Suomen talouden tila kirvoittaa kärkästäkin julkista keskustelua, vaikkapa huoltosuhteesta, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrän suhteesta työssäkäyvien määrään. Miten terveydenhuolto maksetaan, kun eläkeläisten määrä lisääntyy ja työssäkäyvien laskee? 

Työllisten lukumäärä on yksi tärkeimmistä kansantalouden mittareista. Useampikin hallitus on sisällyttänyt ohjelmaansa työllisyysasteen nostamistavoitteita taatakseen palveluiden ja eläkkeiden rahoituksen riittävyyden myös tulevaisuudessa. 

Tavoitteiden toteutumista täytyy seurata tarkan ja ajankohtaisen tiedon avulla.

Tilastokeskus tuottaa useampaa työllisyyttä kuvaavaa tilastoa, jotka sopivat tähän tarkoitukseen. Näitä ovat työvoimatutkimus ja kansantalouden tilinpitoon sisältyvät työllisyysluvut, jotka eivät kuitenkaan kerro täysin samaa tarinaa työllisyyden tasosta.

Tilastojen välillä on ajoittain ero, joka voi vastata jopa kahta prosenttia Suomen väkiluvusta (kuvio 1). Tämä saattaa tuntua hämmentävältä – eikö työllisten lukumäärästä ole selkeää yksiselitteistä totuutta?  

Tilastojen välinen ero syntyy monen asian summana. Tässä artikkelissa avataan sitä, miten tilastot laaditaan ja mitkä seikat johtavat eroihin niiden välillä. 

Kansantalouden tilinpidossa työllisyyttä mitataan tuotantorajojen mukaan 

Kansantalouden tilinpidolla ja työvoimatutkimuksella on kummallakin omat kansainvälisiin käytäntöihin pohjautuvat laadintaperusteensa ja laatuvaatimuksensa. Tilastoissa työllisiksi katsotaan, paitsi yrittäjät ja palkkaa saavat, myös tilapäisesti töistä poissaolevat henkilöt riippuen poissaolon kestosta ja syystä. 

Kansantalouden tilinpito kuvaa kansantaloutta kokonaisvaltaisesti vuosi- tai vuosineljännestasolla. Sen laadinta perustuu Euroopan unionin määrittelemään EKT2010-tilinpitojärjestelmään, jossa määritellään laadinnalle yhteiset säännöt EU-maissa. Järjestelmä pohjautuu YK:n SNA2008-suositukseen, jota noudatetaan ympäri maailmaa. 

Yhteiset menetelmät mahdollistavat maiden välisen vertailun, mikä on tärkeää muun muassa tutkimuksen ja kansainvälisten organisaatioiden kuten EU:n kannalta. Siksi myös Suomen kansantalouden tilinpidossa noudatetaan näitä ohjeita ja suosituksia tarkasti.  

Yhteisten sääntöjen mukaisesti tilinpidossa määritellään työllisiksi kaikki ne henkilöt, jotka toimivat tilinpitojärjestelmän tuotantorajojen sisään kuuluvassa tuotantotoiminnassa. Tämä rajaus kattaa sekä palkansaajat että yrittäjät. 

Tuotantoraja määrittelee sen, minkä tuotannon katsotaan kuuluvan kansantalouden piiriin, ja sen mille talouden sektorille – esimerkiksi yrityksiin, julkisyhteisöihin, kotitalouksiin – eri tuotannon muodot kansantalouden tilinpidossa kuuluvat. 

Kansantalouden tilinpidon tiedot palkansaajien ja yrittäjien määristä saadaan pääosin kansallisesta tulorekisteristä ja yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastosta. Toisin kuin näissä rekisteritiedoissa, kansantalouden tilinpidossa työlliset ilmoitetaan niin sanottuna nuppilukuna siten, että esimerkiksi kaksi puolikasta työviikkoa tekevää henkilöä vastaa tilinpidossa kahta henkilöä. Tämän lisäksi nuppiluku ilmoitetaan tarkasteltavan ajanjakson, eli vuoden tai vuosineljänneksen keskiarvona. 

Työvoimatutkimus antaa nopeamman kuvan työllisyyden kehityksestä

Työvoimatutkimus perustuu tietosisällöltään pääosin EU:n työvoimatutkimuksia koskeviin asetuksiin. 

Työvoimatutkimus tarjoaa kansantalouden vuositilinpitoa nopeamman kuvan siitä, mihin suuntaan työllisyys on kehittymässä. Tästä syystä tutkimuksen lukuja käytetään työllisyyden kehityksestä kertovana tietolähteenä kansantalouden neljännesvuositilinpidon laadinnassa. 

Neljännestilinpidossa esitetyt lukemat tarkentuvat kansantalouden vuositilinpidossa, jonka laadinnassa työvoimatutkimusta ei enää suoraan käytetä – työvoimatutkimus toimii siinä vain vertailuaineistona. 

Lopulliset vuositilinpidon työllisyyslukemat ovat tarkempia kuin neljännestilinpidon lukemat, sillä niitä laatiessa on ehditty jo tehdä mahdolliset korjaukset aineistoihin ja enemmän tietoja on käytettävissä.  

