Kotityön merkityksen huomaa nopeasti sellaisina päivinä, kun syystä tai toisesta a) päivällistä ei ole valmiina klo 17, b) aamulla vaatekaapista ei löydy puhtaita vaatteita tai c) vaipat ovat loppu.

Minulla on kaksi pientä lasta ja olen viettänyt muutaman vuoden kotona huolehtien heidän ja koko perheen tarpeista. Tehtäviä asioita on paljon ja valmista tulee nopeasti.

Syksyllä hiekkalaatikon reunallekin ylsivät uutiset ilmaston­muutoksesta. Ahdisti. Tässä minä räntä­sateessa juon jäähtynyttä kahvia pahvimukista, harjoittelen mind­fulnessia "älä tule paha kakku" -mantran avulla.

Perheemme tekee pieniä tekoja ympäristön hyväksi päivittäin kierrättämällä jätteet ja lasten­vaatteet. Kuluneen vuoden aikana olemme kokkailleet aktiivisesti uusia kasvisruokia, ja osa niistä onkin osoittautunut hitiksi ja päätynyt arkiruoka­pankkiimme. On ollut mukava huomata, että punaisen lihan määrä ostos­korissamme on vähentynyt.

Ensimmäisen lapsen kohdalla kokeilin myös kestovaippoja, mutta toisen lapsen kohdalla en löytänyt resursseja edes kokeiluun. Vaikka vuodesta 2014 lähtien pääkaupunki­seudun vaippajäte on päätynyt Vantaan jätevoimalaan poltettavaksi, asiaa kaunistelematta kotitalouksien sekajätteestä noin 6 prosenttia on vaippoja ja siteitä.

Kotitaloudet tuottivat pääkaupunkiseudulla vaippa­jätettä 9,4 kg asukasta kohden vuonna 2018 (sis. vaipat ja siteet, lähde HSY Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus vuonna 2018).

Näkökulman laajentaminen vain lisää huonoa oloa. Esimerkiksi kaivos­jätteisiin verrattuna meidän perheemme kakkavaippojen määrä on hyvin pieni.

Palasin vuodenvaihteen jälkeen yliaktuaarin työhön Tilastokeskukseen: pyörittelemään lukuja ja laatimaan laskelmia, että päättäjillä olisi jotain kättä pidempää.

Esimerkiksi yhdistämällä ympäristötilinpidon ja kansantalouden tilinpidon lukuja saamme laskettua päästö­intensiteetin, joka kertoo, millä toimialoilla päästöjen rajoittamisesta on suurin hyöty suhteessa arvon­lisäykseen.

Kollegani Olli Savela ja Johanna Markkanen ovat käsitelleet aihetta mainioissa artikkeleissaan Päästöintensiteetissä on suuria eroja toimialoittain ja Ilmastotavoitteet saavutetaan kustannus­tehokkailla toimi­aloittaisilla päästö­vähennyksillä. 

Ajatusta jatkojalostamalla voidaan miettiä, mitä tapahtuisi, jos resursseja lisättäisiin ilmaston­muutosta hillitsevien innovaatioiden tutkimiseen ja kehittämiseen. Tämä ei juurikaan kasvata toimialan päästöjä, mutta näkyy positiivisesti bruttokansan­tuotteessa. Puhumattakaan siitä, jos tämä tutkimus- ja kehittämistyö poikisi uusia vientituotteita Suomelle.

Yliaktuaarin työn merkitys ei näy välttämättä samana päivänä kuten kotiäidin työt. Oma tilasto saattaa päästä mukaan uutisvirtaan, Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen tai illan uutisiin. Mutta tilastojen vaikutuksia pohdittaessa on hyvä ajatella yli huomisen.

Kirjoittaja on yliaktuaari ympäristötilinpidon tiimissä talous- ja ympäristö­tilastot -yksikössä.