Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2019
Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain
Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan vuoden 2019 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 52,8 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.). Päästöt vähenivät 6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöt ovat laskeneet 26 prosenttia vertailuvuodesta 1990 ja 38 prosenttia vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2019 aikana. Ilmastosopimuksen raportointikäytännön mukaisesti kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästöjä ja poistumia ellei tästä ole erikseen mainintaa. Sektori on Suomessa merkittävä nettonielu, eli sen mukaanotto vähentää Suomen kokonaispäästöjä. Maankäytön, maankäytön muutoksien ja metsätalous -sektorin nettonielu eli päästöjen ja poistumien summa vuonna 2019 oli −17,4 milj. t CO2-ekv. eli 70 prosenttia suurempi kuin edeltävänä vuonna. Päästöjen ja poistumien kehitystä on kuvattu tarkemmin Suomen kasvihuonekaasut 1990–2019 -raportissa.
Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat sektoreittain ja kaikkien sektoreiden summa, jossa LULUCF-sektorin nettonielu on vähennetty muiden sektoreiden yhteenlasketuista päästöistä
Vuoden 2019 kokonaispäästöistä 74 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 10 prosenttia, maatalouden 13 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 3 prosenttia. Päästöistä 80 prosenttia oli hiilidioksidia, 8 prosenttia metaania, 9 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua) ja 3 prosenttia F-kaasuja (kuvio 2) hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistuista kokonaispäästöistä.
Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) -kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. Inventaariossa käytetään ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitettyjä GWP100-kertoimia; metaani 25, dityppioksidi 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12–22 800.
Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2019* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP100-kertoimia käyttämällä
Pikaennakkotiedon mukaan energiasektorin päästöt olivat vuonna 2019 38,8 milj. t CO2 ekv. Päästöt laskivat 8 prosenttia (3,3 milj. t CO2-ekv.) vuoteen 2018 verrattuna ollen koko aikasarjan 1990–2019 alhaisimmat. Päästöt ovat laskeneet 27 prosenttia (14,7 milj. tonnia CO2-ekv.) vuodesta 1990 ja 44 prosenttia (30,5 milj. tonnia CO2-ekv.) vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan. Vuonna 2019 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt laskivat 13 prosenttia (2,8 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt 2 prosenttia (0,5 milj. t CO2-ekv.).
Eniten päästöjen laskuun energiasektorilla vaikuttivat turpeen ja hiilen kulutuksen vähentyminen, mutta myös maakaasun ja nestekaasun energiakäytön väheneminen. Pikaennakkotiedon mukaan nestemäisten polttoaineiden bio-osuus kasvoi edellisestä vuodesta ja liikenteen biopolttoaineilla vähennettiin kasvihuonekaasupäästöjä vuonna 2019 arviolta 1,3 miljoonaa tonnia CO2-ekv.
Puupolttoaineilla katettiin 28 prosenttia Suomen kokonaisenergian kulutuksesta vuonna 2019. Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta. Merkittävin puupolttoaine on sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvä mustalipeä. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. Metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla.
Pikaennakon mukaan teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2019 laskivat 5 prosenttia edellisvuodesta, ollen 5,5 milj. t CO2-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 2 prosenttia (0,1 milj. t CO2-ekv.). Vuonna 2019 teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt laskivat yli 3 prosenttia (0,1 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vähenivät 10 prosenttia (0,2 milj. t CO2-ekv.) edellisvuoteen nähden. Mineraaliteollisuuden päästöt laskivat 6 prosenttia, mikä johtui kalkintuotannon päästöjen 30 prosentin laskusta. Metalliteollisuuden päästöt laskivat 13 prosenttia teräksen tuotannon vähenemisen takia. Kemianteollisuuden päästöt kasvoivat 2 prosenttia vedyntuotannon kasvun vuoksi (4 prosenttia).
