Ruokahävikin merkitys ilmastonmuutoksen vauhdittajana on noussut entistä vahvemmin esiin julkisuudessa. Maailmanlaajuisesti noin 30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy arvioiden perusteella hävikkiin.

YK:n kestävän kehityksen agenda 2030:n tavoitteen 12.3.1 mukaan pyrkimyksenä on globaalisti ”vähittäiskaupan ja kotitalouksien ruokajätteen määrän puolittaminen vuoteen 2030 mennessä sekä ruoan tuotannon ja jalostusketjujen ruokahävikin vähentäminen”.

Tavoitetta on tarkoitus seurata kahdella mittarilla: 12.3.1.a) ruokahävikki -indeksillä (Food Loss Index, FLI), joka huomioi hävikin ruoan tarjonnassa ja tuotantoketjussa tapahtuneet hävikit, sekä 12.3.1.b) ruokajäte -mittarilla (Food Waste Index, FWI), joka seuraa vähittäiskaupan ja kotitalouksien ruokahävikin määrää eli keskittyy kysyntäpuolen tehokkuuteen.

Ruokajätteen osalta tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä puolittaa syntyvän ruokajätteen määrä vähittäiskaupassa ja kotitalouksissa.

Suurin osa olemassa olevista nykyisistä ruokahävikkiä koskevista tilastotiedosta on peräisin eräiden tuotteiden tapaustutkimuksista ja asiantuntija-arvioista. Useissa maissa ruoan kokonaisruokahävikki lasketaan käyttämällä vakiokertoimia, kuten 15 prosenttia, jolloin tuotannon määrän vaihtelut vaikuttavat suoraan kokonaishävikin tonnimääriin ja antavat virheellisen kuvan todellisuudesta. 

YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan peltoviljojen ruokahävikkiä koskevista tiedoista on heidän tietokannassaan vain seitsemän prosenttia, lähinnä Euroopasta, Perusta ja eräistä Afrikan maista. Peltoviljoja koskevista hävikkitiedoista puuttuu siis nykyisellään 93 prosenttia.

Ruokahävikin tilastoinnissa haasteena on mittaamisen kustannukset, ruokaketjujen moniulotteisuus sekä kansainvälisesti hyväksyttyjen käsitteiden ja määritelmien puuttuminen. Myös kansainväliset ohjeet sadonkorjuun jälkeisten hävikin yhtenäisistä määritelmistä ja tietojen keräämistavoista puuttuvat.

Ruokahävikille oma mittari

FAO:n mukaan Ruokahävikki -indeksi mittaa prosenttiosuutena tuotantoketjussa tapahtuvaa ruokahävikkiä, joka ei saavuta vähittäiskauppaa. Ruokahävikki ottaa huomioon hävikin sadonkorjuussa ja teurastuksessa, kuljetuksissa, varastoinnissa, jalostuksessa ja pakkaamisessa. Se huomioi myös ennen sadonkorjuuta tapahtuneen hävikin.

Hävikin prosenttiosuudet voidaan FAO:n mukaan mitata havainnoimalla, kyselytutkimuksilla tai mallintamalla.

Hävikin suuruutta arvioitaessa tulee hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia menetelmiä, kuten etukäteistietoja kriittisistä hävikkivaiheista, kokonaisotoksia, kokeellisia tutkimuksia, laadullisia lähestymistapoja keskeisten kohderyhmien toiminnan dynamiikkaan ja mallintamista. 

Ruokahävikki pitää huomioida tarjontaketjun jokaisessa vaiheessa valittujen tärkeimpien hyödykekorien osalta. Korit eivät voi kattaa kaikkia tuotteita, joten kunkin maan on itse päätettävä keskittymisestä omalta kannalta merkityksellisempiin hyödykkeisin ja hyödykekoreihin.

Maan kokonaisruokahävikkiprosenttia (Food Loss Percentage, FLP) laskettaessa ruokatuotteet painotetaan niiden taloudellisella arvolla siten, että yhteen lasketut painot kattavat maan koko maataloustuotannon arvon.

Ilmastovaikutukset ovat merkittäviä

Suomessa koko ruokaketjussa syömäkelpoinen ruokahävikki on arviolta 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2011 tekemien arvioiden mukaan ruokahävikkiä syntyy Suomessa alkutuotannossa 50–60 miljoonaa kiloa, teollisuudessa 75–105 miljoonaa kiloa, kaupassa 65–75 miljoonaa kiloa ja kotitalouksissa 120–160 miljoonaa kiloa.

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta päätyy roskiin tai biojätteeksi.

Pelkästään kotitalouksissa syntyi keskimäärin 23 kiloa ruokahävikkiä henkeä kohden vuodessa, mikä tarkoittaa 125 euron menetystä. Yleisin syy ruoan poisheittämiseen on ruoan pilaantuminen ja päiväysten vanhentuminen, lautasille jääneet ruoantähteet, liian ison määrän valmistus tai se, ettei samaa ruokaa haluta syödä enää. Eniten kuluttajat heittävät pois kasviksia ja maitotaloustuotteita.

Kotitalouksien hävikkilaskelmassa mukana oli vain syömäkelpoinen ruoka, kun taas kauppojen hävikkiin laskettiin käytännön syistä esimerkiksi hedelmien kuoret ja eläinten luut. Suomessa ruokahävikkiä koskevat tiedot perustuvat yksittäisiin pistetutkimuksiin ja rajattuihin aineistoihin sekä eri ajankohtina tehtyihin otoksiin, joten tietoa ruokahävikin määrän muutoksista ei ole saatavilla.

Ruoan tuottaminen, kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat huomattavasti päästöjä ja reilu viidennes ilmapäästöistä syntyy ruuan tuotannosta. Reilu kolmannes kaikesta ihmisten aiheuttamasta ympäristökuormituksesta syntyy ruoantuotannosta, valmistuksesta, ravintolapalveluista ja kauppamatkoista.

Ihmisen aiheuttamista ilmastovaikutuksista tämä on noin neljännes ja puolet kulutuksen vesistöjä rehevöittävistä päästöistä.

Kirjoittaja on tutkimuspäällikkö Tilastokeskuksen tietopalvelu- ja viestintäyksikössä.

Lähteet:

YK:n maatalousjärjestö FAO

Luonnonvarakeskus