Työvoimatutkimus toteutetaan otostutkimuksena, jolloin tilasto perustuu verkkolomakkeella ja haastattelemalla kerättävään otosaineistoon. Otostutkimuksissa saadut luvut ovat aina estimaatteja eli otoksen perusteella tehtyjä arvioita työllisten todellisesta määrästä. 

Koska kaikkia suomalaisia ei voida haastatella työvoimatutkimusta varten, täytyy saadusta otoksesta estimoida koko väestöä kuvaavat luvut matemaattisin menetelmin. Näillä menetelmillä saatuihin lukuihin sisältyy aina otantavirheen mahdollisuus. 

Otantavirhe on otosten poiminnan satunnaisuudesta aiheutuva virhelähde. Esimerkiksi heinäkuussa 2024 työllisten määrä oli 95 prosentin todennäköisyydellä 2 650 000:n ja 2 710 000:n välillä. Jos siis heinäkuussa olisi poimittu äärettömän monta otosta yhtäläisin kriteerein, olisi työllisten määrä ollut tuolla välillä 95 prosentissa otoksista.    

Kuukausittaisista työllisyysestimaateista lasketaan neljännesvuosiestimaatit painottamalla lukuja tilastollisiin menetelmiin perustuen. Vuosittaiset estimaatit puolestaan ovat neljännesvuosiestimaattien keskiarvoja, jolloin myös niillä on virhemarginaali. 

Myös vastauskato saattaa johtaa virhemarginaalien kasvuun. Vastauskadolla tarkoitetaan sitä, ettei kaikkia otokseen valittuja henkilöitä tavoiteta tai he kieltäytyvät vastaamasta tutkimukseen. Tarkempaa tietoa menetelmistä on tarjolla työvoimatutkimuksen dokumentaatiossa Tilastokeskuksen verkkosivuilla. 

Varusmiehet, harmaa talous ja ulkomainen panos nostavat tilinpidon lukuja

Otantavirhe ja vastauskato eivät täysin selitä eroja kansantalouden tilinpidon ja työvoimatutkimuksen välillä. Estimointia joudutaan käyttämään myös tilinpidon työllisyyslukujen laskennassa. 

Menetelmäerojen lisäksi näiden tilastojen välillä on myös tiettyjä käsitteellisiä ja määritelmällisiä eroja liittyen esimerkiksi siihen, mitkä henkilöt ja mikä toiminta lasketaan työntekijöiksi ja työnteoksi. Nämä erot työpanosten luokittelussa selittävät suurelta osin sen, miksi kansantalouden tilinpidon työllisten määrää kuvaavat tilastot ovat säännönmukaisesti työvoimatutkimuksen vastaavia indikaattoreita korkeampia (kuvio 1). 

Kansantalouden tilinpidon tilastoinnissa varus- ja siviilipalvelusmiehet, joita vuonna 2023 oli 22 000, lasketaan työllisiksi. Työvoimatutkimuksen työvoimatilastoissa näin ei tehdä. 

Varus- ja siviilipalvelusmiesten voidaan katsoa luovan talouteen arvonlisää, vaikka työn lopputuotetta ei myytäisikään – tämä halutaan huomioida kansantalouden tilinpidon työllisyysluvuissa.

Harmaalla taloudella, eli verovelvoitteita tai muita lakisääteisiä määräyksiä laiminlyövällä elinkeinotoiminnalla, on huomionarvoinen merkitys joillakin talouden toimialoilla. Harmaan talouden työpanos pyritäänkin huomioimaan osana kansantalouden tilinpidon työllisyystilastointia, mutta työvoimatutkimuksessa näin ei tehdä. 

Kansantalouden tilinpidon tilastoinnissa käytettävät estimaatit harmaan talouden toimialakohtaisista osuuksista sekä niin kutsuttujen pimeiden työntekijöiden työpanoksista perustuvat saatavilla olevaan tutkimusaineistoon pohjautuviin Tilastokeskuksen asiantuntijoiden arvioihin. 

Varus- ja siviilipalvelusmiehet sekä harmaan talouden estimoidut työntekijämäärät luokitellaan työllisiksi siis vain kansantalouden tilinpidon työllisyystilastoissa. Tämä nostaa tilinpidon työllisyyslukuja suhteessa työvoimatutkimuksen verrattaviin indikaattoreihin.  

Työntekijöiden määrän erotus tilastoissa johtuu osaltaan myös siitä, että suomalaisten ulkomailla tekemä työ ja toisaalta ulkomaalaisten Suomessa tekemä työ saattaa jäädä tilastoinnissa pimentoon. 

Kansantalouden tilinpidon työllisyysindikaattoreissa työlliset on määritelty talousalueen rajan mukaan ja työvoimatutkimuksessa kansallisuuden perusteella. Tämä tarkoittaa, että tilinpidossa kuvataan ainoastaan Suomen talousalueen tuotantoa: mukaan lasketaan Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset työntekijät, muttei Suomen talousalueen ulkopuolella työskenteleviä suomalaisia. 

