Vuonna 2016 lähestymis­kieltoja määrättiin yhteensä 1 591 kertaa, mikä on 8 prosenttia edellis­vuotta vähemmän (kuvio 1). Vuoteen 2009 verrattuna lähestymis­kieltoja määrättiin neljänneksen vähemmän.

Mukana ovat sekä poliisin määräämät väli­aikaiset lähestymis­kiellot että käräjä­oikeuden määräämät lähestymis­kiellot. Poliisi voi eräissä tilanteissa määrätä välittömästi voimaan tulevan väli­aikaisen lähestymis­kiellon, joka myöhemmin vahvistetaan käräjä­oikeudessa.

Kuvio 1. Määrätyt lähestymis­kiellot kohde­henkilön suku­puolen mukaan

Lähde: Tilastokeskus, Rikos- ja pakkokeino­tilasto

Tässä artikkelissa ei erotella lähestymis­kiellon muotoja tai määräämis­tapaa. Lähestymis­kieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä tai muutenkaan ottaa häneen yhteyttä. Laajennetulla lähestymis­kiellolla voidaan lisäksi rajoittaa oleskelua esi­merkiksi suojatun henkilön asunnon tai työ­paikan lähellä.

Vuoden 2016 alusta lähtien lähestymis­kiellon hakemisesta on peritty 250 € maksu. Maksu peritään vain siinä tapauksessa, että hakemus hylätään. Maksuun voi saada julkista oikeus­apua.

Valtaosa lähestymis­kieltoon määrätyistä miehiä

Lähestymiskielloista vajaat 90 prosenttia määrätään miehille. Osuus on pysynyt viime vuosina samana. Lähestymis­kieltoon määrätystä käytetään myös nimitystä lähestymis­kiellon kohde.

Lähestymiskiellot jakautuvat nuorimpia ikä­luokkia lukuun ottamatta melko tasaisesti eri ikä­luokkiin painottuen kuitenkin miehillä hieman enemmän ikä­luokkiin 25­–39 vuotta (kuvio 2). Vain muutama ala-ikäinen on asetettu lähestymis­kieltoon vuonna 2016.

Lähestymiskieltoon asetetuista naisista hieman alle 60 prosenttia (125 henkilöä) on yli 40-vuotiaita. Miehistä yli 40-vuotiaita on hieman alle puolet (637 henkilöä). Lähestymis­kieltoon määrättyjen henkilöiden ikä­rakenteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuodesta 2009 vuoteen 2016.

Kuvio 2. Lähestymiskieltoon määrätyt suku­puolen ja iän mukaan 2016

Lähde: Tilastokeskus, rikos- ja pakkokeino­tilasto

Kaikissa ikäluokissa vuonna 2016 lähestymis­kieltoon määrätyistä yli 78 prosenttia on miehiä. 25–34-vuotiaiden ryhmässä yli 90 prosenttia kieltoon määrätyistä oli miehiä. Naisten osuus on yli 20 prosenttia vain yli 60-vuotiaissa.

Käräjäoikeus voi määrätä henkilön lähestymis­kieltoon enintään yhdeksi vuodeksi, mutta kielto voidaan uudistaa enintään kahdeksi vuodeksi. Sama henkilö voidaan määrätä lähestymis­kieltoon useammin kuin kerran vuodessa. Vuonna 2016 suurin osa lähestymis­kielloista määrättiin vähintään 270 päiväksi. Joka kuudes lähestymis­kielto määrätään alle 90 päivän pituiseksi.

Vuonna 2016 lähestymis­kieltoja määrättiin yhteensä 1 280 henkilölle. Vuonna 2015 kielto määrättiin 1 400 henkilölle. Noin 20 prosenttia määrätään lähestymis­kieltoon useamman kerran saman vuoden aikana. Yhdellä kiellolla voidaan suojata useampi henkilö.

Vuosina 2009–2016 lähestymis­kielto oli määrätty 1 230 henkilölle kahtena vuotena. Kolmena vuotena kielto oli määrätty 225 henkilölle. Yli kolmena vuotena kielto oli määrätty lähes 70 henkilölle.

Yleensä useampana vuotena lähestymis­kieltoon määrätyllä henkilöllä oli myös useampi lyhyt­aikaisempi lähestymis­kielto saman vuoden aikana. Tarkastelussa ei huomioitu sitä, onko lähestymis­kiellolla suojattu henkilö aina sama.

Vähän perheiden sisäisiä lähestymis­kieltoja

Perheen sisäisten lähestymis­kieltojen määrääminen on vähäistä. Niiden osuus lähestymis­kielloista on vaihdellut 5–6 prosentissa vuosina 2013–2016.

