Etusivu > Tilastot > CVTS, Yritysten henkilöstökoulutus > 2005 > Koulutuksen sisältö ja kustannukset > Laatuseloste: CVTS, Yritysten henkilöstökoulutus -tutkimus 2005

Laatuseloste: CVTS, Yritysten henkilöstökoulutus -tutkimus 2005

1. Tilastotietojen relevanssi

Yritysten kustantama henkilöstökoulutus -tutkimus (Continuing Vocational Training Survey - CVTS) toteutetaan noin viiden vuoden välein Euroopan parlamentin ja komission asetusten pohjalta. Kahden ensimmäinen tutkimuksen CVTS1:n ja CVTS2:n täytäntöönpano perustui Eurostatin ja osanottajamaiden välisiin "herrasmiessopimuksiin". CVTS1 tehtiin vuonna 1994 vuotta 1993 koskien. Tutkimus toteutettiin silloin 12 Euroopan unionin jäsenmaassa, eikä Suomi osallistunut tiedonkeruuseen. CVTS2 toteutettiin vuonna 2000 vuotta 1999 koskien 15 Euroopan unionin jäsenmaassa, yhdeksässä ehdokasmaassa ja Norjassa. Tutkimuksen kolmas kierros (CVTS3) toteutettiin parlamentin ja komission asetuksiin perustuen kaikissa nykyisissä 27 jäsenmaassa sekä Norjassa vuonna 2006 ja se koski vuotta 2005. Suomessa tutkimuksesta on vastannut Tilastokeskus.

Tutkimuksella selvitetään työnantajan kustantamaa henkilöstökoulutusta, koulutukseen osallistuneiden ja henkilöstökoulutuksena saatujen koulutuspäivien määrää, koulutuksen sisältöä ja järjestäjää sekä koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia kustannustekijöittäin. Kurssikoulutuksen ohessa selvitetään osallistumista muuhun koulutukseen: opiskelu työn ohessa, työkierto ja laaturyhmät, itseopiskelu sekä osallistuminen konferensseihin ja seminaareihin. Lisäksi selvitetään oppisopimuskoulutukseen osallistumista, yrityksen koulutusperiaatteita, koulutuksen muutostrendejä sekä koulutuksen järjestämisen esteitä.

Henkilöstökoulutukseen lasketaan mukaan kurssikoulutus, muu kuin kurssimainen koulutus työpaikalla tai sen ulkopuolella sekä oppisopimuskoulutus. Kurssikoulutuksella tarkoitetaan kaikkea ennalta suunniteltua muodollista koulutusta, joka on järjestetty erikseen (ei tapahdu työn ohella). Koulutuksella on ohjelma ja tavoitteet ja sitä antavat ohjaajat, opettajat tai luennoitsijat. Kurssit voivat olla joko sisäisesti hoidettuja (yrityksen itse suunnittelemia tai järjestämiä) tai ulkoisesti järjestettyjä.

Muihin opiskelumuotoihin luetaan suunnitellut koulutus- tai harjoittelujaksot, työkierto, työntekijävaihdot tai työkoulutuskomennukset, osallistuminen oppimisryhmiin tai laatupiireihin, itseopiskelu, etäopiskelu sekä konferensseissa, workshopeissa, luennoilla ja seminaareissa saatu opetus. Myös tämän koulutuksen tulee olla suunniteltua ja sen tavoitteena on oppiminen.

Vuoden 2005 tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa myös oppisopimuskoulutukseen osallistumisen määrää ja kustannuksia.

Tutkimuksella selvitetään yritysten tarjoamaa koulutusta 12 kuukauden viiteajanjaksolta.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Tutkimuksen otoskehikko käsitti kaikki vähintään kymmenen työntekijän yksityisen sektorin yritykset pois lukien maa- ja metsätalousala, koulutusala, sosiaali- ja terveysala sekä julkinen hallinto. Tutkimuskehikko kattoi 15 947 yritystä, joista otokseen poimittiin noin 3 000 yritystä. Otos poimittiin satunnaisotantana kolmen kokoluokan ja 20 toimialaluokan muodostamissa ositteissa, kuitenkin siten, että mukaan otettiin kaikki yli 100 työntekijän yritykset. Otos poimittiin Tilastokeskuksen yritysrekisteristä.

