Etusivu > Tilastot > Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin > Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Julkisyhteisöjen kokonaismenot

Julkisyhteisöjen kokonaismenot kuvaavat julkisyhteisöjen menolajien summaa. Sulautetuista kokonaismenoista on poistettu julkisyhteisöjen väliset omaisuusmenot, tulonsiirrot ja pääomansiirrot. Julkisyhteisöjen välisiä palvelujen ja tavaroiden ostoja ei kuitenkaan sulauteta. Kokonaismenot ovat siis osittain bruttomenoja.

Julkisyhteisöt yhteensä (S.13) tasoa tarkastellaan yleensä sulautettuna ja alasektoreiden tietoja sulauttamattomina.

Julkisyhteisöjen kokonaismenojen suhdetta BKT:hen kutsutaan myös menoasteeksi.

Julkisyhteisöjen kokonaismenot lasketaan summaamalla seuraavat menolajit:

Sulautetut/sulauttamattomat kokonaismenot=

P22K välituotekäyttö eli ostetut palvelut ja tavarat +

D1K Maksetut palkansaajakorvaukset +

D29K Maksetut tuoteverot +

D3K Maksetut tukipalkkiot +

D4K Maksetut (sulautetut/sulauttamattomat) omaisuusmenot +

D5K Maksetut tuloverot +

D62K Maksetut rahamääräiset sosiaalietuudet +

D632K Maksetut luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot +

D7K Maksetut (sulautetut/sulauttamattomat) tulonsiirrot +

D9K Maksetut (sulautetut/sulauttamattomat) tulonsiirrot +

P5K Pääoman bruttomuodostus eli investoinnit +

NP Valmistamattomien varojen nettohankinta

Kiinteän pääoman bruttomuodostus

Kiinteän pääoman bruttomuodostus koostuu kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista vähennettynä niiden luovutuksilla. Kiinteät varat ovat tuotantoprosessien tuotoksina tuotettuja aineellisia tai aineettomia varoja, joita käytetään tuotantoprosesseissa toistuvasti tai jatkuvasti pitempään kuin yhden vuoden ajan.

Luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot

Luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot koostuvat yksilöllisistä tavaroista ja palveluista, joita julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt siirtävät luontoismuotoisina tulonsiirtoina yksittäisille kotitalouksille ja jotka voivat olla markkinoilta ostettuja tai julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voitttoa tavoittelemattomien yhteisöjen tuottamia markkinattomia tuotoksia.

Muut tulonsiirrot

Muihin tulonsiirtoihin (D.7) luetaan:

Vahinkovakuutusmaksut, netto (D.71)

Ne ovat maksuja institutionaalisten yksiköiden ottamista vakuutuksista. Ne käsittävät sekä vakuutuksenottajien todelliset vakuutusmaksut että vakuutuskatteen hankkimiseksi tilinpitojakson aikana (vakuutusmaksut) ja vakuutustenottajien omaisuustuloista maksettavat vakuutusmaksutäydennykset, joista on vähennetty vakuutukset järjestävien vakuutuslaitosten palvelumaksut.

Vahinkovakuutuskorvaukset (D.72)

Ne ovat vahinkovakuutussopimusten puitteissa erääntyneitä korvauksia, jotka vakuutuslaitokset ovat velvollisia maksamaan henkilöiden tai tavaroiden kärsimien vahinkojen tai vaurioiden korvaamiseksi (mukaan luettuna kiinteät pääomatavarat).

Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot (D.73)

Julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin sisältyvät julkisyhteisöjen eri alasektoreiden (valtionhallinto, paikallishallinto, sosiaaliturvarahastot) väliset tulonsiirrot tukipalkkioita, investointiavustuksia ja muita pääomansiirtoja lukuun ottamatta. Julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin eivät sisällyt toisen yksikön puolesta suoritetut taloustoimet; nämä kirjataan tileillä ainoastaan kertaalleen sen edunsaajayksikön resurssina, jonka puolesta taloustoimi suoritetaan. Tämä tilanne syntyy erityisesti silloin, kun julkisyhteisö (esim. valtionhallinnon yksikkö) kerää veroja, jotka automaattisesti siirretään joko kokonaisuudessaan tai osittain toiselle julkisyhteisölle (esim. paikallishallinnolle). Tässä tapauksessa tälle toiselle julkisyhteisöjen yksikölle tarkoitetut verotulot esitetään ikään kuin tuo yksikkö olisi kerännyt ne suoraan eikä tulonsiirtona julkisyhteisöjen sisällä. Toisaalta ne verotulojen siirrot, jotka toinen julkishallinnon yksikkö saa valtionapuina, sisältyvät julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin.