F-kaasujen päästöt olivat 1,2 milj. t CO2-ekv. vuonna 2019 ja ne laskivat reilun prosentin edellisvuodesta. F-kaasupäästöjen määrä oli korkeimmillaan vuonna 2013. Päästöt olivat tällöin yhdeksänkertaiset vuoden 1995 päästöihin verrattuna. Vuosi 1995 on Kioton pöytäkirjan mukainen perusvuosi näille kaasuille. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa ja sovelluksissa, mikä on ollut suurin syy F-kaasupäästöjen kasvuun perusvuoden tasosta. Siirtyminen matalamman GWP-arvon kylmäaineisiin erityisesti ajoneuvojen ilmastointilaitteissa ja kaupan kylmälaitteissa on vaikuttanut F-kaasupäästöjen vähenemiseen viime vuosina. Siirtymisen taustalla on mm. EU:n F-kaasuasetus (N:o 517/2014), minkä keskeisenä ohjauskeinona F-kaasujen käytölle asetettavien kieltojen ja rajoitusten ohella on vähentää asteittain F-kaasujen markkinoille saattamista. Lisäksi vuodesta 2018 lähtien ei ole ollut enää EU-lainsäädännön mukaan (2006/40/EY) sallittua rekisteröidä käyttöön uusia henkilö- ja pieniä pakettiautoja, joiden ilmastointilaitteissa käytettävän kylmäaineen GWP-arvo on yli 150.
Pikaennakkotiedon mukaan maatalouden päästöt pysyivät lähes edellisvuoden päästöjen tasolla, ollen 6,6 milj. t CO2-ekv. vuonna 2019 (kasvua prosentin). Päästöjen pieni kasvu johtui hyvän satovuoden vuoksi suuremmasta niittojäännöksestä. Suurempi niittojäännös lisäsi maahan tulevan orgaanisen aineksen määrää, ja sen mukana typen määrää, minkä seurauksena maaperän dityppioksidipäästöt kasvoivat. Eläinmäärät laskivat edelleen, mikä laski eläinten ruoansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöjä verrattuna edellisiin vuosiin. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet lähes 11 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on päästöjen laskun pääasiallinen syy verrattaessa nykypäästötasoa perusvuoteen 1990. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden rakennemuutos, josta on seurannut tilojen lukumäärän lasku, tilakoon kasvu ja muutokset kotieläinten määrissä.
Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 5 prosenttia ollen 1,7 milj. t CO2-ekv. vuonna 2019. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet yli 63 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.
Pikaennakon tietojen mukaan LULUCF-sektorin nettonielu eli poistumien ja päästöjen summa vuonna 2019 oli noin -17,4 milj. t CO2-ekv., mikä oli 70 prosenttia suurempi kuin vuonna 2018. Metsämaa-maankäyttöluokan nettonielu oli noin -25,6 miljoonaa tonnia CO2-ekv., mikä on 46 prosenttia suurempi kuin vuonna 2018. Nielu kasvoi, koska Luken ennakkotietojen mukaan puuston kokonaispoistuma eli hakkuissa metsästä poistetun ja luonnonpoistumana kuolleen runkopuun yhteenlaskettu määrä oli 7 prosenttia pienempi kuin vuonna 2018, ollen 86,7 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuut muodostavat valtaosan puuston vuosittaisesta kokonaispoistumasta. Luken ennakkotietojen mukaan metsistä hakattiin vuonna 2019 yhteensä 71,8 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta. Määrä oli 8 prosenttia vähemmän kuin huippuvuonna 2018. Lisäksi metsistä korjattiin vuonna 2019 poltettavaksi 2,2 miljoonaa kuutiometriä latvusmassaa ja kantoja, joita ei lasketa mukaan runkopuun hakkuukertymään, mutta jotka huomioidaan kasvihuonekaasuinventaarion laskennassa.
Kuvio 3. Maankäyttöluokittaiset päästöjen ja poistumien summat maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2019 (maankäyttöluokan poistumien ylittäessä päästöt summa on negatiivinen, kun taas päästöjen ylittäessä poistumat summa on positiivinen).
