Aloitimme Tilastokeskuksessa vuoden 2019 alussa erillisselvityksen, jonka tavoitteena on kiertotalousliiketoiminnan mittariston kehittäminen osana CIRCWASTE-hanketta. Lopputuloksena on kattava indikaattorikokonaisuus, jolla pyritään esittämään dataa myös alueellisesta näkökulmasta.

Tarkoituksena ei ole rakentaa yhtä kaikenkattavaa indikaattoria, jonka tulkitseminen on hankalaa ja joka ei välttämättä kerro mitään konkreettista. Paras tapa kuvata laajaa ilmiötä on tarkastella sitä useasta näkökulmasta.

Indikaattorikokonaisuus koostetaan jo olemassa olevista tilastoaineistoista eli työssä päästään itse teeman mukaisesti kierrättämään dataa! Tulokset julkaistaan vuoden 2020 loppuun mennessä.

Kiertotalous on ollut vahvasti esillä julkisessa keskustelussa ja sen edistäminen on huomioitu myös valtiotasolla. Viimeisimmässä hallitusohjelmassa Suomen roolin edistäminen kiertotalouden kärkimaana on nostettu yhdeksi keskeiseksi päämääräksi. Myös EU:n jätteidenvähennystavoitteet ovat ohjanneet vuodesta 2014 eteenpäin kohti kiertotaloutta. Siirtyminen kiertotalouteen on iso rakenteellinen muutos.

Määrittely mahdollistaa mittaamisen

Miten kiertotalousliiketoiminnan laajenemista voidaan mitata?

Mittaaminen on keskeistä, jotta muutosta voidaan seurata ja siten myös johtaa. Mittaaminen ei ole mahdollista, mikäli ei tiedetä mitä mitataan. Kiertotaloudelle on olemassa monenlaisia määritelmiä, joista useat painottavat sanoja vähentäminen, uudelleenkäyttö ja kierrätys.

Keskeisinä ulottuvuuksina nähdään monesti myös innovaatiot ja uusiutuvaan energiaan liittyvät kysymykset. Erilaisten määritelmien moninaisuus ja niiden vähäinen konkretian taso aiheuttavat kuitenkin haasteita juuri mittaamisen kannalta. Ensin pitää määritellä kiertotalous, sen jälkeen kiertotalousliiketoiminta.

Edistyksen seuraaminen kiinnostaa kaikkialla

Maailmalla useat toimijat pyrkivät mittaamaan kiertotaloutta – yhtä yhtenäistä mittaustapaa ei kuitenkaan ole vielä kehitetty.

Esimerkiksi EU:n tilastovirasto Eurostat mittaa kiertotaloutta kymmenen indikaattorin avulla. Nämä indikaattorit kuvaavat kiertotalouden eri puolia, kuten tuotantoa, kulutusta, jätteiden käsittelyä ja uusiomateriaaleja, sekä myös taloudellisia näkökulmia kuten rahoitusta, työpaikkoja ja innovaatioita.

YK on puolestaan julkaissut laajalti tunnetut kestävän kehityksen tavoitteet, joiden mittaamiseksi on laadittu oma satojen avainlukujen indikaattoripaketti. Kestävän kehityksen indikaattorit eivät suoraan mittaa kiertotaloutta, mutta osa niistäkin liittyy kiertotalouteen ja osa on myös yhteneväisiä Eurostatin mittareiden kanssa.

Olemme hyödyntäneet sekä Eurostatin että YK:n mittareita oman indikaattorikokonaisuutemme muodostamisessa.

Laaja-alainen ilmiö tarvitsee monta mittaria

Olemme kuulleet selvityksen edetessä keskeisimpiä sidosryhmiä, ja lisäksi indikaattoreita on hahmoteltu Tilastokeskuksen eri tilastojen aiheasiantuntijoiden avulla. Lähdimme konkretisoimaan kiertotaloutta miettimällä eri toimintoja, joita kiertotalouteen kuuluu. Näiden toimintojen pohjalta hahmottelimme alustavia indikaattoreita.

Toiminnot ja indikaattorit on kuvailtu kehämaisen mallin avulla – kehän eri osia ovat design, materiaalien otto, tuotanto, logistiikka, kauppa ja palvelut, kulutus, jätteet, uudelleenkäyttö ja kierrätys, energia ja rahoitus. Malliin päädyttiin luokittelutarpeesta, ja on huomioitava, että eri osa-alueet voivat olla keskenään päällekkäisiä. Ideoita mahdollisista tulevista indikaattoreista löytyy kuvasta 1.

Indikaattorit kuvaavat kiertotaloutta eri näkökulmista, eivätkä ne ole keskenään yhteismitallisia tai painoarvoltaan yhtä suuria. Indikaattoreita tulisi tarkastella laajempana kokonaisuutena yksittäisten indikaattorien sijaan: esimerkiksi pelkkä kokonaisjätemäärän tai kaatopaikkasijoituksen väheneminen ei kerro kiertotaloudesta juuri mitään.

Useassa indikaattorissa painottuukin irtikytkentä – luku on pystyttävä sitomaan esimerkiksi talouskehitykseen. Näin voidaan varmistaa, ettei vaikkapa jätteiden määrän lasku johdu talouden supistumisesta vaan muutoksista talouden rakenteessa ja toimintatavoissa.

Kiertotalousliiketoiminnan mittaaminen on haastava tehtävä

Kiertotalouden ja siihen liittyvän liiketoiminnan mittaaminen ei ole yksinkertaista. Olemme selvityksen aikana tunnistaneet useita haasteita, joita ovat muun muassa konkreettisten määritelmien puute sekä tilastotiedon ja tilastollisten luokitusten soveltumattomuus kiertotalouden mittaamiseen. Tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan vielä enemmän työtä indikaattoreiden jatkokehittämiseksi ja laajentamiseksi.

Tarve kiertotalousliiketoiminnan mittaamiseen on kuitenkin suuri. Mittaaminen ja sen mahdollistama muutosten seuraaminen auttavat esimerkiksi päätöksenteossa ja kiertotalouden edistämisessä. Määrittelyjä voidaan toivottavasti hyödyntää myös muualla kuin Suomessa.

Jatkamme Tilastokeskuksessa indikaattoreiden koostamista, ja kuulemme sidosryhmiä myös vuoden 2020 aikana. Vaikka tuotamme selvityksen puitteissa kattavan indikaattorikokonaisuuden, sen ei tarvitse olla lopullinen – kyseessä on toivottavasti käyttäjien tarpeita huomioiva joustava ja kehittyvä kokonaisuus.

Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina ympäristötilinpidon parissa Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä. Blogikirjoitus on alun perin julkaistu Cirblogissa.

Tilastokeskuksen Circwaste-tiimin jäsenet, Niko Olsson, Johanna Pakarinen, Heidi Pirtonen ja Sami Hautakangas (kuvassa vasemmalta oikealle), esittelivät alustavia indikaattoriehdotuksia Finlandia-talolla järjestetyssä European Days for Sustainable Circular Economy -tapahtumassa.