Perheen sisäisessä lähestymis­kiellossa kieltoon määrätty joutuu poistumaan perheen yhteisestä asunnosta eikä saa palata sinne kiellon voimassa­olo­aikana. Tästä syystä perheen sisäisen lähestymis­kiellon määräämisen edellytykset ovat tiukemmat. Se voidaan määrätä ainoastaan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tai sen uhan torjumiseksi.

Perheen sisäinen lähestymis­kielto voidaan määrätä enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ja uudistaa myös enintään kolmeksi kuukaudeksi. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen arviointitutkimuksen mukaan perheen sisäisen lähestymis­kiellon hakeminen saattaa jopa kärjistää tilannetta. Usein kieltoon määrätty oli jo valmiiksi syrjäytynyt ja alkoholi­ongelmainen ja kielto pahensi tilannetta.   

Vähemmän hakemuksia, vähemmän hylkäyksiä

Käräjäoikeuksissa ratkaistujen lähestymis­kielto­asioiden määrä laski 14 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2016. Hyväksyttyjen lähestymis­kieltojen määrä laski vain 3,4 prosenttia, mutta hylättyjen asioiden määrä laski yli 26 prosenttia. (Taulukko 1)

Taulukko 1. Lähestymiskieltoasiat käräjä­oikeuksissa

Lähde: Tilastokeskus, rikos- ja pakkokeino­tilasto *asia jätetty tutkimatta, hakemuksesta luovuttu, jätetty sillensä, muu ratkaisu

Vuonna 2016 käräjäoikeuksissa käsiteltiin viidenneksen vähemmän lähestymis­kielto­asioita kuin vuonna 2009. Vuonna 2016 ratkaistiin yhteensä 2 576 lähestymis­kieltoasiaa, kun vuonna 2009 niitä ratkaistiin 3 227.

Näiden tietojen pohjalta ei ole selvää, onko lähestymis­kiellon muuttuminen maksulliseksi vuoden 2016 alussa vaikuttanut hakemuksien määrään, vai onko kyse vain normaalista vuosi­vaihtelusta.

Lähestymiskieltohakemus on maksullinen vain jos hakemus hylätään. Hakemuksen maksullisuus näyttäisi vaikuttaneen siihen, miten usein hakija luopuu hakemuksesta. Vuonna 2015 hakija luopui hakemuksesta 36 tapauksessa ja vuonna 2016 enää 14 tapauksessa.

Lähestymiskieltoasioiden käsittely­aika käräjä­oikeuksissa on hieman pidentynyt vuodesta 2009 lähtien. Tuolloin 72 prosenttia hakemuksista ratkaistiin alle kuukaudessa, kun vuonna 2016 alle kuukaudessa ratkaistiin 68 prosenttia hakemuksista.

Valtaosa, noin 92 prosenttia, lähestymis­kieltoasioista ratkaistaan käräjä­oikeuksissa alle kahdessa kuukaudessa. Tässä osuudessa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Yli neljä kuukautta kestävien asioiden osuus on vaihdellut 1,6 ja 2,8 prosentin välillä.

Eniten Sisä-Suomen alueella

Lukumääräisesti eniten lähestymis­kieltoja on yleensä määrätty Sisä-Suomen (Pirkanmaa ja Keski-Suomi) poliisi­laitoksen alueella: 246 lähestymis­kieltoa vuonna 2016.

Väkilukuun nähden eniten lähestymis­kieltoja määrätään puolestaan Ahvenan­maan poliisi­laitoksen alueella, 7,2 lähestymis­kieltoa 10 000 asukasta kohden (taulukko 2). Absoluuttisina lukuina määrä on tosin pieni (21 lähestymis­kieltoa vuonna 2016). Ahvenan­maalla lähestymis­kieltojen määrä on ollut kasvussa, vuonna 2009 määrättiin vain neljä lähestymis­kieltoa, kun vuonna 2016 niitä määrättiin 21.

Esimerkiksi Helsingin poliisi­laitoksen alueella suunta on ollut päin­vastainen: vuonna 2009 määrättiin 204 lähestymis­kieltoa, vuonna 2016 vain 101.

Taulukko 2. Määrätyt lähestymiskiellot poliisi­laitoksittain 10 000 asukasta kohden

Lähde: Tilastokeskus, rikos- ja pakkokeino­tilasto, väestörakenne­tilasto

Ahvenanmaan poliisilaitoksen lisäksi ainoastaan Länsi-Uudenmaan ja Oulun poliisi­laitosten alueilla määrättiin enemmän lähestymis­kieltoja vuonna 2016 kuin vuonna 2009. Toki kaikilla alueilla on joinain vuosina määrätty edellistä vuotta enemmän lähestymis­kieltoja, mutta yleistä trendiä voi pitää laskevana.