Tässä julkistuksessa esitettävät vuosien 1990–2018 päästö- ja poistumatiedot ovat Suomen virallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaisia ja laskettu IPCC:n menetelmäohjeilla. Vuoden 2019 tiedot ovat ns. pikaennakkotietoja (kts. menetelmäkuvaus Suomen kasvihuonekaasupäästöt -julkaisun liitteestä 3).
Pikaennakon päästö- ja poistumatietojen laskenta tehdään karkeammalla tasolla kuin varsinainen vuoden 2019 inventaariolaskenta. Energiasektorin pikaennakkotietojen laskennassa on käytetty Tilastokeskuksen julkistamaa vuoden 2019 energian kokonaiskulutuksen ennakkotietoa , Energiaviraston päästökauppatietoja , sekä liikennesektorin osuuden laskennassa VTT Oy:n LIPASTO-mallista saatuja ennakkotietoja. Pikaennakon päästöt ja poistumat tarkentuvat, kun kaikki laskennassa käytettävät tiedot valmistuvat. Vuoden 2018 kokonaispäästöjen (pl. LULUCF) epävarmuudet ovat arvion mukaan ±4 prosenttia. Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin vastaavat epävarmuudet on arvioitu suuremmiksi, ±112 prosenttia. Pikaennakkotietojen epävarmuuksia ei arvioida, mutta ne ovat lähtökohtaisesti suurempia, koska kaikki tieto ei ole vielä käytettävissä laskennassa. Etenkin LULUCF-sektorin päästö- ja poistuma-arviot tarkentuvat jatkossa. Pikaennakkoa varten metsämaalle ja puutuotteille laskettiin pikaennakkoarviot, kun taas muille maankäyttöluokille käytettiin edeltävän vuoden lukuja. Kaikkiaan LULUCF-sektorin päästö- ja poistuma-arviot tarkentuvat jatkossa erityisesti viimeisimpien vuosien osalta, kun laskentaan saadaan uutta inventointitietoa etenkin pinta-aloista ja puuston kasvusta. Varsinaisilla inventaariotiedoilla lasketut kasvihuonekaasut-tilaston ennakkotiedot vuoden 2019 päästöistä ja poistumista julkistetaan joulukuussa 2020 ja viralliset tiedot maaliskuussa 2021.
Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta
Suomen EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin sekä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteita ja niiden toteutumista kuvataan alla olevissa luvuissa siltä osin, kuin velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin.
EU:n taakanjakopäätöksen päästövähennysvelvoitteiden seuranta
PäästövähennysvelvoitteetEU:n ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin vuonna 2009 uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi (2009/29/EC) ja nk. taakanjakopäätös (406/2009/EC) , jolla säädetään päästökaupan ulkopuolisten toimien päästövähennyksiä. Päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennystavoite. Velvoitteet koskevat kautta 2013–2020.
Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöjen tulee olla 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.
EU:n taakanjakopäätös käsittää päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään myös päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa raportoidut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.
EU:n taakanjakopäätöksen tavoite on vähentää jäsenmaiden päästökaupan ulkopuolisia päästöjä yhteisesti 10 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmaakohtaiset tavoitteet vaihtelevat päästöjen vähentämisestä 20 prosentilla päästöjen kasvun rajoittamiseen 20 prosenttiin. Taakanjakopäätöksessä Suomen maakohtainen päästövähennystavoite määriteltiin 16 prosentiksi. Vähennystavoitetta on myöhemmin mukautettu ottamalla huomioon vaikutukset, jotka aiheutuivat päästökaupan laajenemisesta vuoden 2013 alussa ja inventaariolaskennassa vuonna 2015 käyttöön otettujen uusien menetelmä- ja raportointiohjeiden käytöstä.
Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraavalle vuodelle, kiintiöiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.
Taakanjakopäätöksen velvoitteiden seurantaEU:n päästökauppaan kuuluvien suomalaisten laitosten osuus Suomen kokonaispäästöistä vuonna 2019 oli noin 44 prosenttia ja kyseiset päästöt (23,2 milj. t CO2-ekv.) olivat noin 11 prosenttia vuoden 2018 päästöjä alemmat. Päästöjen kehitykseen vaikuttavat mm. säästä johtuvat vaihtelut lämmitysenergian kysynnässä sekä pohjoismainen vesitilanne, joka vaikuttaa erityisesti sähkön pörssihintaan ja sitä kautta myös erillistuotannon kysyntään.
