Etusivu > Tilastot > Innovaatiotoiminta > 2000 > Laatuseloste: Innovaatiotutkimus 2000

Laatuseloste: Innovaatiotutkimus 2000

1. Tilastotietojen relevanssi

1.1 Tilaston tietosisältö ja käyttötarkoitus

Tilasto sisältää tietoja yritysten tuote- ja prosessi-innovaatioista ja niiden yleisyydestä sekä innovaatiotoiminnan menoista, tietolähteistä, yhteistyöstä, vaikutuksista ja esteistä. Innovaatiotoiminnan laajuutta ja luonnetta kuvataan muun muassa yritysten suuruusluokan ja toimialan mukaan.

Innovaatiotutkimus 2000 on osa Eurostatin koordinoimaa EU:n jäsenmaiden yhteishanketta, Community Innovation Survey (CIS3).

Tietoja käyttävät muun muassa viranomaiset ja tutkijat niin innovaatiotoiminnan laajuuden ja luonteen analysoinnissa kuin innovaatiopolitiikan taustamateriaalina. Tietoja käytetään sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

1.2 Keskeiset käsitteet, käytetyt luokitukset, tiedonantajat sekä tietojen kerääjä

Innovaatiotutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat innovaatio ja innovaatiotoiminta (Innovaatio on yrityksen markkinoille tuoma uusi tai olennaisesti parannettu tuote (tavara tai palvelu). Innovaatioita ovat myös käyttöön otetut uudet tai olennaisesti parannetut tuotantomenetelmät. Innovaation perustana voi olla jokin uusi teknologia, entisten teknologioiden uusi sovellus tai yrityksen hankkiman uuden tiedon hyödyntäminen. Innovaatiotoiminnalla tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka tuottavat tai joiden tavoitteena on tuottaa uusia tai parannettuja tuotteita tai prosesseja eli innovaatioita.)

Toimialajaottelu perustuu Tilastokeskuksen luokitukseen Toimialaluokitus 1995 (Tilastokeskus, Käsikirjoja 4, Helsinki 1993).

Tutkimuskohteena oli innovaatiotoiminnan laajuus ja luonne vuosina 1998-2000. Tilasto kattaa sekä innovaatiotoimintaa harjoittaneet yritykset että yritykset, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa kyselyn tarkoittamalla ajanjaksolla.

Tilastoyksikkö on yritys, joissakin tapauksissa konserni. Tietojen kerääjä oli Tilastokeskus.

1.3 Lait ja asetukset

Yrityskyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Tutkimuksen perusjoukko oli vähintään kymmenen henkilön yritykset seuraavilta toimialoilta (Toimialaluokitus 1995):
- Mineraalien kaivu (C)
- Teollisuus (D)
- Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto (E)
- Tukkukauppa (51)
- Kuljetus ja varastointi (60-63)
- Posti- ja kuriiritoiminta (641)
- Teleliikenne (642)
- Rahoitustoiminta (65-67)
- Atk-palvelut (72)
- Tutkimustoiminta (73)
- Tekninen palvelu (742)
- Tekninen testaus ja analysointi (742)

Otantakehikkona käytettiin Tilastokeskuksen yritysrekisteriin perustuvaa tietokantaa. Kehikko jaettiin paneli- ja otantaosioihin. Paneliosioon kuuluivat kaikki vuosien 1996 ja 1998 innovaatiotutkimuksissa innovaatiotoimintaa ilmoittaneet yritykset sekä tutkimuksen toimialojen yritykset. Otantaosiosta tehtiin yksinkertainen satunnaisotos, jonka osittajina olivat yrityksen henkilöstön suuruusluokka ja toimiala.

Tutkimuksen tiedot kerättiin postikyselynä Eurostatin kehittämän mallin mukaan laaditulla lomakkeella. Koska kyselyn lopullinen vastausprosentti (50%) jäi alle Eurostatin rajaksi asettaman 70 prosentin tehtiin vastaamattomille yrityksille katokysely, jolla selvitettiin erosiko innovaatiotoiminnan harjoittamisen osuudet kyselyyn vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden välillä. Vastaamattomista yrityksistä poimittiin 10 prosentin yksinkertainen satunnaisotos. Tulosten mukaan innovaatiotoiminnan harjoittamisen osuudet eivät eronneet merkitsevästi toisistaan kyselyyn vastanneiden ja alun perin kyselyyn vastaamattomien välillä.

Aineiston käsittely tehtiin pääosin Eurostatin toimittamalla SAS-ohjelmapaketilla, joka sisälsi sekä editoinnit että puuttuvien osioiden imputoinnin. Tietoja tarkistettiin ja korjattiin vertaamalla aineistoa aiempien innovaatiokyselyjen tietoihin, tutkimustilastoon sekä Tilastokeskuksen muihin yritystilastoihin.

Kyselyn tiedot korotettiin perusjoukon tasolle otoskehikon yritysten lukumäärän ja vastanneiden yri-tysten lukumäärän suhteella. Painokertoimet laskettiin erikseen kyselyn otos- ja paneliosioille. Konserneille ja yrityksille, joiden osuus toimialan vastanneiden liikevaihdosta oli yli puolet, kerroin sai arvon yksi.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Innovaatio ja innovaatiotoiminta on mahdollista määritellä vain yleisrajauksin sekä esimerkkien valossa. Koska innovaatiotutkimus perustuu yrityksen omaan tulkintaan annetuista määritelmistä otantavirheen ohella mittausvirheen mahdollisuus nousee keskeiseksi. Saadun vastaajapalautteen ja tulosten perusteella näyttää esimerkiksi ilmeiseltä, että vastaajat ovat monesti liittäneet innovaatiotoiminnan suoraan systemaattiseen t&k-toimintaan, vaikka innovoivaksi yritykseksi katsotaan myös sellainen, joka tuo markkinoille pääasiassa muiden kehittämiä tuotteita tai ottaa käyttöön muiden valmistamia prosesseja. Mahdollisen mittausvirheen laajuudesta ei kuitenkaan voida antaa tarkkaa arviota.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Innovaatiotutkimuksia tehdään joka toinen vuosi - vuorotellen laajempana ja suppeampana. Innovaatiotutkimus 2000 (laaja) oli Tilastokeskuksen kolmas laaja innovaatiotutkimus.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Tutkimuksen tulokset on julkaistu julkaisussa 'Innovaatiotutkimus 2000'.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Tiedot eivät ole kaikilta osin vertailukelpoisia edellisiin vastaaviin tutkimuksiin (1991, 1996 ja 1998) mm. määritelmien erilaisuuden ja kysymyksenasetteluun liittyvien muutosten vuoksi.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Tilastojulkaisussa ja ko. internetsivuilla on kuvattu käytetyt määritelmät ja rajaukset.

---

Päivitetty 2.2.2006