Tulonsiirrot kansainvälisessä yhteistyössä (D.74)

Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön sisältävät kaikki rahamääräiset tai luontoismuotoiset tulonsiirrot julkisyhteisöjen ja ulkomaisten hallitusten tai kansainvälisten järjestöjen välillä, ei kuitenkaan investointiavustuksia eikä muita pääomansiirtoja. Tähän sisältyvät:

a) julkisyhteisöjen jäsenmaksut kansainvälisille järjestöille (ei kuitenkaan jäsenvaltioiden ylikansallisille organisaatioille maksamat verot)

b) kaikki tulonsiirrot, joita julkisyhteisöt voivat saada kohdassa a tarkoitetuilta laitoksilta tai järjestöiltä

c) hallitusten väliset tulonsiirrot joko rahamääräisinä (esim. ulkomaiden tai merentakaisten alueiden budjettivajeiden rahoittamiseen tarkoitetut maksut) tai luontoismuotoisina (esim. elintarvike-, sotilastarvikelahjoitukset, luonnonkatastrofien jälkeinen hätäapu elintarvikkeina, vaatteina, lääkkeinä jne.)

d) julkisyhteisöjen, Euroopan unionin laitosten tai kansainvälisen järjestön maksamat palkat ja palkkiot kehitysmaiden käyttöön tarjotuille neuvonantajille tai teknisen avun asiantuntijoille.

Sekalaiset tulonsiirrot (D75)

Sekalaiset tulonsiirrit sisältävät tulonsiirrot voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, kotitalouksien väliset tulonsiirrot ja muut sekalaiset tulonsiirrot.

Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon perustuvat EU:n omat varat (D76)

Omaisuusmenot ja -tulot

Omaisuustuloja ja -menoja (D.4) syntyy, kun rahoitusvarojen tai luonnonvarojen omistajat antavat tällaiset varat muiden institutionaalisten yksikköjen käyttöön. Rahoitusvarojen käytöstä saatavaa tuloa kutsutaan sijoitustuloksi, kun taas luonnonvaran käytöstä syntyvä tulo on vuokraa. Omaisuustulot ovat sijoitustulojen ja vuokrien yhteismäärä. Omaisuustulot luokitellaan seuraavasti:

a) korot (D.41);

b) yritysten jakamat tulot (D.42):

1) osingot (D.421);

2) yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422);

c) ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43);

d) muut sijoitustulot (D.44):

1) vakuutuksenottajien sijoitustulo (D.441);

2) eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot (D.442);

3) osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo (D.443);

e) maan ja luonnonvaran vuokrat (D.45).

Palkansaajakorvaukset

Palkansaajakorvaukset (D.1) määritellään työnantajan työntekijälle maksamiksi rahamääräisiksi tai luontoismuotoisiksi kokonaiskorvauksiksi tilinpitojakson aikana tehdystä työstä.

Palkansaajakorvaukset jaetaan seuraavasti:

a) palkat ja palkkiot (D.11): rahamääräiset palkat ja palkkiot; luontoismuotoiset palkat ja palkkiot

b) työnantajan sosiaaliturvamaksut (D.12): työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121); työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122).

Pääomansiirrot

Pääomansiirrot eroavat tulonsiirroista siinä, että niihin sisältyy vähintään yhden taloustoimen osapuolen varan tai varojen hankintaa tai vähennystä. Riippumatta siitä, suoritetaanko pääomansiirrot rahamääräisinä vai luontoismuotoisina, ne johtavat vastaavaan muutokseen yhden tai molempien taloustoimen osapuolien taseissa esitetyissä rahoitus- tai muissa kuin rahoitusvaroissa.

Pääomansiirrot koostuvat pääomaveroista, investointiavustuksista ja muista pääomansiirroista.

Rahamääräiset sosiaalietuudet

Rahamääräisiin sosiaalietuuksiin sisältyvät (D62)

a) rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet, joita sosiaaliturvarahastot maksavat kotitalouksille sosiaaliturvajärjestelmistä. Esim. eläkkeet, työttömyysturva.

b) rahamääräiset sosiaaliavustukset, joita julkisyhteisöt maksavat kotitalouksille samojen tarpeiden tyydyttämiseen kuin sosiaalivakuutusetuudet, mutta niitä ei suoriteta sosiaaliturvamaksut ja sosiaalivakuutusetuudet yhdistävästä sosiaalivakuutusjärjestelmästä. Esim. kunnallinen toimeentulotuki, elatusavut.

Tukipalkkiot

Tukipalkkiot (D.3) ovat juoksevia vastikkeettomia maksuja, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin laitokset suorittavat kotimaisille tuottajille tavoitteenaan vaikuttaa niiden tuotannon tasoon, hintoihin tai tuotannontekijäkorvauksiin. Muut markkinattomat tuottajat voivat saada muita tuotantotukipalkkioita ainoastaan, mikäli nuo maksut ovat riippuvaisia yleisistä sekä markkinatuottajiin että markkinattomiin tuottajiin sovellettavista säännöksistä.

Euroopan unionin laitosten myöntämät tukipalkkiot kattavat ainoastaan suoraan kotimaisille tuotantoyksiköille tehdyt tulonsiirrot.

Tukipalkkiot luokitellaan seuraavasti:

a) tuotetukipalkkiot (D.31)

(1) tuontitukipalkkiot (D.311)

(2) muut tuotetukipalkkiot (D.319)

b) muut tuotantotukipalkkiot (D.39).

Välituotekäyttö

Välituotekäyttö koostuu tuotantoprosessissa panoksina kulutettujen tavaroiden ja palveluiden arvosta, lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Tavarat ja palvelut voidaan joko muuntaa tai käyttää hyväksi tuotantoprosessissa.

Välituotteina käytetyt tuotteet pitää kirjata ja arvottaa sillä hetkellä, jolloin ne joutuvat tuotantoprosessiin. Ne on arvotettava samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.