Suomen historian merkittävimpiä tapahtumia ja käännekohtia oli liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi vuoden 1995 alussa. Jäsenyydellä on ollut monia vaikutuksia suomalaisen yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämäämme. Mitä Suomessa on oikeastaan tapahtunut kuluneen neljännesvuosisadan aikana?

Maailmanlaajuisesti kehitystä ja edistymistä seurataan nykyisin YK:n kestävän kehityksen mittareilla (Sustainable Development Goals Indicators). Nämä YK-indikaattorit kuvaavat maan kehitystä ja edistymistä perinteistä bruttokansantuotemittaria laajemmin ja monipuolisemmin.

Monet YK:n globaaleista SDG-tavoitteista saavutettiin Suomessa jo 1970- ja 1980-luvuilla, joskin monissa tavoitteissa Suomella on yhä parantamisen varaa. Muutamien indikaattoreiden kohdalla kehitys on myös ottanut takapakkia.

Suomi pärjää huomattavan hyvin ja vuosi vuodelta paremmin erityisesti sosiaali- ja terveysasioissa. Muun muassa vastasyntyneiden kuolleisuus, työtapaturmat, tahallisten henkirikosten uhrien määrä teot ja tupakointi ovat vähentyneet vuosi vuodelta.

Myönteistä kehitystä on myös se, että ihmisten terveydelle erityisen haitallisten pienhiukkasten määrät kaupunkien hengitysilmassa ovat vähentyneet 30–40 prosenttia ja yhdyskuntajätteiden kierrätysaste on kasvanut kaksinkertaiseksi.

Kansainvälisesti Suomi ja muut pohjoismaat ovat myös tasa-arvon kärkimaita, vaikka meilläkin tasa-arvossa on vielä tehtävää. Suomalaisessa työelämässä tasa-arvo on kehittynyt hyvään suuntaan ja naisten osuus esimerkiksi yritysten johtotehtävissä olevista on kasvanut merkittävästi.  

Aivan kaikessa ei kuitenkaan kehitys ole kulkenut pelkästään hyvään suuntaan. Vaikka Suomi on EU-jäsenyyden aikana vaurastunut, ei hyvinvointi edelleenkään jakaudu tasaisemmin. Köyhien osuus väestöstä on jopa hieman lisääntynyt. 

Neljännesvuosisadan aikana yhteiskunta ja sen rakenne ovat muuttuneet paljon ja Suomi on nyt entistä leimallisemmin jälkiteollinen yhteiskunta. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteen arvonlisäyksestä on supistunut 24:stä 17 prosenttiin. Samalla teollisuuden osuus työllisistä on supistunut kolmanneksen.

Myös Suomen innovatiivisuutta mittaavat indikaattorit ovat huolestuttavia. Tutkimus- ja kehittämismenojen osuus bruttokansantuotteesta laski 2010-luvulla neljänneksen. Tutkijoiden määrä asukaslukuun suhteutettuna on pienentynyt kolmanneksella.

Ympäristökuormitusta on kuitenkin pyritty vähentämään. Energiantuotannon CO2-päästöt arvonlisäysyksikköä kohden ovat puolittuneet, ja uusiutuvan energian kulutus on melkein kaksinkertaistunut.

Kuitenkin edelleen Suomen haasteina ovat kestämättömät tuotanto- ja kulutustavat. Syntyvä ympäristörasitus, päästöt ja jätemäärät ovat absoluuttisesti yhä edelleen huomattavan suuria. Osasyinä ovat Suomen muihin maihin nähden poikkeuksellisen pohjoisesta sijainnista johtuva suuri lämmitysenergian käyttö sekä harvasta asutuksesta johtuvat pitkät välimatkat ja liikenteen päästöt.  

Suomi on EU-vuosinaan kehittynyt merkittävästi terveyden, tasa-arvon, turvallisuuden ja elämänlaadun suhteen. Ympäristökuormituksen suhteen on yhä paljon tehtävää, ja huolestuttavaa on myös se, että innovaatioihin satsataan entistä vähemmän. Tilastokeskuksen Miten Suomella menee? -videon sanoma on kuitenkin, että Suomesta on neljännesvuosisadassa kehittynyt monin tavoin parempi paikka asua ja elää.  

Kirjoittaja vastaa Tilastokeskuksessa Suomen kestävän kehityksen SDG-indikaattoreiden kokoamisesta.