin ollen keskitymme tarkastelemaan tutkinnon suorittaneita aikuisia (30 – 39- tai 25 – 39-vuotiaita) lapsia ja heidän vanhempiaan.

Koulutusaste­tarkasteluissa ikä­ryhmäksi on valittu 30 – 39-vuotiaat, sillä kyseisessä ikäryhmässä valtaosa on jo ehtinyt suorittaa tutkinnon tavoitetason. Tämän ryhmän tietoja verrataan ikäluokan muihin henkilöihin. Vertailun selkeyden takia myös verrokki­ryhmä on rajattu siten, että henkilöillä tulee olla rekistereissä tieto vanhemmista.

Kaikkiaan Suomen väestöön lukeutui 25 – 39-vuotiaita noin 1 093 400 vuonna 2014.

Tilastokeskuksen tutkinto­rekisteri sisältää kaikki Suomessa suoritetut tutkinnot, mutta valtaosa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista puuttuu. Tarkastelusta pois jätettyjä henkilöitä, joiden kummastakaan vanhemmasta ei löytynyt rekisteritietoja, oli näistä noin 10 prosenttia. Aineiston ulkopuolelle jätetyt henkilöt olivat pääasiassa maahan­muuttajia tai ns. toisen polven maahan­muuttajia.

[1] Tässä artikkelissa puhumme riskistä päätyä samalle koulutusalalle. Ristitulo ei kuvaa todennäköisyyttä.

[2] Tilastokeskuksen luokitussivuilla on julkaistu koulutusluokitusavain, josta käy tarkemmin ilmi tutkintojen sijoittuminen eri koulutusaloille.