Vastaustietojen perusteella tutkimuksen ylipeitto oli 2,3 prosenttia, mutta vastaamattomiin voi sisältyä suhteellisesti enemmän kehikon ulkopuolisia yrityksiä.

Tutkimusvälineistö oli suunniteltu postikyselypohjaiseen tietojenkeruuseen, mikä oli perusväline useimmissa osallistujamaissa. Monissa maissa oli käytössä lisäksi web-tiedonkeruulomake. Sallittua oli kuitenkin kerätä tiedot myös puhelin- tai käyntihaastatteluna.

Suomessa tietojenkeruu tehtiin kaksivaiheisena. Aluksi haastattelija otti yhteyttä suurimpiin yrityksiin (yli puolet otoksesta) puhelimitse ja selvitti yrityksen koulutusasioita vastaavan henkilön, jolle postikysely voitiin kohdentaa. Kaikille otokseen poimituille yrityksille lähetettiin kyselylomake postitse. Sen yhteydessä yritykset saivat käyttäjätunnuksen salasanoineen, joiden avulla tiedot oli mahdollista tallentaa sähköisen web-lomakkeen avulla. Vastaamattomille yrityksille lähetettiin kaksi muistutusta lomakkeen palauttamisesta.

Määräajan jälkeen CATI -keskuksen haastattelijat ottivat yhteyttä niihin yrityksiin, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn postitse eivätkä web-lomakkeella. Haastattelijat pyrkivät motivoimaan vastaajia osallistumaan tutkimukseen, mutta eivät tehneet lomakkeelle kerättäviä tietoja koskevia puhelinhaastatteluja. Puhelinhaastatteluja ei tehty, koska vastaaminen vaati kohtalaisen paljon aikaa, tiedon hakua sekä laskemista.

Lomakkeiden tarkistamisen yhteydessä tutkijat tilastosta tekivät runsaasti yhteydenottoja vastanneisiin yrityksiin puhelimitse tai sähköpostin avulla. Yhteydenotoilla pyydettiin selvennystä olemassa oleviin tai täydennystä lomakkeelta puuttuviin tietoihin.

Vastanneista 60 prosenttia palautti tiedot paperilomakkeella ja 40 prosenttia antoi tiedot sähköisen web-lomakkeen kautta.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Otostutkimuksilla saatujen tietojen luotettavuuteen vaikuttavat mittausvirheet, vastauskato sekä otannasta aiheutuva satunnaisvaihtelu. Mittausvirheitä voi syntyä muun muassa kysymysten virheellisestä tulkinnasta tai merkinnästä. Tutkimuksessa käytettiin yhtenäisiä käsitteitä, mutta kansalliset käytännöt koulutustoimintojen kirjaamisessa saattavat poiketa runsaastikin eri maiden välillä.

Tutkimuksessa kysyttiin paljon määrätietoja, joiden hankkiminen oli työlästä, ellei yrityksellä ollut koulutuksen seurantajärjestelmää juuri lomakkeella pyydettyjen indikaattoreiden osalta. Lisäksi lukuisten määrätietojen merkitsemisessä voi tapahtua tahattomia virheitä lomakkeen täyttövaiheessa. Lomakkeiden tarkistus- ja tietojen käsittelyvaiheessa mittaus- ja tulkintavirheitä pyrittiin korjaamaan uusintayhteydenotoilla yrityksiin.

Erityisen tärkeä tekijä tietojen luotettavuuden ja edustavuuden kannalta postikyselytutkimuksessa on yksikkökato. Jälkiosituksella toteutetussa aineiston painotuksessa oletetaan, että vastaaminen tai vastaamattomuus on riippumatonta itse tutkittavan ilmiön, tässä tapauksessa henkilöstökoulutuksen järjestämisen suhteen. Jos vastaaminen tutkimukseen taas on kytköksissä koulutuksen tarjoamiseen, niin tietojen oikeellisuus kärsii, varsinkin jos vastausosuus jää alhaiseksi. Yleensä tutkimuksissa ei kuitenkaan pystytä selvittämään vastaamattomuuden ja tutkittavan ilmiön keskinäistä riippuvuutta.

