Luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ympäristösuojeluun liittyvän toiminnan yleistyessä myös siihen liittyvä terminologia kehittyy. Päätöksentekijät ja yritykset tuovat oman panoksensa ottamalla käyttöön termejä, jotka viittaavat ympäristöystävälliseen toimintaan.

Termien takana on usein todellista ympäristön tai luonnonvarat huomioon ottavaa toimintaa, mutta toisinaan on kyse vain uuden ilmaisun käyttämisestä jo olemassa olevan toiminnan viherpesemiseksi.

Taajaan yhteiskunnallisessa keskustelussa, mediassa ja markkinoinnissa vilahtelevia termejä ovat muun muassa biotalous ja cleantech – joita käsittelen tässä – sekä vihreä talous ja kiertotalous. Käsitteiden käyttö on hyvin vaihtelevaa, eikä niille ole kiveen hakattuja yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä.

Biotalouden painoarvo ei ole kasvanut

Biotaloudella viitataan taloudelliseen toimintaan, joka perustuu uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön. Sekä EU:lla että Suomella on omat biotalousstrategiansa. Suomen biotalousstrategian tavoitteena on mm. nostaa biotalouden tuotos 100 miljardiin euroon nykyisestä vajaasta 70 miljardista vuoteen 2025 mennessä.

Suomen biotalousstrategian pohjalta on Tilastokeskuksessa tehty laskelmia biotaloudesta, joista tuoreimmat on julkaistu Luonnonvarakeskuksen nettisivuilla.

Laskelmissa ovat mukana tuotos, arvonlisäys, työllisyys, investoinnit ja vienti. Pääosin kyse on sekä uusiutuvien luonnonvarojen tuotannosta (mm. maatalous ja metsätalous) että tuotannosta, jossa käytetään uusiutuvia luonnonvaroja (mm. elintarvike- ja metsäteollisuus). Näiden lisäksi mukana on luontoon liittyviä palveluita, kuten majoitus- ja virkistyspalveluita.

Laskelmien perusteella biotalouden arvonlisäys on 12 prosenttia koko kansantaloudesta. Biotalous on kasvanut viime vuosina suurin piirtein samaa vauhtia kuin koko kansantalous eli sen painoarvo taloudessa ei ole kasvanut.

… mutta cleantechin on

Ympäristöliiketoiminta, tai useammin käytössä vilahteleva termi cleantech, viittaavat taloudelliseen toimintaan, joka on tavanomaista ”vihreämpää”. Tässäkin Suomella on ollut oma strategiansa, joka on tosin jo ehditty lakkauttaa. Sen yhtenä tavoitteena oli kasvattaa cleantech-yritysten liikevaihto 50 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä se on noin 40 miljardia euroa.

Tilastokeskus julkaisee vuosittain EU-standardeihin perustuvaa ympäristöliiketoimintatilastoa, joka kuvaa hyvin cleantech-toimintaa Suomessa. Sillä kuvataan tuotantoa, joka edistää ympäristönsuojelua tai säästää luonnonvaroja. Tilasto sisältää liikevaihdon, arvonlisäyksen, työllisyyden ja viennin. Luvut jaetaan eri toimialoille ja toisaalta tuoteluokkiin.

Lähes 85 prosenttia ympäristöliiketoiminnasta on luonnonvarojen säästöä ja loput liittyy ympäristönsuojeluun. Ympäristöliiketoiminnan arvonlisäyksen osuus koko kansantaloudesta on kasvanut hienoisesti viime vuosina. Tällä hetkellä se on 7 prosenttia eli jonkin verran pienempi kuin biotalouden osuus.

Kasvua selittävät ennen kaikkea biopohjaisten kemikaalien valmistuksen ja kierrätysmetallien käytön lisääntyminen teollisuudessa.

Uusiutuvia luonnonvaroja vai ympäristöä vähemmän kuormittavaa toimintaa?

Yllä olevien biotalouden ja ympäristöliiketoiminnan kuvausten perusteella ei välttämättä pysty muodostamaan kovin tarkkaa kuvaa niiden eroista ja yhtäläisyyksistä. Kuten edellä mainittiin, biotalous kuvaa taloudellista tuotantoa, joka perustuu uusiutuviin luonnonvaroihin tai suoraan luontoon liittyviin palveluihin.

