Etusivu > Tilastot > Ajankäyttö > 2009 > Osallistuminen ja vapaaehtoistyö > Laatuseloste: Ajankäyttötutkimus 2009, osallistuminen ja vapaaehtoistyö

Laatuseloste: Ajankäyttötutkimus 2009, osallistuminen ja vapaaehtoistyö

• Tietojen relevanssi
• Tutkimuksen menetelmäkuvaus
• Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• Tietojen ajantasaisuus
• Tietojen saatavuus
• Tietojen vertailukelpoisuus
• Tietojen yhtenäisyys

Tietojen relevanssi

Julkaisun tiedot perustuvat Tilastokeskuksen vuosien 1999 ja 2009 ajankäyttötutkimusten haastatteluaineistoihin. Vertailuaineistona käytettiin myös vuoden 2002 vapaa-aikatutkimusta. Tutkimusten tiedonkeruutavat poikkeavat jonkin verran toisistaan. Vapaa-aikatutkimuksissa käytettiin yksilöotosta, kun taas ajankäyttötutkimuksissa haastateltiin kotitalouksien 10 vuotta täyttäneitä jäseniä.

Ajankäyttötutkimuksen haastattelut tehtiin tietokoneavusteisina käynti- ja puhelinhaastatteluina. Varsinaiset ajankäyttötiedot kerättiin vastaajille jätetyillä päiväkirjoilla, joihin merkittiin ajankäyttö 10 minuutin tarkkuudella kahdelta vuorokaudelta. Eri toimintoihin käytetyn ajan lisäksi selvitetään ajankäytön päivä- ja viikkorytmejä sekä yhdessäoloa. Tutkimuksella selvitetään mm. työaikaa, kotitöihin, nukkumiseen ja ruokailuun kulunutta aikaa, vapaa-ajan harrastuksia sekä yhdessäoloa ja toimintopaikkaa. Lisäksi tutkitaan ajankäytön rytmejä vuorokauden, viikonpäivän ja vuodenajan mukaan. Tässä julkaisussa raportoidaan vain haastattelutuloksia.

Tilastokeskus on tehnyt koko väestöä koskevia ajankäyttötutkimuksia vuosina 1979, 1987–1988, 1999–2000 ja 2009–2010. Ensimmäisen tutkimuksen aineisto kerättiin syys–marraskuussa, ja se koski 10–64-vuotiasta väestöä. Myöhemmät tutkimukset ovat 12 kuukaudelta, ja ne kohdistuvat 10 vuotta täyttäneeseen väestöön. Kaksi viimeisintä aineistoa on kerätty Eurostatin suositusten mukaisesti kotitalouksittain. Kaksi ensimmäistä tutkimusta tehtiin yksilöotoksille.

Tutkimuksen menetelmäkuvaus

Ajankäyttötutkimuksen otos poimittiin Tilastokeskuksen koko väestöä koskevasta tilastollisesta rekisteristä, joka on muokattu väestön keskusrekisteristä. Otanta-asetelmana on yksiasteinen ryväsotanta, jossa ryppäinä ovat kotitaloudet ja tutkimusyksikköinä henkilöt. Rekisterissä ei ole kotitaloutta koskevaa tietoa, minkä vuoksi asuntokuntaa käytetään poiminnassa kotitalouden asemesta. Asuntokunta muodostettiin henkilöistä, joilla oli sama kotipaikkatunnus. Useimmissa tapauksissa yksi asuntokunta käsittää yhden kotitalouden, minkä vuoksi asuntokuntaa käytetään kotitalouden approksimaationa.

Ajankäyttötutkimuksen otokseen poimittiin 4 500 kotitaloutta, joihin kuului 11 504 henkilöä, joista 9 987 oli täyttänyt 10 vuotta. Kotitalousotos poimittiin henkilöotoksena siten, että rekisteristä poimittiin systemaattisella otannalla 15 vuotta täyttäneitä henkilöitä, joille otettiin mukaan samassa asunnossa asuvat henkilöt. Asuntokunnan poimintatodennäköisyys on riippuvainen asuntokunnan otantakehikkoon kuuluvien henkilöiden lukumäärästä eli tässä tapauksessa 15 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrästä.

