Etusivu > Tilastot > Ajankäyttö > 2009 > Työviikon rakenne > 1. Johdanto

1. Johdanto

Julkaisussa tarkastellaan työviikon rakennetta Tilastokeskuksen vuosien 2009–2010 ajankäyttötutkimuksessa työllisiltä kerättyjen viikkopäiväkirjatietojen pohjalta. Ajankäyttötutkimuksen päätiedonkeruuvälineenä oli päiväkirja, johon kirjattiin kaikki toiminnot kymmenen minuutin tarkkuudella kahden vuorokauden ajalta (ks. Pääkkönen ja Hanifi 2011). Kirjanpitopäivistä toinen oli arkipäivä ja toinen viikonlopun päivä. Ajankäyttöpäiväkirjoilla saadaan tietoa myös ansiotyön tekemisestä tutkimuspäivinä. Kahden päivän perusteella ei kuitenkaan voi muodostaa henkilön työviikkoa. Päiväkirjatietojen pohjalta muodostetaankin niin sanottuja synteettisiä viikkoja, joiden tiedot koostuvat eri henkilöiden pitämistä päiväkirjoista. Kyse on tällöin väestöryhmiä eikä yksilöitä koskevista tiedoista.

Kotitalouksien työssäkäyvät jäsenet merkitsivät ansiotyön tekemisen varsinaisen ajankäyttöpäiväkirjan lisäksi myös työaikaa koskevaan viikkolomakkeeseen. Viikkopäiväkirjaa täytettiin seitsemän päivän ajalta, ja aloituspäivä oli sama kuin ensimmäinen varsinaisen päiväkirjan pitopäivä. Ansiotyö kirjattiin 15 minuutin tarkkuudella. Viikkopäiväkirjalla saadaan monipuolista tietoa henkilön ansiotyön tekemisestä koko viikon ajalta: minä viikonpäivinä työskenneltiin, kuinka paljon ja mihin aikaan päivästä työtä tehtiin. Tällaista tietoa on vaikea kysyä luotettavasti haastattelemalla niin, että vastaaja joutuu muistelemaan työviikkoaan jälkeenpäin. Tietojen perusteella voidaan tutkia esimerkiksi, miten yleinen on perinteinen ”normaali” kokopäiväinen viiden päivän työviikko (Robinson ym. 2002). Onko se harvinaistumassa?

Haastattelija jätti viikkopäiväkirjan täytettäväksi niille kotitalouden jäsenille, jotka haastattelun perusteella olivat työllisiä. Heitä oli 2 716 henkeä, joista 68 prosenttia eli 1 859 henkeä palautti viikkopäiväkirjan. Viikkopäiväkirjaan merkittiin vain ansiotyöhön käytetty aika. Jos henkilö ei jonain viikonpäivänä työskennellyt lainkaan, kyseisen päivän kohdalle pyydettiin merkitsemään rasti kohtaan ”En työskennellyt”. Tarkasteluun hyväksyttiin mukaan vain sellaiset viikkopäiväkirjat, joissa jokaiselle päivälle oli merkitty joko ansiotyötä tai tieto siitä, että kyseisenä päivänä ei ole työskennelty. Kaikkien päivien tuli olla oikeita, etukäteen vastaajalle arvottuja päiviä. Tällaisia viikkopäiväkirjoja saatiin työllisiltä 1 443 ja palkansaajilta 1 243.

Tiedot kuvaavat vain niitä viikkoja, jolloin on tehty ansiotyötä, joten vähintään viikon mittaiset lomat ja poissaolot eivät näy näissä luvuissa. Toisaalta muutaman päivän mittaiset lomat tai muut poissaolot lyhentävät työviikkoa, vaikka henkilö normaalisti työskentelisikin esimerkiksi viitenä päivänä viikossa. Koska viikkopäiväkirjan pitäminen aloitettiin varsinaisen päiväkirjan ensimmäisenä pitopäivänä, henkilön työviikko saattaa koostua kahden eri kalenteriviikon päivistä.

Ansiotyöksi luetaan tässä julkaisussa palkkatyön lisäksi yrittäjänä ja perheen yrityksessä tehty työ. Työpaikalla tehdyn työn lisäksi mukaan luetaan sivutyöt ja kotiin tuodut työt. Myös satunnaiset ja vähäisetkin työt, esimerkiksi tuttavalle tehty työ tai lastenhoito, pyydettiin merkitsemään, jos niistä maksettiin palkkaa. Sen sijaan työhön ei lueta ruokatuntia tai muita palkattomia taukoja eikä kodin ja työpaikan välisiä matkoja.

Tässä julkaisussa tarkasteluyksikkönä on työviikko. Julkaisussa tarkastellaan ensiksi työviikon pituutta ja työpäivien määrää. Seuraavaksi katsotaan, mihin aikaan päivästä työskenneltiin. Lopuksi tutkitaan, miten suurella osalla työllisistä työviikko vastasi perinteistä ”normaalia” kokopäiväistä työviikkoa. Työviikon rakennetta tarkastellaan pääasiassa sukupuolen, sosioekonomisen aseman ja elinvaiheen mukaan.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannu Pääkkönen (09) 1734 3229 , Riitta Hanifi (09) 1734 2946, ajankaytto@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 16.4.2014