Vastaavalla ajanjaksolla myös törkeiden pahoin­pitelyiden määrä on vähentynyt 24,4 prosenttia ja henki­rikoksien yrityksien määrä 31,6 prosenttia. Poliisi­laitoksia yhdistettiin vuonna 2014 ja aika­sarja on muodostettu uudella poliisilaitos­luokituksella.

Kaksi viidestä rikkoo kieltoa useamman kerran

Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistava teko, josta rangaistus on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Kiellon rikkominen on virallisen syytteen alainen rikos, jonka syyttäjä vie oikeuteen.

Lähestymiskiellon rikkomisesta tehtiin vuoden 2016 aikana yhteensä 1 070 ilmoitusta. Noin kahtasataa lähestymis­kieltoa rikkonutta epäiltiin myös vainoamisesta.

Noin kaksi viidestä lähestymis­kieltoa rikkovista rikkoo sitä useammin kuin kerran. Selvitettyihin lähestymis­kiellon rikkomisiin syylliseksi epäillyistä vain noin 10 prosenttia on naisia, mikä on suurin piirtein saman verran kuin naisten osuus lähestymis­kieltoon määrätyistä.

Oikeudessa tuomittiin vuonna 2016 yhteensä 158 henkilöä lähestymis­kiellon rikkomisesta (taulukko 3).  Tuomittujen määrä on ollut laskussa viime vuodet. Vuoteen 2009 verrattuna tuomioita oli 34 prosenttia vähemmän. Tuomituista vajaa 90 prosenttia on miehiä. Vuonna 2016 sakkoon tuomittiin noin 87 prosenttia kieltoa rikkoneista. Ehdolliseen tai ehdottomaan vankeuteen tuomittiin vajaa 10 prosenttia tuomituista.

Taulukko 3. Lähestymiskiellon rikkomisesta annetut tuomiot käräjä­oikeuksissa

Lähde: Tilastokeskus: syytetyt, tuomitut ja rangaistukset -tilasto

Lähestymiskieltotuomioon liittyy yleensä myös muita rikoksia. Esimerkiksi henkilö on rikkonut lähestymis­kieltoa ja syyllistynyt myös kiellolla suojatun henkilön vainoamiseen. Vuonna 2016 lähestymis­kiellon rikkominen oli lievempänä rikoksena mukana 530 tuomiossa.

Suojatuista 70 prosenttia naisia

Lähestymiskiellolla suojatuista henkilöistä 70 prosenttia on naisia. Osuus on pysynyt samana koko tarkastelujakson 2009–2016 (kuvio 3).

Kuvio 3. Lähestymiskiellolla suojatut sukupuolen mukaan, % ikä­luokasta

Lähde: Tilastokeskus, rikos- ja pakkokeino­tilasto

Vuonna 2016 lähestymis­kiellolla suojattiin yhteensä 2 346 henkilöä, mikä on 10 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuoteen 2009 verrattuna laskua on 27,6 prosenttia. Samalla ajan­jaksolla lähestymis­kieltoon määrättyjen henkilöiden määrä on laskenut neljänneksellä.

Naisten osuus on 21–34-vuotiaissa yli 80 prosenttia. Alaikäisissä sukupuoli­jakauma on tasaisempi, tyttöjä on kuitenkin yli puolet suojatuista henkilöistä.

Lähestymiskiellolla suojatuista naisista ikä­luokkaan 21–39 vuotta kuuluu yhteensä kaksi viidestä kaikista kiellolla suojatuista naisista. Miehistä samaan ikä­luokkaan kuuluu vajaa neljännes.

Lähestymiskiellolla suojatuista miehistä lähes kolmannes on alle 15-vuotiaita. Naisista tähän ikä­luokkaan kuuluu vain joka kuudes.

Suojatun ja kieltoon määrätyn suhde ei selviä pelkillä rekisteri­tiedoilla

Lähestymiskiellon kohde ja kiellolla suojattu henkilö asuivat samassa asunnossa vajaassa kolmessa prosentissa tapauksista (taulukko 4). Kaikkiaan 225 tapauksessa (9,6 % kaikista) lähestymis­kieltoon määrätty oli suojeltavan vanhempi, näistä miltei 90 prosentissa tapauksista suojeltavan isä.

Taulukko 4. Lähestymis­kiellolla suojatun ja kieltoon määrätyn suhde 2016

Lähde: Tilastokeskus, rikos- ja pakkokeinotilasto, *mm. perheen sisäiset lähestymis­kiellot, joissa osa­puolten suhde ei selviä rekisteristä

Kun lähestymiskieltoon määrätty oli suojattavan vanhempi, kolmessa tapauksessa neljästä suojattu henkilö oli alle 15-vuotias.