Ajankäyttötutkimuksen perusjoukkona on kotitalousväestö, jolloin laitoksissa asuvat ja varusmiehet kuuluvat tutkimuksen ylipeittoon. Heidät rajattiin poimittaessa tai tietojenkeruuvaiheessa pois otoksesta. Rekisterin päivitysviiveestä johtuen mukana oli myös kuolleita ja ulkomaille muuttaneita henkilöitä, jotka luokiteltiin ylipeittoon kuuluviksi. Ylipeittoon kuuluvia kotitalouksia oli 98 (2 %), joiden poistamisen jälkeen otokseen jäi 4 401 kotitaloutta, joista kadoksi jäi 1 787 kotitaloutta (40 %).

Kustannusten säästämiseksi otos allokoitiin puhelin- ja käyntihaastatteluihin satunnaisprosessilla siten, että lopullisessa aineistossa olisi yhtä paljon puhelin- ja käyntihaastatteluja. Ajankäyttötutkimuksen tutkimusasetelman mukaan vuoden jokaiselle viikolle allokoitiin yhtä monta kotitaloutta. Tietojen keruu ajoittui 52 viikon ajanjaksolle alkaen vuoden 2009 viikosta 17.

Haastattelun yhteydessä otoksesta poistettiin kotitaloudesta muuttaneet henkilöt, joita oli 586 henkilöä. Otokseen kuulumattomista kotitalouksista otoskotitalouksiin oli muuttanut 177 henkilöä, jotka lisättiin otokseen. Netto-otokseksi saatiin 9 742 henkilöä. Ylipeittoa kotitalousotoksen henkilöt mukaan lukien oli kaikkiaan 245 henkilöä.

Tietoja ei saatu kerättyä kaikilta kotitalouksilta tai henkilöiltä. Näitä kutsutaan tutkimuskadoksi. Alkiokadon määrää mitataan ilmoittamalla kadoksi jääneiden alkioiden osuus prosentteina.

Kotitalouskato painotettuna oli 40 %, joka on lähes sama kuin ilman painotusta laskettu, joka oli 41 %. Ajankäyttötutkimukseen osallistuneiden kotitalouksien kaikilta henkilöiltä ei saatu haastattelua. Näitä henkilöitä oli 5 % vastanneiden kotitalouksien henkilöistä.

Ajankäyttötutkimuksessa oli mahdollista kerätä tietoja sijaisvastaajalle tilanteessa, jossa henkilöä ei tavoitettu. Nämä henkilöt hyväksyttiin tutkimuksen aineistoon ajankäyttötutkimuksessa, sillä osa heistä piti päiväkirjaa, mutta vapaa-aikakysymysten osalta he kuuluvat katoon, sillä sijaisvastaajilta ei kysytty vapaa-aikakysymyksiä, ja kadon syyn mukaisessa luokituksessa henkilö, jonka tiedot oli saatu sijaisvastaajalta, luokiteltiin ”ei tavoitettu” -luokkaan. Sijaisvastaajia oli 546 henkilöä. Vapaa-aikakysymyksiin vastasi 4 645 henkilöä, ja vastausosuus painotettuna oli 52 % ja painottamatta 48 %.