Taulukko 1. Vastausosuudet toimialan ja henkilöstön määrän mukaan

Toimiala		Henkilöstön määrä
		10-49	50-249	250 +	Kaikki
		%	%	%	%	lkm
Teollisuustoimialat
Elintarviketeollisuus		58,6	48,1	30,8	49,3	67
Puu- ja paperiteollisuus		54,8	39,1	46,8	46,7	149
Metalliteollisuus		56,3	43,1	45,5	48,3	276
Rakentaminen		38,9	46,3	39,1	42,6	81
Muu teollisuus		53,3	56,2	35,0	51,3	179
Palvelutoimialat
Kauppa		36,9	36,7	28,8	34,9	154
Majoitus- ja ravintolatoiminta		31,5	37,2	28,6	33,1	43
Kuljetus ja liikenne		35,2	37,8	50,0	39,8	107
Rahoitus ja vakuutustoiminta		48,5	50,9	9,5	43,8	63
Muut palvelut		23,1	34,5	36,4	33,2	121
Sektori
Teollisuus		53,4	45,8	41,5	48,0	752
Palvelut		35,8	37,3	34,2	36,2	488
Kaikki		46,1	41,7	37,8	42,6	1240
		484	549	207

CVTS3 -tutkimuksessa vastausaktiivisuus oli kääntäen verrannollinen yrityksen kokoon - suurten yritysten vastausaktiivisuus oli alhaisin. Henkilöstömäärältään suurten yritysten merkitys yritysten koulutusaktiviteettien kuvaamisessa on kuitenkin suurempi kuin niiden osuus otosyksiköistä. Suurten yritysten haluttomuus vastata saattaa johtua tietojen antamisen taakasta, sillä suuri henkilöstömäärä ja koulutusvolyymi merkitsevät myös suurempaa vastaustaakkaa.

Suurten ja pienten yritysten erilainen vastausaktiivisuus voi aiheuttaa epävarmuutta myös tuloksiin, jos vastaustaakka on karsinut aineistosta juuri koulutuksen suhteen aktiivisia yrityksiä. Silloin tutkimuksen keskeiset indikaattorit aliarvioisivat yritysten koulutuspanostuksia. Käytettävissä olevien tietojen pohjalta tätä ei kuitenkaan voida vahvistaa.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

CVTS -tutkimus toteutetaan noin viiden vuoden välein Euroopan komission soveltamisasetuksen perusteella. Seuraavan tutkimuksen viitevuosi on 2010 ja tietojen keruu tapahtunee vuonna 2011.

Suuren osanottajamäärän sekä tiedonkeruun ja aineiston käsittelyn työläyden vuoksi tulokset julkaistaan puolitoista - kaksi vuotta tiedonkeruun käynnistymisen jälkeen.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Kansallinen raportointi toteutetaan pääosin nettipohjaisena tilaston kotisivulla (www.tilastokeskus.fi/til/cvts/). Sivulta löytyvät tilaston aikaisemmat julkistukset, tilaston kuvaus ja käsitteet, katsaukset, taulukot ja selosteet.

Eurostatin muodostamasta eri maiden aineistot sisältävästä tietokannasta voidaan tuottaa maakohtaisia vertailutaulukoita mm. yrityksen toimialan ja kokoluokan sekä sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Lisäksi Eurostat julkaisee yhteenvedon kansainvälisen aineiston keskeisistä tunnusluvuista.

Tutkijaryhmät voivat saada tunnistamattoman ja aggregoidun kansallisen tai kansainvälisen aineiston käyttöönsä erityisen käyttölupamenettelyn kautta. Kukin osanottajavaltio päättää aineiston luovuttamisesta kuitenkin omien tietosuojakäytäntöjensä ja aineiston luovuttamismenettelyjensä pohjalta.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Tutkimusvälineistö muokattiin Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin ja osan-ottajamaiden yhteisissä palavereissa. Tiedot kerättiin yhteisesti hyväksytyn harmonisoidun kyselylomakkeen avulla. Pieniä kansallisia poikkeamia yksittäisten kysymysten osalta sallittiin, mutta pääkysymykset koulutuksen määrätietojen osalta olivat kaikissa maissa yhteiset.

