Etusivu > Tilastot > Innovaatiotoiminta > 2012 > 3. Tuotteisiin ja prosesseihin liittyvä innovaatiotoiminta 2010–2012

3. Tuotteisiin ja prosesseihin liittyvä innovaatiotoiminta 2010–2012

Joka kolmas yritys tuo markkinoille tuoteinnovaatioita

Noin joka kolmas tutkimuksen yrityksistä ilmoitti tuoneensa tuoteinnovaatioita markkinoille tutkimusajanjaksolla. Yleisimmin innovoivilla toimialoilla seitsemän yritystä kymmenestä ilmoitti lanseeranneensa tuoteuutuuksia kolmen vuoden aikana.

Teollisuudessa tuoteinnovaatiot painottuvat luonnollisesti tavaroihin, mutta palveluiden merkityksen kasvun myötä useilla toimialoilla myös palveluinnovaatioita markkinoille tuoneiden osuus on merkittävä. Yhtälailla, palvelualoillakin tuoteinnovaatiot rakentuvat niin palveluille kuin tavaroillekin.

Tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneiden osuudet säilyivät sekä teollisuudessa että palveluissa edellisvuosien tasolla ollen teollisuudessa vuosina 2010–2012 kaikkiaan 34 prosenttia ja palveluissa 28 prosenttia.

Kuvio 4. Tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneet teollisuudessa toimialoittain 2010–2012, osuus yrityksistä

Kuvio 5. Tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneet palveluissa toimialoittain 2010–2012, osuus yrityksistä

Markkinoille tuodut tuoteinnovaatiot ovat pääsääntöisesti tuotteen lanseeranneen yrityksen toimesta kehitettyjä. Tavarainnovaatioita ilmoittaneista reilu 80 prosenttia oli kehittänyt tavaroita itse, ja noin puolet oli kehittänyt niitä yhdessä muiden yritysten tai laitosten kanssa. Joka neljäs tavarainnovaatioita markkinoille tuoneesta oli muokannut alun perin muiden kehittämiä tavaroita ja noin joka kymmenes ilmoitti tavarainnovaatioita kehitetyn muiden toimesta. Teollisuudessa kehittämistyötä tehdään enemmän omassa yrityksessä kuin palvelualoilla.

Palveluiden kehittämisessä nojaudutaan oman yrityksen ulkopuolisiin kehittäjiin ja oman yrityksen ulkopuolella tehtyyn kehittämistyöhön hieman yleisemmin kuin tavarainnovaatioiden kehittämisessä. Esimerkiksi joka kolmas palveluinnovaatioita markkinoille tuoneesta ilmoitti muokanneensa muiden kehittämiä palveluita.

Tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneista lähes kaksi kolmesta ilmoitti tuoteuutuuksista, jotka olivat uusia yrityksen markkinoiden näkökulmasta. Reilu 70 prosenttia toi markkinoille tuoteinnovaation, joka oli uusi oman yrityksen näkökulmasta, mutta jota vastaava oli jo saatavissa yrityksen kilpailijoilta asianosaisen yrityksen markkinoilla.

Esimerkiksi pienimmän kokoluokan tuoteinnovaattoreista 30 prosentilla oli ainoastaan markkinoidensa kannalta uusia tuotteita, ja lähes kolmannes ilmoitti sekä yrityksen kannalta että markkinoidensa näkökulmasta uusista tuotteista. Suurimman kokoluokan tuoteinnovaattoreista sen sijaan noin viidenneksen kaikki innovaatiot olivat markkinoiden kannalta uusia ja reilu puolet ilmoitti tuoneensa markkinoille sekä markkinoiden kannalta että ainoastaan oman yrityksen kannalta uusia tuotteita.

Tuotteiden elinkaaret ja tuoteinnovaatioiden rooli vaihtelevat luonnollisesti toimialoittain. Tutkittujen toimialojen liikevaihdosta vuonna 2012 kaikkiaan 11 prosenttia kertyi vuosina 2010–2012 markkinoille tuoduista innovaatioista; neljä prosenttia liikevaihdosta kertyi yritysten markkinoiden kannalta uusista tuotteista, seitsemän prosenttia asianomaisten yritysten kannalta uusista tuotteista. Tuoteinnovaatioiden osuus tuoteinnovaatioita tehneiden yritysten liikevaihdosta oli vajaa viidennes, 17 prosenttia, teollisuudessa osuuden oltua 23 prosenttia ja palveluissa kahdeksan prosenttia. Palvelualojen pienimmillä innovaattoreilla innovaatioista saatu liikevaihto edusti viidennestä liikevaihdosta, mutta sen sijaan suurimpien palvelualojen yritysten osalta innovaatioiden osuus liikevaihdosta jäi viiteen prosenttiin innovaattoreiden yhteenlasketusta liikevaihdosta.

