Suomalaisen työelämän synkkyyttä toistellaan nyt tiheään. Synkistely on jotenkin hämmentävää, sillä juuri julkistetut tulokset työoloista antavat aivan toisenlaisen kuvan työelämän tilasta. Vaikka epävarmuus on lisääntynyt, monet asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan.

Työolotutkimukset ovat alallaan luotettavin ja pitkäikäisin kokonaisuus. Ne ovat koko palkansaajaväestöön kohdistettuja tutkimuksia, joita on tehty jo vuodesta 1977 lähtien. Niiden painoarvoa lisää se, että ne ovat riittävän laajoja – viimeisin noin 5 000 henkeä käsittävä – ja ne tehdään luotettavalla käyntihaastattelumenetelmällä.

Julkaisemisen yhteydessä loin katsauksen suomalaisiin työoloihin viidellä vuosikymmenellä lähtien 1970-luvusta, jolloin työolotutkimukset aloitettiin.

Suomalaisen työelämän lähihistoria ei ole niin synkkä kuin nykyisestä julkisuudesta voisi päätellä. On itse asiassa kiinnostavaa nähdä, että monessa asiassa on voitu pitää kiinni varsin hyvin sellaisista periaatteista, jotka yleensä liitetään hyvään työelämän laatuun tai työhyvinvointiin.

Historia osoittaa, että julkinen keskustelu, tutkimus ja kehittämistoiminta voivat myös tuottaa hyvää tulosta: 1990 laman aikaisia ongelmia, kuten kiireen haittaavuutta, pätkätyöläisyyttä ja vaaraa halpatöiden leviämisestä, on voitu torjua tai vaikutuksia ainakin lieventää 2000-luvun alkuvuosina.

Määräaikaiset työsuhteet eivät ole enää yleistyneet, päinvastoin vähentyneet. Kiireen haittaavuus ja työn henkinen rasittavuus ovat myös hellittäneet. Samoin matalapalkkaisten töiden osuus koko työvoimasta on EU:n tutkimuksen mukaan Suomessa Euroopan pienimpiä, toiseksi pienin itse asiassa.

Kun miettii myös monia muita työolojen piirteitä, joista on eurooppalaista vertailutietoa, voidaan todeta Suomen työelämän kehittämisen onnistuneen varsin hyvin. Suomessa on otettu käyttöön erilaisia uusia työn organisoinnin keinoja paljon nopeammin kuin muualla: tiimityö, työaikajoustot, etätyö, esimies-alaiskeskustelut. Esimiestyössä on myös kiinnostavaa se, että naisten toimiminen esimiehinä on ollut Suomessa Euroopan yleisintä jo pitkään.

Kaiken tämän taustalla lienee se, että Suomessa on hyvin koulutettu työvoima, erityisesti naisten koulutustaso on eurooppalaista huippuluokkaa. Sen avulla on voitu estää esimerkiksi halpatöiden yleistyminen.

Korkean asteen tutkinnon suorittaneet, osuudet 25-64-vuotiaista työllisistä

Lähde: EU:n työvoimatutkimus 2013

Hyvä koulutustaso puhuu sen puolesta, että yleinen synkistely suomalaisen työelämän suhteen on oikeastaan aika turhaa. Ei kannattaisi väittää, että kaikki joutuvat varautumaan työttömyysjaksoihin ja alanvaihtoihin, että työt yksinkertaisesti kokonaan häviävät teknisen muutoksen kautta tai että työmarkkinat vähintäänkin jakautuvat hyviin ja huonoihin töihin.

Suomessa on paitsi hyvin koulutettu työvoima myös hyvin toimiva työelämän kehittämisen järjestelmä. Esimiehetkin tuntuvat osaavan työnsä entistä paremmin, ainakin työolotutkimuksen tulosten mukaan.

Uhkakuvien luomisessa on myös ongelmallista se, että jokainen väenvähennys ja yt-neuvottelu uutisoidaan nykyään näyttävästi. Kyse saattaa olla vain muutaman työntekijän vähennyksestä. Uutisoinnilla kuitenkin vahvistetaan yleistä epävarmuutta ja viedään tulevaisuudenuskoa niin työssä olevilta kuin sinne pyrkiviltäkin.

Työolotutkimuksenkin mukaan henkilöstöä on vähennetty viime vuosina tavallista enemmän. Samanaikaisesti henkilöstöä on kuitenkin lisätty hieman enemmän kuin vähennetty: 27 prosenttia palkansaajista ilmoitti väkeä pääasiassa vähennetyn viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, mutta 28 prosenttia sanoi, että henkilöstöä oli pääasiassa lisätty.

Työntekijöiden määrän muutos toimipaikalla

Lähde: Työolotutkimus, Tilastokeskus

Työttömyys on toki tällä hetkellä ongelma, joka koskee sekä hyvin koulutettuja että kaikkia muitakin. Työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan 220 000 henkeä lokakuussa 2014. Työssä olevia oli kuitenkin 2 419 000 henkeä.

Ei ole oikein viisasta, että näitä melkein kahta ja puolta miljoonaa henkeä koko ajan pelotellaan huonoilla tulevaisuuden näkymillä ja annetaan se kuva, että suomalaisessa työelämässä miltei kaikki on epäonnistunutta. Kansainvälisesti arvioiden kaikki toimii kuitenkin työllisen työvoiman osalta aivan kiitettävän hyvin.