Taulukossa 1 on esitetty taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku, jonka alapuolella päästökaupan ulkopuolisten toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Taulukossa on annettu myös arviot päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuosina 2013–2019. Vuoden 2019 päästötieto on alustava ja laskettu Tilastokeskuksen 28.5.2020 julkistaman pikaennakon mukaisen kokonaispäästöarvion ja Energiavirastolta saatujen päästökaupan päästötietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteet CO2-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana.
Taulukko 1. Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020, vastaavat tarkastetut päästötiedot vuosille 2013–2017, viimeisimmän inventaariolähetyksen tieto vuodelle 2018 ja vuoden 2019 pikaennakkotieto sekä näiden ero tavoitepolkuun
| 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | 2020 | |
| Milj. tonnia CO2-ekv. | ||||||||
| EU:n taakanjakopäätöksen mukainen tavoitepolku Suomelle | 31,8 | 31,3 | 30,8 | 30,3 | 30,2 | 29,6 | 29,1 | 28,5 |
| Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 1) | 31,6 | 30,1 | 29,9 | 31,4 | 30,1 | 29,9 3) | 29,3 4) | |
| Ero tavoitepolkuun 2) | -0,2 | -1,1 | -0,9 | 1,0 | -0,1 | 0,3 | 0,2 | |
2) Ero tavoitepolkuun on ilmaistu negatiivisena lukuna kun toteutuneet päästöt ovat tavoitepolun alapuolella ja positiivisena lukuna kun ne ovat tavoitepolun päästöjä suuremmat.
3) Viimeisimmän inventaariolähetyksen mukainen tieto. Päästöjä ei ole vielä kiinnitetty, koska EU:n kattava tarkastus on käynnissä.
4) Pikaennakkotieto
Vuosien 2013–2015 ja 2017 tarkastettujen päästötietojen mukaan Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt alittivat tavoitepolun, ja Suomi on täyttänyt näitä vuosia koskevat EU:n taakanjakopäätöksen mukaiset velvoitteensa. Vuoden 2016 tarkastetut päästöt ylittivät tavoitepolun, kuten myös viimeisimmän inventaariolähetyksen mukaiset vuoden 2018 päästöt sekä pikaennakon mukaiset vuoden 2019 päästöt. Vuosien 2013–2015 ja 2017 alituksilla (yhteensä 2,4 milj. tonnia CO2-ekv.) voidaan kuitenkin kompensoida vuosien 2016, 2018 ja 2019 tavoitepolun ylitykset (yhteensä 1,6 milj. tonnia CO2-ekv.). Suomi on jo täyttänyt vuosia 2013–2017 koskevat EU-velvoitteensa, ja on täyttämässä ne myös vuosien 2018 ja 2019 osalta. Vuoden 2018 velvoitteen täyttäminen varmistuu, kun EU:n käynnissä oleva kattava inventaariotarkastus on saatu päätökseen ja edellisten vuosien ylijäämän käyttö vahvistettu. Vuoden 2019 pikaennakkotietoja tarkennetaan vielä ennen vuonna 2021 tapahtuvaa inventaariolähetystä, ja velvoitteen toteutuminen varmistuu kyseisten inventaariotietojen EU-tarkastuksen jälkeen.
Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa vuosien 2013–2017 päästöt poikkeavat kasvihuonekaasujen inventaarion viimeisimmistä luvuista, koska kyseisille vuosille EU-velvoitteeseen vaikuttavat päästöluvut on vahvistettu ja kiinnitetty EU:n sisäisissä tarkastuksissa (siniset pylväät kuviossa 4), eikä lukuja inventaario- tai päästökauppatietojen tarkentuessa korjata takautuvasti.
Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2019*
Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella
EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella (2013–2020) yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 tasosta.