Lähestymiskiellon osapuolien suhdetta kuvaava aineisto on muodostettu rekisteri­tietojen pohjalta. Suojatulle ja kohteelle on yhdistetty Tilasto­keskuksen aineistoista kotipaikka­tietoja, tieto perhe­asemasta sekä lapsista, vanhemmista, avio­puolisosta ja rekisteröidystä puolisosta. Perhe­aseman ja asuin­tietojen perusteella on päätelty asuvatko kohde ja suojattu avo­liitossa. Rekisteri­aineistojen tiedot ovat tilasto­vuoden lopun tietoja.

Aineisto ei kata rekisteröimättömiä suhteita eikä useamman vuoden takaisia avo­puolisoita tai entisiä kumppaneita.

Aineistossa on myös huomioitu sellaiset tapaukset, joissa kohde ja suojattu ovat tilasto­vuotta edeltävänä vuonna asuneet avo­liitossa. Lisäksi on huomioitu sellaiset tapaukset, joissa kohde ja suojattu ovat asuneet kahden edellisen vuoden aika kuukauden lopulla samassa asunnossa. Tällaisista tapauksissa ei ole päätelty ovatko kohde ja suojattu avo­liitossa vai muuten samassa asunnossa esimerkiksi ali­vuokralaisina.

Osa lähestymiskiellolla suojatuista henkilöistä voi olla myös turva­kiellolla suojattuja henkilöitä. Tällaisten henkilöiden henkilö­tietoja ei aineistossa ole, joten suojattavan ja kohteen suhdetta ei saa selville rekistereistä. Henkilöt voivat myös tuntea toisensa esi­merkiksi asiakas- tai hoito­suhteen kautta.

Miltei 93 prosentissa tapauksista lapsi ja vanhempi eivät asu samassa taloudessa vuoden lopulla. Perheen sisäisessä lähestymis­kiellossa kiellon kohde joutuu muuttamaan yhteisestä asunnosta. Tämä vaikuttaa rekisteri­aineistojen käytettävyyteen, sillä ne perustuvat vuoden lopun tietoon.

Sisarusten välisiä lähestymis­kieltoja oli 51 tapausta, näistä noin 45 prosentissa suojattava henkilö oli ala­ikäinen. Sisarusten välisissä lähestymis­kielloissa suojatut henkilöt jakautuvat tasan miehiin ja naisiin, mutta lähestymis­kieltoon määrätty oli mies miltei 90 prosentissa tapauksista.

Niissä 75 tapauksessa, joissa lähestymis­kiellolla suojattu oli lähestymis­kieltoon määrätyn vanhempi, suojattu henkilö oli yli 54-vuotias 60 prosentissa tapauksista. Lähestymis­kieltoon määrätty oli mies 90 prosentissa tapauksista. Suojatun ollessa kohteen vanhempi, olivat kieltoon määrätty ja kiellolla suojattu miehiä 18 tapauksessa. Suojattu oli nainen ja kohde mies 49 tapauksessa.

Rekisteritarkastelussa lähestymis­kiellon kohteen ja suojatun henkilön välinen suhde jäi tuntemattomaksi 60 prosentissa (1 406) tapauksista. Näissä lähestymis­kiellon kohde eli kieltoon määrätty oli mies neljässä tapauksessa viidestä.

Vastaavasti lähestymiskiellolla suojatuista henkilöistä 500 oli miehiä ja 900 naisia. Suojatun henkilön ollessa mies oli myös kohde­henkilö mies lähes 400 tapauksessa. Vastaavasti kun suojattu oli nainen, oli lähestymis­kieltoon määrätty mies 746 tapauksessa.

Noin viidennes sellaisista suojatuista, joiden kohdalla suojatun ja kohteen suhde ei selvinnyt rekistereistä, oli alle 15-vuotiaita, mikä viittaisi siihen että lähestymis­kiellon kohde­henkilö olisi suojatun henkilön vanhempi, muu lähi­sukulainen tai isä- tai äiti­puoli. Naisten osalta suojattu henkilö oli 21–44-vuotias joka toisessa näistä tapauksista, mikä voisi kertoa siitä että kohde on entinen seurustelu­kumppani tai satunnainen tuttu esimerkiksi asiakas/hoito­suhteesta.

Lähestymiskiellot ovat tärkeä osa väki­valtaa ja etenkin perhe- ja lähisuhde­väkivaltaa kuvaavia tilastoja. Niiden määrään vaikuttavat monet asiat kuten esimerkiksi muutokset lain­säädännössä sekä väki­vallan uhrin että tekijän auttamis­järjestelmät.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä ja vastaa rikos- ja pakkokeinotilastosta.