Eurostat laati yhteisen kyselylomakkeen tueksi käsikirjan käytetyistä käsitteistä, määritelmistä ja luokituksista helpottamaan tutkimusvälineistön soveltamista kansalliselle kielelle ja paikalliseen yrityskulttuuriin. Käsikirja sisälsi menettelytavat myös aineiston muokkaukseen, kuten yksikkökadon ja eräkadon käsittelyyn sekä aineiston painotukseen.

Pääosa vuoden 2005 tutkimuksen indikaattoreista on vertailukelpoisia vuoden 1999 tuloksiin. Tutkimuksen ydinkäsitteisiin tehtiin vain täsmentäviä tarkennuksia. Kurssikoulutukseen osallistuneiden ikärakennetta ja oppisopimuskoulutusta koskevat kysymykset eivät olleet mukana vuoden 1999 lomakkeella.

Henkilöstökoulutukseen osallistumista selvitetään myös Tilastokeskuksen henkilöpohjaisessa Aikuiskoulutustutkimuksessa (vuosina 1980, 1990, 1995, 2000 ja 2005). Lisäksi työvoimatutkimuksessa on selvitetty henkilöstökoulutukseen osallistuneiden määrää vuodesta 1982 vuoteen 2003 asti. Edellä mainituista henkilöpohjaisista haastattelututkimuksista voidaan tuottaa osallistumisen volyymitietoja väestötasolla, mutta yritys- ja toimialatarkastelulle nämä aineistot asettavat rajoituksia. Koulutukseen osallistumisen kustannuksia ei henkilöpohjaisilla tutkimuksilla ole vielä selvitetty.

Tilastollista vertailua eri tutkimusten välillä vaikeuttaa kuitenkin koulutus- että työpaikkakäsitteen erilaisuus sekä erot tutkimusasetelman, tiedonkeruumenetelmän ja kohdejoukon suhteen. CVTS -tutkimuksessa kohdeyksikkönä oli yritys, työvoimatutkimuksessa työpaikka vastaa lähinnä toimipaikka -käsitettä ja aikuiskoulutustutkimuksessa työpaikka määrittyy vastaajan jäsentämänä subjektiivisesti. Tämän tutkimuksen kohdejoukon (vähintään 10 työntekijän yksityisen sektorin yritykset) mukaista rajausta onkin vaikea täsmällisesti tehdä työvoimatutkimuksen ja aikuiskoulutustutkimuksen tietojen perusteella.

Aikuiskoulutustutkimus tehdään käyntihaastatteluna, työvoimatutkimus toteutetaan pääosin puhelinhaastatteluna ja CVTS -tutkimuksen tiedot kerätään itse täytettävällä paperi- ja web-lomakkeella. Keskeiset indikaattorit eri tietolähteistä antavat kuitenkin varsin samanlaisen kuvan henkilöstökoulutukseen osallistumisen tasosta niiltä osin, kun eri tutkimusten tietoja voidaan vertailla.

Yritysten näkökulmasta henkilöstökoulutukseen osallistumista ja yritysten koulutustarpeita ovat selvittäneet myös Teollisuuden ja Työnantajain keskusliitto (TT) ja Palvelutyönantajat (PT) sekä nyttemmin Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK). EK:n selvitykset ja CVTS poikkeavat jonkin verran sekä käsitteiltään että kohdejoukoltaan eikä koulutusta koskevien tunnuslukujen tasovertailu sen vuoksi ole perusteltua. Sen sijaan tutkimusten aikasarjat kertovat samansuuntaisesta kehityksestä yritysten panostuksesta koulutukseen.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Yritysten henkilöstökoulutus -tilaston sisältö on pääosin määritelty Euroopan parlamentin asetuksessa. Tiedot kerätään ja tilasto julkaistaan noin viiden vuoden välein Euroopan komission kunkin tiedonkeruun ajankohtaa koskevan asetuksen pohjalta. Seuraava tiedonkeruu toteutettaneen vuonna 2011.

Yritysten kustantama henkilöstökoulutus -tutkimuksen tietojen vertailukelpoisuutta muihin henkilöstökoulutusta koskeviin tilastoihin ja tutkimuksiin on käsitelty edellisessä luvussa.

---

Päivitetty 30.5.2008