Työvoimatutkimuksen tutkittavana ryhmänä puolestaan ovat Suomessa vakinaisesti asuvat sekä tilapäisesti ulkomailla oleskelevat suomalaiset sekä Suomen väestötietojärjestelmään rekisteröidyt ulkomaalaiset, joiden oleskelu Suomessa kestää vähintään vuoden.  

Toimialakohtaisia eroja

Vaikka henkilötyöpanos noteerattaisiinkin molemmissa työllisyystilastoissa, saatetaan se kirjata niissä talouden eri toimialoille. Näiden toimialaluokitusten on tarkoitus helpottaa tilastotiedon jäsentelyä ja analysointia, ja ne määräytyvät itse työpanoksen mukaan. Vaikka kaksi kirjanpitäjää työskentelisivät eri työnantajilla ja sektoreilla – esimerkiksi toinen yksityisessä tilitoimistossa ja toinen kunnallishallinnossa – he kuuluvat samaan toimialaan.

Osa toimialakohtaisista eroista kansantalouden tilinpidon ja työvoimatutkimuksen työllisyystilastoissa syntyy edellä kuvattujen käsitteellisten ja määritelmällisten syiden vuoksi. Jos jollakin toimialalla esimerkiksi estimoidaan esiintyvän harmaan talouden toimintaa, nostaa tämä kyseisen toimialan työllisyyslukuja kansantalouden tilinpidossa verrattuna työvoimatutkimuksen vastaaviin lukuihin. 

Samoin jos esimerkiksi toimialan yrityksissä Suomessa työskentelee verraten paljon väestöön kuulumattomia ulkomaalaisia työntekijöitä, joita työvoimatutkimus ei tavoita, nousevat vain tilinpidon työllisyysindikaattorit. 

Toimialakohtaisia eroja kansantalouden tilinpidon ja työvoimatutkimuksen työllisyystilastojen välillä syntyy myös puhtaasti luokituksellisista syistä. Esimerkiksi kaikki taloudessa tehtävä vuokratyö kirjataan tilinpidon tilastoinnissa työllistämistoiminnan toimialalle (N78), kun taas työvoimatutkimuksessa vastaava työpanos kirjataan sille toimialalle, johon se kohdistuu. Jos esimerkiksi ravintolan keittiössä työskentelee vuokratyövälittäjän kautta palkattu kokki, ei hänen työpanostaan tilinpidossa kirjata majoitus- ja ravitsemusalalle. 

Kuvio 2 havainnollistaa, miten erot harmaan talouden, ulkomaalaisten työntekijöiden ja vuokratyövoiman käsittelyssä johtavat säännönmukaisiin eroihin työllisyystilastoinnissa rakentamisen (F) sekä edellä mainitun työllistämistoiminnan sisältävän hallinto- ja tukipalvelutoiminnan (N) toimialoilla. 

Kansainvälisissä vertailuissa pitää käyttää toisiaan vastaavia tilastoja 

Sekä työvoimatutkimus että kansantalouden tilinpidon työllisyysluvut palvelevat yhteiskunnan tietotarpeita omilla tavoillaan. 

Työvoimatutkimuksen etuna on muun muassa sen tarjoama nopea ja ajantasainen kuva työllisyyden kehityksestä. 

Kansantalouden tilinpidon tarkoituksena on puolestaan kuvata kansantalouden tuotantorajojen sisäistä taloudellista toimintaa kansainvälisen SNA-standardin mukaisesti. 

Todellinen kuva työllisten määrästä muodostuu sen mukaan, mitä työllisyydellä kussakin tilastossa tarkoitetaan. 

Molemmat tilastot ovat kansainvälisten toimintatapojen mukaisia, mikä mahdollistaa vertailun maiden välillä. On kuitenkin tärkeää, että kansainväliseen vertailuun poimitaan toisiaan vastaavat kansalliset tilastot – kannattaa aina varmistua siitä, ettei esimerkiksi Suomen työvoimatutkimusta verrata Ruotsin kansantalouden tilinpidon työllisyyslukuihin tai päinvastoin.  

Molemmat tilastot tarjoavat aineksia laadukkaaseen työllisyyskeskusteluun. Lukuja tarkastellessa on kuitenkin tärkeää tiedostaa se, miten kukin tilasto rakentuu ja mitä niitä tulkitessa ja niihin vedotessa on otettava huomioon. 

Julkisessa keskustelussa olisikin aina syytä tarkentaa, minkä tilaston luvuista milloinkin puhutaan. 

Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon ryhmässä. 

Jutun alusta korjattu sana huoltotase huoltosuhteeksi 14.10. klo 14.

Lähteitä: 

-Suomen bruttokansantulon menetelmäkuvaus 2018, https://media.graphassets.com/dz6A8cYdTs2bhyYqQY5h?dl=true  

-Suomen bruttokansantulon menetelmäkuvaus 2016, Muistio
(stat.fi)

-Työvoimatutkimus: tilaston dokumentaatio, Työvoimatutkimus:
tilaston dokumentaatio - Tilastokeskus (stat.fi)