Tilastoinnin viehätyksenä on seuranta, mutta sen varsinainen suola on vertailu. Kaikkia meitä kiinnostaa, kuinka juuri oma kotikuntamme sijoittuu naapurikuntaan nähden, saatikka se miten itse pärjäämme naapuriin nähden.

Vertailun kohdekin voi olla mielenkiintoinen, mutta se millä on todellista merkitystä, on oma sijoitus.

Suomessa on pitkät perinteet mittaamisessa, seurannassa ja moninaisen tiedontuotannossa. Esimerkiksi sähkönkulutusta seurataan meillä – ensimmäisenä maana maailmassa – etäyhteyksien kautta tunti tunnilta yksittäisen kotitalouden tarkkuudella.

Sähkönkulutuksen suhteen on tärkeää tietää, paljonko sähköä yhteensä kulutetaan koko maassa. Valtakunnallisella tiedolla ei kuitenkaan päästä vielä kovinkaan hyvin optimoimaan sähkönkulutusta, jos ei tiedetä mihin toimintoon sähköä kuluu minkäkin verran ja miten kulutus vaihtelee. Paikallinen tieto antaa mahdollisuuksia fiksumpaan suunnitteluun.

Kukin meistä voi nykyään säästää selvää rahaa seuraamalla sähkönhinnan kehitystä ja kohdentamalla paljon sähköä kuluttavaa toimintaa halvemman sähkön ajalle. Sähkönkulutuksen seuranta myös avaa silmiä mahdollisuuksille säästää sähköä. Väitän, että monikaan saunan sähkökiukaan kulutuslukemia tarkkaillut saunoja ei enää unohda kiuasta turhaan päälle.

Samoin materiaalien kulutukseen ja jätteiden tuottoon tarvitaan paikallisempaa mittaamista, jotta jätteen tuottoa voidaan tehokkaasti vähentää. Materiaalien kulutuksen ja kiertotalouden mittaamisessa ei vielä olla niin pitkällä.

Monille meistä jätteet ovat vain ikävä, haiseva sivuseikka, jonka haluaa katoavan silmistä mahdollisimman pian. Harvalla meistä on kunnollista käsitystä siitä, kuinka paljon jätettä me tarkalleen ottaen tuotamme – ei edes jätetutkijalla.

Omakotitaloasujilla jätemäärää konkretisoi omassa pihassa täyttyvä jäteastia. Kerros- tai rivitalossa asuville omat jätteet tuntuvat pisaralta naapurien tuottamien jätteiden meressä. Omaa jätemäärää ja mahdollisuuksia vaikuttaa siihen ei tule ajatelleeksi.

Paikallinen tieto palvelisi paitsi kotitalouksien jätemäärän vähentämistä myös jätehuollon suunnittelua.  Kunnat järjestävät asukkaittensa jätehuollon. Lain mukaan jätehuollon ensisijainen tehtävä on välttää jätteen tuottamista ja sen jälkeen varmistaa jätteiden mahdollisimman laaja kierrätys.

Harvalla kunnalla on kuitenkaan tarkkaa ja luotettavaa tietoa kotitalouksien jätemääristä.

Meidän kaikkien tuottamaa yhdyskuntajätettä päätyy moneen paikkaan: sekajätteitä kotipihan jäteastiaan, lajiteltuja jätteitä kauppojen pihojen aluekeräysastioihin, panttipulloja palautusautomaatteihin, eväiden kääreitä työpaikan kahvihuoneeseen, kasvomaskeja bussipysäkin roskikseen ja niin edelleen.

Vastaavasti myös tieto näistä jätteistä hajaantuu lukuisiin eri lähteisiin, ja sen kaiken summa saadaan vain valtakunnan tasolla.

Valtakunnallisesti yhdyskuntajätteiden määriä on tilastoitu jo pitkään. Valtakunnalliset luvut eivät kuitenkaan kerro paljoakaan yksittäiselle, keskimääräiselle 20 000 asukkaan kunnalle, joka haluaa ryhtyä kiertotalouden edelläkävijäksi.

Jätemäärän vähentäminen ja jätteiden kierrätyksen lisääminen edellyttää monenlaisia toimia, kuten yhä useampien jäteastioiden tuomista ihmisten kotipihoihin, jätemaksujen uudistamista lajittelua kannustavaan suuntaan sekä neuvontaa ja tiedottamista. Kaikki tämä maksaa, ja investointien tueksi kaivataan osoituksia tuloksista. Vain paikallinen ja kokonaisvaltainen jätemäärien seuranta voi vastata tietotarpeeseen.

Suomen ympäristökeskus SYKEn Circwaste-hankkeessa on kehitetty menetelmää, jolla voidaan arvioida kotitalouksien tuottamaa jätemäärää ja sen kierrätysastetta suomalaisten kuntien seuduilla.

Toistaiseksi saatavilla oleva data jätteistä ei taivu kuntakohtaiseen tarkasteluun, vaan jätteiden kehitystä seurataan kuntien omistamien jätelaitosten toiminta-alueilla eli useampien kuntien ryppäissä. Laskenta on vielä työlästä ja monilta osin epävarmaa. Tiedon palasia yhdistellään kyselyistä ja tilastoista sekä täydennetään arvioilla ja valtakunnallisilla luvuilla.

Tämä kokeiluluontoinen seuranta kuitenkin tarjoaa valtakunnallisten jätetilastojen täydennykseksi jätemääristä huomattavasti paikallisempia arvioita kuin mitä on ollut saatavilla aiemmin.

Jo tässä vaiheessa on nähtävissä, että vuosien 2016–2019 tulosten mukaan edelläkävijäkuntien kotitalouksien kierrätysasteet eivät nouse niin nopeasti kuin pitäisi. Koko maassa jätteiden kierrätystä tulee lisätä selvästi. Myös panostusta jätteen synnyn ehkäisyyn tarvitaan.

Kiertotalouden mittaaminen kiinnostaa nyt laajalti. Tilastokeskus on kehittänyt mittareita kiertotalouden liiketoiminnan seurantaan ja SYKEssä on selvitelty kotitalousjätteiden lisäksi kiertotalouden sosiaalista puolta. Kiertotalousindikaattoreja kehitetään myös Euroopan maissa yhteisvoimin.

Kuitenkin Pohjoismaiden ministeriöneuvoston selvityksen mukaan kiertotaloutta ei juurikaan mitata Pohjolassa paikallisella tasolla ja valtakunnallisestikin jätteen synnyn ehkäisyyn vaikuttavat kiertotalouden ulottuvuudet jäävät vielä mittaristojen ulkopuolelle.

Jotta pääsisimme tehokkaasti vähentämään jätteitä ja ohjaamaan ne kiertoon, tarvitsemme luotettavaa, paikallista tietoa. Minä ainakin haluaisin etäluettavan roskiksen, joka kertoo, kuinka paljon jätettä olen viime vuoden aikana tuottanut. Miten olisi, jos innokas lajittelija saisi alennusta jätemaksuista tai edes papukaijamerkin?

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomen ympäristökeskus SYKEssä.