Ympäristöliiketoiminta vastaavasti kuvaa taloudellista toimintaa, joka on vähemmän ympäristöä kuormittavaa kuin tavanomainen toiminta tai säästää enemmän luonnonvaroja. Tästä poikkeuksena ovat jäte- ja jätevesihuolto, jotka puhdistavat jo syntyneitä päästöjä, vaikka eivät kuormittaisikaan ympäristöä vähemmän kuin ”tavanomainen” toiminta.

Useimmissa kohdin biotalous ja ympäristöliiketoiminta eroavat toisistaan, mutta päällekkäisyyksiäkin on. Keskeisen eron voi tiivistää seuraavaan esimerkkiin.

Energiantuotannossa biotalous ja ympäristöliiketoiminta ovat lähes yhtä suuria. Molempiin lasketaan mukaan uusiutuvista luonnonvaroista tuotettu energia. Perusajatus on kuitenkin erilainen. Biotaloutta se on siksi, koska tuotanto perustuu uusiutuviin energialähteisiin. Ympäristöliiketoimintaa se on siksi, koska tuotanto käyttää ”tavanomaista” energiantuotantoa vähemmän luonnonvaroja.

Kaikki on biotaloutta joillakin toimialoilla

Biotalouden suurimmat toimialat ovat metsäteollisuus, rakentaminen ja metsätalous, joiden arvonlisäys kattaa yhteensä yli puolet kaikesta biotaloudesta. Vastaavasti ympäristöliiketoiminnasta puolet saadaan kasaan rakentamisesta, energiahuollosta ja metsätaloudesta.

Kuviossa 1 kuvataan biotalouden suhteellisesti suurimmat toimialat. Näistä metsätalous, elintarvike- ja metsäteollisuus lasketaan kokonaisuudessaan biotaloudeksi. Energiahuollon arvonlisäyksestä luetaan biotalouteen vajaa puolet ja rakentamisessa noin kolmasosa koko toimialasta.

Kuvion 2 perusteella vesi- ja jätehuolto ovat lähes kokonaisuudessaan ympäristöliiketoimintaa, kun taas metsätaloudesta ja energiahuollosta on noin puolet. Rakentamisen osuus jää alle 20 prosentin ja metalliteollisuuden alle 10 prosentin.

Mitä tarkoitetaan, mitä tavoitellaan

Kuviossa 3 vertaillaan ympäristöliiketoiminnan ja biotalouden arvonlisäyksiä muutamalla toimialalla.

Sekä biotalouden että ympäristöliiketoiminnan arvonlisäys ylittää miljardi euroa metsätaloudessa, energiahuollossa ja rakentamisessa koko kansantalouden arvonlisäyksen ollessa yli 190 miljardia euroa.

Suurin osa metsäteollisuuden ympäristöliiketoiminnasta perustuu tuotannossa käytettävään uusiutuvaan energiaan ja sähkön- ja lämmön yhteistuotannon (CHP) tuottamaan energian säästöön. Metsätalouden osuus puolestaan tulee kestävästä metsänhoidosta. Elintarviketeollisuudessa ei ympäristöliiketoimintaa ole lainkaan, mutta maataloudesta mukaan luetaan luomutuotanto.

Kuten aiemmin mainittiin, energiahuollon biotalousosuus perustuu uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Samaan perustuu suurimmaksi osaksi myös ympäristöliiketoiminnan osuus, mutta siihen lisätään vielä CHP:n tuottama energian säästö erillistuotantoon verrattuna.

Metalliteollisuuden ympäristöliiketoiminta sisältää etenkin kierrätysmateriaalin käyttöön perustuvaa tuotantoa, mutta biotaloutta ei kyseiseltä toimialalta löydy. Puun käyttö rakentamisessa näkyy biotalousluvuissa, mutta ympäristöliiketoiminnan osuus koostuu ennen kaikkea rakennusten energiansäästöratkaisuista.

Biotalous ja ympäristöliiketoiminta eroavat siis monessa suhteessa melko paljon. Tavoitteiden seuraamiseksi ja saavuttamiseksi on tärkeä tietää, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan biotaloudesta tai cleantechistä.

Mikäli tavoitteena on kasvattaa biotalouden osuutta Suomessa, toimenpiteinä voisivat olla esimerkiksi puun käytön lisääminen teollisuudessa ja rakentamisessa tai vaikkapa uusiutuvien energialähteiden suosiminen.

Viimeksi mainittu kasvattaisi myös ympäristöliiketoiminnan osuutta, kuten matalaenergiarakentamiseen tai kierrätysmateriaalien käyttöön panostaminenkin.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen ympäristö- ja energia -vastuualueella.