Prosessi-innovaatioita yhdessä kehittämällä

Prosessi-innovaatioita käyttöön ottaneiden osuus säilyi vuosina 2010–2012 jotakuinkin samana kuin edeltävinäkin vuosina. Teollisuudessa prosessi-innovaatioiden käyttöön otosta ilmoitti noin kolmannes yrityksistä, palveluissa neljännes yrityksistä. Suhteellisesti eniten prosessiuudistuksia käyttöön ottaneita oli kumi- ja muovituotteiden valmistuksessa ja tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistuksessa ja rahoitusta ja vakuuttamista palvelevassa toiminnassa sekä ohjelmistotoimialalla, missä kussakin innovaatioita ilmoittaneiden osuus oli yli 40 prosenttia toimialan yrityksistä. Harvimmin prosessi-innovaatioita otettiin käyttöön tekstiilien ja vaatteiden valmistuksessa ja kuljetuksen ja varastoinnin toimialoilla.

Prosessi-innovaatiot kohdistuivat edellisvuosien tapaan yleisimmin valmistukseen ja tuotantoon sekä yrityksen prosessien tukitoimintoihin. Teollisuusyrityksistä joka neljäs oli uudistanut valmistus- ja tuotantomenetelmiä ja vajaa viidennes tukitoimintoja. Palvelualoilla osuus oli tuotannon kehittämisen osalta pienempi, 13 prosenttia, mutta tukitoimintojen osalta sama kuin teollisuudessa, 18 prosenttia. Sekä teollisuuden että palvelualojen yrityksistä joka kymmenes oli ottanut käyttöönsä logistiikkaan tai toimitus- ja jakelujärjestelmiin liittyviä innovaatioita.

Lähes 60 prosenttia prosessi-innovaatioita käyttöönottaneista oli itse kehittänyt prosesseihin liittyviä innovaatioita. Osaamisen siirtäminen ja innovaatioiden leviäminen on prosesseissakin tärkeää, sillä yli puolet innovoineista oli kehittänyt prosessi-innovaatioita yhdessä muiden kanssa ja neljännes oli muokannut alun perin muiden kehittämiä prosesseja. Noin joka kuudes prosessi-innovaatioita käyttöön ottaneesta ilmoitti muiden yritysten tai laitosten kehittäneen innovaatioita.

Meneillään olevista hankkeista tulevaisuuden innovaatioita

Reilu neljännes tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä ilmoitti tuote- tai prosessi-innovaatioiden kehittämiseen liittyvistä hankkeista, jotka eivät toistaiseksi johtaneet innovaatioihin; hankkeet olivat joko keskeytyneet tutkimusajanjaksolla 2010–2012 tai ne jatkuivat edelleen vuoden 2012 päättyessä.

Joka kymmenennellä yrityksellä oli ollut keskeytyneitä kehittämishankkeita ja neljännes yrityksistä – teollisuudessa 30 prosenttia ja palvelualoilla 21 prosenttia – ilmoitti hankkeista ja toimista, jotka jatkuivat edelleen vuoden 2012 lopussa. Merkittävällä osalla innovaatiotoimintaa harjoittaneista oli siis myös tuleviin innovaatioihin tähtäävää toimintaa.

Innovaatioiden kehittämiseen sitoutuu useanlaisia resursseja

Innovaatioiden kehittäminen edellyttää useanlaisia toimia ja toimenpiteitä, jotka painottuvat toimialan ja myös esimerkiksi kulloisenkin kehittämisvaiheen mukaan. Vuosia 2010–2012 koskien yritykset ilmoittivat erilaisista innovaatiotoimista lähes yhtälailla kuin aiemmissakin tutkimuksissa.

Kolmella neljästä tuotteita tai prosesseja kehittäneestä oli ollut tutkimus- ja kehittämistoimintaa (t&k), noin puolet oli tilannut t&k:ta yrityksen ulkopuolelta ja esimerkiksi noin 40 prosenttia oli järjestänyt tai hankkinut koulutusta innovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon liittyen. T&k, innovaatioihin liittyvät laitehankinnat, olemassa olevan tiedon hankinta (kuten patentit) ja muotoilu olivat yleisempiä innovaatiotoimia teollisuudessa kuin palveluissa. Koulutusta ja innovaatioiden markkinoille tuomiseen liittyviä toimia yritykset ilmoittivat yhtä yleisesti teollisuudessa ja palveluissa. Suuret yritykset ilmoittivat erilaisista innovaatiotoimista huomattavasti pieniä yrityksiä yleisemmin.

