6. “Normaali” työviikko oli vain neljäsosalla työllisistä
Lopuksi tarkastellaan perinteisen säännöllisen tai ”normaalin” kokopäiväisen työviikon yleisyyttä. Tällainen työviikon rakenteen tarkastelu on mahdollista vain viikkopäiväkirjan kaltaisesta aineistosta, jossa on tiedot henkilön työviikon kaikista päivistä. Työviikon säännöllisyys tai ”normaalisuus” voidaan määritellä usealla eri tavalla. Tässä julkaisussa työviikkoa pidetään säännöllisenä, jos se täyttää seuraavat neljää ehtoa (ks. Robinson ym. 2002, 50):
-
Työviikon pituus on 35–44 tuntia.
-
Henkilö on työskennellyt maanantaista perjantaihin kaikkina päivinä.
-
Ei esiinny ilta- tai yötyötä.
-
Ei esiinny viikonlopputyötä.
Kuvio 7. Säännöllisen työviikon osuus työllisillä sosioekonomisen aseman ja sukupuolen mukaan 2009–2010, prosenttia
Säännöllinen työviikko oli palkansaajien keskuudessa yleisempi miehillä kuin naisilla elinvaiheesta riippumatta (kuvio 8). Säännöllinen työviikko oli yleisin yli 44-vuotiailla naimisissa tai avoliitossa olevilla lapsettomilla miehillä. Heistä yli 40 prosentilla oli säännöllinen työviikko. Säännöllinen työviikko oli muita harvemmin perheettömillä naisilla ja alle kouluikäisten lasten äideillä.
Kuvio 8. Säännöllisen työviikon osuus palkansaajilla elinvaiheen ja sukupuolen mukaan 2009–2010, prosenttia
Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009, Tilastokeskus
Lisätietoja: Hannu Pääkkönen (09) 1734 3229 , Riitta Hanifi (09) 1734 2946, ajankaytto@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 16.4.2014
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Ajankäyttö [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-5639. Työviikon rakenne 2009,
6. “Normaali” työviikko oli vain neljäsosalla työllisistä
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/akay/2009/07/akay_2009_07_2014-04-16_kat_006_fi.html