Vastauskadolle oli käytettävissä poiminnan yhteydessä muodostettuja rekisterien käyttöön perustuvia muuttujia kuten demografiset tiedot, alueeseen ja koulutukseen liittyvät tiedot. Näistä esitetään lyhyesti sisältymistodennäköisyyksillä painotettuina laskettuja osuuksia. Miesten vastanneiden osuus, 48 %, oli alempi kuin naisilla, joista 55 % osallistui tutkimukseen. Alimman asteen koulutuksen omaavista 45 % vastasi, keskiasteen vastausosuus oli 53 % ja ylimmän asteen 58 %. Nuorten ikäluokassa saatiin alhaiset vastausosuudet: 10–14-vuotiailla 38 % ja 15–19-vuotiailla 39 %. Keski-ikäisten vastausosuus oli 50 % – 53 % ja vanhemman väestöryhmän, 60–74-vuotiaiden, vastanneiden osuus oli 61 %. Kaupunkimaisissa kunnissa vastanneita oli 50 %, taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa 55 %. Estimointivaiheessa käytettävissä olleita rekistereistä saatuja tietoja hyödynnettiin kalibrointiestimaattoreiden avulla, jotka vakioivat rekisterimuuttujien frekvenssit vastaamaan todellisia arvoja.

Painot ovat estimoinnissa käytettäviä kertoimia, joilla otos laajennetaan koskemaan koko perusjoukkoa. Painot lasketaan useassa vaiheessa, jotka ottavat huomioon otanta-asetelman ja kadon vaikutuksen korjauksen. Lisäksi painot vakioidaan kalibrointitekniikalla vastaamaan rekistereistä saatavia tietoja. Painotuksessa annetaan viikonpäiville ja kuukausille sama "edustavuus" siinä mielessä, että painojen summat yksikkötasolla ovat samat. Otos on kiintiöity siten, että kunkin viikonpäivän ja kuukauden otoskoko on vakio. Vastanneiden määrät viikonpäivinä ja kuukausitasolla vaihtelevat riippuen kadosta ja siirretyistä kohteista.

Väkiluku kasvaa kuukausittain. Jos painotus tehdään kuukausittain, niin seurauksena loppuvuoden kuukaudet saavat aineistossa "yliedustuksen", minkä vuoksi painotuksessa on väestömääräksi valittu vuoden 2009 lopun tilanne, jolloin eri kuukausien edustavuuteen ei tule eroja, ja jossa kuukausivakiointi säilyttää kunkin ajankohdan edustavuuden vastausmääristä riippumatta. Väestömäärät vastaavat kotitalousväestöä, joka on saatu vähentämällä maassa asuvasta väestöstä rekisteriin sisältyvä "laitosväestö" eli ns. 900-ryhmä. Varusmiehet eivät kuuluneet tutkimuksen perusjoukkoon, minkä vuoksi estimoidut varusmiesten vuosikeskiarvot vähennettiin varusmiesten ikäluokista.

Ajankäyttötutkimukseen tulevat asuntokunnat poimittiin Tilastokeskuksen koko väestöä koskevasta tilastollisesta rekisteristä, jossa henkilöt olivat kotipaikkatunnuksen mukaisessa järjestyksessä. Poimintamenetelmänä oli systemaattinen poiminta, jolloin saadaan alueellisesti oikein jakautunut otos. Paino laskettiin kotitaloudelle ja kaikki kotitalouden jäsenet saivat otanta-asetelman mukaisesti saman painon. Tätä painoa käytettiin laskettaessa vastanneiden osuuksia ja kadon jakaumia.

Painot vakioitiin kalibrointiestimaattoreihin perustuvalla menetelmällä ikä- ja sukupuoliryhmien, alueen, kuntatyypin, koulutuksen ja verotettavan tulon mukaan. Samaan kalibrointiin liitettiin viikkovakiointi ja kuuluminen työttömien työnhakijoiden rekisteriin tutkimuskuukautena. Näiden muuttujien luokat muutettiin binäärisiksi muuttujiksi siten, että muuttujan arvo on 1 kun henkilö kuuluu luokkaan ja 0 muulloin. Binäärimuuttujille laskettiin kotitalouskohtaiset summat, joita käytettiin kalibrointiprosessissa muuttujina. Tällä menettelyllä kotitalouden kaikilla jäsenillä on sama paino, joka tuottaa ikä- ja sukupuoliluokkien frekvenssien piste-estimaateille oikeat arvot. Kalibrointi tehtiin Kalmar-ohjelmistolla lineaarista etäisyysfunktiota käyttäen. Kalibrointi tuotti muutaman suuren painon sellaisissa osajoukoissa, joissa oli vähän vastanneita.

Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Monimutkaisesta otanta- ja estimointiasetelmasta johtuen käytettävissä ei ollut valmisohjelmistoa, jolla keskivirheet olisi voitu laskea. Analyyttisen keskivirheen estimaattorin lausekkeen johtaminen on vaativa tehtävä. Näistä syistä johtuen keskivirheille laskettiin approksimaatiot SUDAAN-valmisohjelmalla, joka ottaa huomioon otanta-asetelmaan sisältyvän kotitalouden jäsenten välisen riippuvuuden. Kalibrointiestimaattorit korjaavat vastauskadon aiheuttamaa virhettä tutkimustuloksissa ja samalle ne yleensä pienentävät keskivirheitä muuttujilla, joilla on lineaarista riippuvuutta kalibrointivektorin muuttujiin. SUDAAN:lla lasketuissa luvuissa ei ole otettu huomioon kalibrointiestimaattorien vaikutusta, joten saadut keskivirheet ovat konservatiivisia approksimaatioita estimointiasetelman mukaisille keskivirheille.

Vapaaehtoistyöhön osallistuu usein koko perhe, jolloin tutkimusmuuttujat ovat kotitalouden suhteen sisäkorreloituneita. Muuttujille laskettiin asetelmakertoimet, joiden perusteella voidaan arvioida muuttujien ryvästymistä kotitalousotoksessa. Asetelmakerroin DEFF on aineistosta asetelmaperusteisesti lasketun varianssin ja yksinkertaisen satunnaisotannan varianssin suhde.

Tietojen ajantasaisuus

Ajankäyttötutkimus tehdään kymmenen vuoden välein.

Tietojen saatavuus

Ajankäyttötutkimuksen perustietoja julkaistaan Tilastokeskuksen Internet-sivuilla. Tutkimustuloksia julkaistaan myös paperimuotoisena. Suomen tietoja sisältyy myös Eurostatin julkaisuihin, jotka ovat saatavissa Internetissä.

Tietojen vertailukelpoisuus

Sekä ajankäyttötutkimus että vapaa-aikatutkimus tuottavat tietoa luottamuksesta. Verrattaessa ajankäyttötutkimuksen tietoja vapaa-aikatutkimuksen tietoihin on otettava huomioon erot tiedonkeruussa. Ajankäyttötutkimuksen luottamusta koskevat kysymykset on muotoiltu yhdenmukaisiksi vapaa-aikatutkimuksen kysymysten kanssa. Yleisesti ottaen ajankäyttö- ja vapaa-aikatutkimusten tulokset ovat varsin yhtenäiset. Koska ajankäyttö- ja vapaa-aikatutkimukset suoritetaan ajallisesti lomittain, vertailukelpoisia aikasarjoja on mahdollista muodostaa.

Tietojen yhtenäisyys

Osassa Tilastokeskuksen aineistoista osallistumista ja luottamusta koskevat tiedot saattavat poiketa toisistaan. Puhtaita vertailuasetelmia pystytään tekemään vain harvoin. Kysymysten sanamuotoja koskevaa kansainvälistä tutkimusta on runsaasti, mutta kansallista tutkimusta on vielä melko vähän. Yhdistävänä tekijänä näissä tutkimuksissa ovat havainnot surveyn herkästä luonteesta. Pienetkin muutokset sanamuodoissa ja vastausluokissa saavat aikaan joskus huomattaviakin eroja vastausjakaumissa. Tämä tulee ottaa huomioon tulosten raportoinnissa ja tiedon käytössä. Eri tutkimukset voivat haarukoida tutkimuksen kohteena olevan ilmiön tasoa, mutta faktamaista tiedon käyttöä tulisi välttää.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Hanifi (09) 1734 2946, Hannu Pääkkönen (09) 1734 3229, ajankaytto@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 16.9.2011