Innovaatiomenoja yritykset ilmoittivat huomattavasti vähemmän vuodelle 2012 kuin vuosille 2010 ja 2008, joilta innovaatiomenoja on edelliskertoina tilastoitu. ¹⁾ Yritysten ilmoittamat innovaatiomenot olivat kaikkiaan 6,2 miljardia euroa vuonna 2012. Teollisuudessa innovaatiomenot laskivat huomattavasti edellisestä mittausajankohdasta, jolloin kokonaismenot olivat lähes 6 miljardia euroa. Vuonna 2012 teollisuuden yritykset ilmoittivat käyttäneensä innovaatiotoimintaan reilu 4,5 miljardia euroa. Tutkituilla palvelualoilla innovaatiotoimintaan käytettiin kaikkiaan lähes 1,7 miljardia euroa. Muutos vuodesta 2010, jolloin palvelualojen yhteenlasketuiksi innovaatiomenoiksi tilastoitiin vajaat 1,3 miljardia euroa, selittyy osittain nyt tehdyllä toimialalaajennuksella.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot edustivat aiempaan tapaan myös vuonna 2012 merkittävää osaa kaikista yhteenlasketuista innovaatiomenoista. Muut erät yhteensä edustivat noin neljännestä innovaatiotoiminnan kokonaismenoista.

Kuvio 6. Innovaatiotoiminnan menojen jakauma teollisuudessa 2012

Kuvio 7. Innovaatiotoiminnan menojen jakauma palvelualoilla 2012

Julkista rahoitustukea innovaatiotoimintaansa vuosina 2010–2012 sai kaikkiaan reilu kolmannes tuotteita tai prosesseja kehittäneistä. Teollisuudessa tukea saaneiden osuus oli 42 prosenttia ja palveluissa 27 prosenttia. Suhteellisesti eniten rahoitustukea saivat suuret teollisuusyritykset, joista esimerkiksi valtion tukea sai 72 prosenttia ja EU-tukea 22 prosenttia. Kaikista keskikokoisista yrityksistä reilu neljännes ilmoitti valtion tuesta ja viisi prosenttia EU-tuista.

Tukea saaneiden lukumäärällä mitattuna valtio oli yritysten innovaatiotoiminnan keskeisin tukilähde. Kaikkiaan 28 prosenttia innovaatiotoimintaa harjoittaneista sai valtion rahoitustukea. Paikallis- tai alueviranomaisilta tukea sai yhdeksän prosenttia ja EU:lta kuusi prosenttia. Kolme prosenttia tuotteisiin ja prosesseihin liittyvää innovaatiotoimintaa harjoittaneista ilmoitti osallistuneensa EU:n seitsemänteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan.

Laite- ja materiaalitoimittajat ja yksityisen sektorin asiakkaat tärkeitä innovaatiotoiminnassa

Erilaisten tietolähteiden käyttö, kuten myös innovaatiotoiminnassa tehtävä yhteistyö erilaisten yhteistyötahojen kanssa, näyttäytyvät edelleen suurille yrityksille tärkeämpänä kuin pienille yrityksille. Suuret yritykset nimeävät pieniä useammin erilaiset tietolähteet ja yhteistyökumppanit merkitykseltään suuriksi.

Erilaisten tietolähteiden merkitys koettiin vuosina 2010–2012 hyvin samansuuntaisena teollisuuden ja palvelualojen yrityksissä, mutta teollisuusyritykset ilmoittivat varsinaista innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä palveluyrityksiä yleisemmin ja myös nimesivät yhteistyön monelta osin tärkeämmäksi.

Innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä ilmoitti tehneensä kaikkiaan 36 prosenttia tuote- ja prosessi-innovaatioita kehittäneistä ja käyttöönottaneista. Teollisuudessa yhteistyötä tehneiden osuus oli 41 prosenttia palvelualoilla osuuden oltua 30 prosenttia.

