Korona-viruksen myötä palvelu­toimialat ovat otsikoissa. Palstatilaa ovat saaneet esimerkiksi majoitus- ja ravitsemus­toimialat, joiden toimintaan rajoitukset ovat iskeneet kovimmin. Asiakkaiden kaikotessa monet yritykset ovat joutuneet pohtimaan lomautuksia tai jopa konkurssia.

Toisaalta palstatilaa ovat saaneet paljon myös niin sanotut kriittiset toimialat, joiden toimintakyvyn säilyminen on myös kriisiaikana kriittistä. Monet näistäkin aloista, kuten terveyden­huolto, siivous, kauppa ja koulutus, ovat palvelualoja. Kiittelyn lisäksi on nostettu esiin näiden alojen kohtaama arvostuksen puute. Kriisien ulkopuolella arvostus ei ole kovinkaan suurta, ainakaan niin että se näkyisi palkkauksessa.

Miksi palvelualojen arvostus on jäänyt niin heikoksi?

Toimialoja arvostetaan usein niiden yhteis­kunnalle tuottamaan taloudellisen hyödyn mukaan. Hyödyn mitta­yksikkönä käytetään euroja. Vertailussa yleisesti käytetty mittari on tuottavuus, joka mittaa toimialan tuottamaa arvonlisäystä tai tuotosta käytettyjä tuotanto­panoksia kohti.

Tuottavuuden voi ajatella kuvaavan, kuinka paljon panoksia yhteiskunnan täytyy käyttää arvonlisäyksen tai tuotoksen tuottamiseen. Yleinen tapa esittää tämä on jakaa toimialan arvonlisäys tehdyillä työtunneilla.

Palvelualojen tuottavuus on perinteisesti ollut huonompi kuin teollisuuden toimialoilla. Selityksiä tähän on monia, mukaan lukien tuotoksen mittaamisen hankaluus palvelu­aloilla. Vertailu ei siksi ole aina täysin reilu.

Julkisella sektorilla taas tuottavuuden mittaamisesta tekee vaikeaa markkina­tuotoksen puuttuminen.

Yhtä kaikki, monet palvelualat on nähty vähemmän arvokkaina kansan­taloudelle, julkisella sektorilla tuotettuina jopa pelkkänä rahareikänä.

Talousmittareita katsoessa unohtuvat kuitenkin helposti tuotannon muut vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan. Käytettyinä panoksina nähdään vain työaikaa, pääomaa ja materiaaleja, mikä jättää huomiotta ympäristöön kohdistuvan rasituksen. Toimialojen vaikutuksia tarkasteltaessa kannattaa katsoa myös niiden tuottamia päästöjä.

Ylläolevassa kuviossa näkyy toimialan tuottavuus sekä sen tuottama arvonlisäys suhteutettuna sen tuottamiin kasvihuone­kaasupäästöihin.

Teollisuuden toimialoilla tuottavuus on keskimääräistä korkeampaa. Tuotettu arvonlisäys päästöjä kohti on kuitenkin usein hyvin alhainen. Teollisuudessa tuottavuus on siis vahvaa, mutta hintana ovat isot päästöt.

Palvelualoilla tuottavuus taas jää jälkeen teollisuus­aloista, mutta arvonlisäys päästöjä kohti on usein korkeampi kuin teollisuudessa. Teollisuudessa mediaani­tuottavuus on noin puolitoista­kertainen palvelu­toimialoihin verrattuna. Sen sijaan mediaani­arvonlisäys tuotettuja päästöjä kohti on noin 18 kertaa korkeampi palvelualoilla kuin teollisuudessa.

Näin selkeä kahtiajako ei toki ole. On myös teollisuuden aloja, kuten elektroniikka­teollisuus, jotka tuottavat pienillä päästöillä paljon arvonlisäystä. Samoin palvelualojen joukossa on niitä, jotka tuottavat paljon päästöjä, kuten kuljetus­toimiala.

Asetelma kuitenkin kääntyy perinteisestä hyvin päinvastaiseksi, kun taloudellisia mittareita suhteutetaan päästöihin. Monet kehutuista korkean tuottavuuden toimialoista ovat päästöjen suhteen mitattuna joukon viimeisimpiä.

Toisaalta moni alhaisemman tuottavuuden toimialoista tuottaa enemmän lisäarvoa synnyttämiään päästöjä kohden.

Jos pelkän tuottavuuden mittaaminen ei kerro koko totuutta toimialojen arvosta ja kustannuksista yhteiskunnalle, tarkoittaako se mittarin olevan rikki?

On totta, että mittarin päivittäminen voisi kannattaa, olisihan kustannukset ja vaikutukset ympäristölle tärkeä saada mukaan mittaristoon. Tätä laajentamista tukevat osaltaan ympäristö­tilinpidon tilastot.

Päästöt olisi myös mahdollista hinnoitella paremmin ja sisällyttää ne siten mukaan talouden mittareihin. Silloin ne voisivat antaa tarkemman kuvan toimialan kokonais­vaikutuksesta. Tarina teollisuuden tuottavuudesta voisi olla hyvin erilainen, jos se joutuisi maksamaan kovemman hinnan tuottamistaan päästöistä. Silloin myös palvelualojen arvostus voisi näyttää hyvin erilaiselta.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina ympäristö­tilinpidon tiimissä talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.