Tärkeimmät tietolähteet ja yhteistyökumppanit olivat vuosina 2010–2012 edellisvuosien tapaan oma yritys, oman konsernin muut yritykset ja laite- ja materiaalitoimittajat. Aiemmin keskeisenä tietolähteenä ja yhteistyökumppanina nimetyt asiakkaat tiedusteltiin nyt ensimmäistä kertaa jaoteltuna yksityisen sektorin ja julkisen sektorin asiakkaisiin. Tulosten perusteella yksityisen sektorin asiakkaat ovat sekä tärkeitä tietolähteitä että tärkeitä yhteistyökumppaneita. Julkisen sektorin asiakkaiden merkitys tietolähteenä ja yhteistyökumppanina on huomattavasti vaatimattomampi. Ainoastaan muutama prosentti innovaatiotoimintaa harjoittaneesta arvioi julkisen sektorin asiakkaiden merkityksen suureksi innovaatiotoimintaan liittyvässä yhteistyössä. Tietolähteenä julkisen sektorin asiakkaat näyttäytyvät noin joka neljännelle innovaatiotoimintaa harjoittavalle joko suuresti tai kohtalaisesti merkittävänä.

Kuvio 8. Innovaatiotoiminnan tietolähteet teollisuudessa ja palveluissa 2010–2012, osuus tuotteisiin ja prosesseihin liittyvää innovaatiotoimintaa harjoittaneista

Kuvio 9. Innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyö teollisuudessa ja palveluissa 2010–2012, osuus tuotteisiin ja prosesseihin liittyvää innovaatiotoimintaa harjoittaneista

¹) vain konserniyritykset

Lähes kaikilla innovaatiotoiminnassa yhteistyötä tehneillä oli aiempien tutkimusten tapaan myös vuosina 2010–2012 yhteistyötä kotimaassa. Yhteistyötä tehneistä 68 prosenttia ilmoitti yhteistyökumppaneista Euroopassa ja 27 prosenttia yhteistyökumppaneista Yhdysvalloissa. Kaikkiaan 15 prosentilla oli yhteistyötä Kiinassa tai Intiassa sijaitsevien tahojen kanssa, ja joka viides ilmoitti yhteistyöstä muissa maissa tai muilla alueilla.

Innovaatioita suojataan kilpailukyvyn varmistamiseksi

Teollisuusyritykset raportoivat palvelualojen yrityksiä yleisemmin patenttien, hyödyllisyysmallin ja mallioikeuden rekisteröinnin käytöstä tuote- ja prosessi-innovaatioiden kilpailukyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tekijänoikeus ja tavaramerkki sen sijaan ovat merkitykseltään lähes yhtä tärkeitä teollisuuden ja palvelualojen yrityksille.

Edelläkävijyys, tuotteiden kompleksisuus ja salassapito ovat huomattavasti formaaleja suojauskeinoja käytetympiä innovaatioiden kilpailukyvyn turvaamisessa ja edistämisessä. Lähes 90 prosenttia tuote- ja prosessi-innovaatioita vuosina 2010–2012 käyttöön ottaneista piti nopeutta ja edelläkävijyyttä keinona edistää ja ylläpitää innovaation kilpailukykyä. Valtaosa arvioi nopeuden ja edelläkävijyyden merkitykseltään suureksi tai vähintään kohtalaiseksi. Lähes 80 prosenttia vuosina 2010–2012 innovoineista arvioi tuotteiden kompleksisuuden keinoksi innovaation suojaamisessa ja kilpailukyvyn turvaamisessa. Näistä valtaosa – kolme neljästä – piti menettelyä merkitykseltään suurena tai vähintään kohtalaisena. Salassapito koettiin yhtä tärkeäksi kilpailukyvyn kannalta kuin tuotteen kompleksisuus.

Kuvio 10. Menettelyt vuosina 2010–2012 käyttöön otettujen tuote- ja prosessi-innovaatioiden kilpailukyvyn edistämisessä ja ylläpitämisessä, osuus tuote- ja prosessi-innovaatioita markkinoille tuoneista ja käyttöön ottaneista

1) Innovaatiomenot joudutaan usein määrittämään arvioperusteisesti, koska niitä ei välttämättä seurata yritysten kirjanpidossa ja laskentajärjestelmissä. Tuoreimpien tietojen vertailtavuuteen aiemmin julkaistujen tietojen kanssa saattaa vaikuttaa kysymyksenasettelussa tehty muutos.

Lähde: Innovaatiotoiminta 2012, Tilastokeskus

Lisätietoja: Mervi Niemi 09 1734 3263 (9.6.2014 => 029 551 3263), tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Hannele Orjala

---

Päivitetty 5.6.2014