EU on jakanut velvoitteensa EU-tason velvoitteeseen ja jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökaupan ulkopuoliset päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen.
Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt tulee rajoittaa 240,5 miljoonaan tonniin CO2-ekv. kaudella 2013–2020. Edellä mainittu 240,5 milj. t CO2-ekv. on Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Sallittu päästömäärä perustuu EU:n taakanjakopäätöksen mukaiseen päästövähennysvelvoitteeseen, mutta vuonna 2017 EU-velvoitteeseen tehtyjä mukautuksia ei oteta huomioon Kioton pöytäkirjan velvoitteessa.
Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleenmetsitys, metsänhävitys) aiheutuvien päästöjen ja poistumien laskenta mukaan Kioton pöytäkirjan velvoitteeseen oli pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella ja on sitä myös toisella kaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon laskenta on pakollista toisella kaudella ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) laskenta vapaaehtoista. Suomi ei ole valinnut vapaaehtoisia toimia laskettavaksi mukaan Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteeseen.
Artiklan 3.3 toimien yhteenlasketut vuotuiset nettopäästöt olivat vuonna 2018 2,5 milj. tonnia CO2-ekv. ja yhteensä 18,4 milj. tonnia CO2-ekv. toisen velvoitekauden alusta eli yhteensä vuosina 2013–2018 (taulukko 2.2, laatikko 6). Kyseiset päästöt vaikuttavat sellaisenaan Suomen vähennystaakkaan Kioton pöytäkirjan toisella kaudella. Artiklan 3.3 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole arvioitu vielä vuodelle 2019.
Kioton pöytäkirjan toisella kaudella metsänhoidon päästöjen/poistumien vaikutusta velvoitteeseen arvioidaan vertaamalla metsänhoidon poistumia tai päästöjä referenssitasoon, jonka suuruus on määritetty maakohtaisesti. Suomen vertailutaso on −20,466 milj. t CO2/vuosi. Vertailutasoa korjataan teknisesti, jos inventaariolaskennassa on tehty muutoksia. Metsänhoidon vertailutason teknisen korjauksen arvo on −10,938 milj. tonnia CO2-ekv. ja korjattu vertailutaso vastaavasti −31,404 milj. tonnia CO2-ekv. Metsänhoidon vertailutason merkittävin tekninen korjaus liittyy puutuotteiden laskentaan ja on suuruudeltaan noin −14,2 milj. tonnia CO2-ekv. Puutuotteiden laskennan säännöt sovittiin vasta sen jälkeen, kun raportointi, jonka perusteella vertailutaso määritettiin, oli jo tehty YK:n ilmastosopimukselle.
Korjatun vertailutason ylittävät poistumat saa laskea velvoitteen toteuttamisessa hyödyksi enintään 3,5 prosenttiin asti maan vuoden 1990 kokonaispäästöistä pl. LULUCF-sektori kerrottuna kahdeksalla eli velvoitekauden vuosien lukumäärällä. Näin laskettu metsänhoidon kattoluku on Suomelle −19,98 milj. t CO2-ekv. koko velvoitekaudelle. Nykyisen velvoitekauden ensimmäisten kuuden vuoden yhteenlasketut, korjatun vertailutason vuosittain ylittävät poistumat ovat yhteensä −51,5 milj. t CO2-ekv., joista saa laskea siis hyötyä enintään metsänhoidon kattoluvun, −19,98 milj. t CO2-ekv. verran (taulukko 2, kattoluku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa).
Tähänastisten eli vuosien 2013–2018 metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen yhteenlaskettujen päästöjen sekä metsänhoidon kattoluvun mukaisen suurimman hyväksi laskettavan metsänhoidon poistumamäärän summa on –1,6 milj. tonnia CO2-ekv., mikä merkitsisi Suomen päästövähennystaakan pienenemistä vastaavalla määrällä. Jos metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen nettopäästöt pysyvät nykytasolla, tilanne kääntyy kuitenkin päinvastaiseksi eli velvoitetta noin neljä ja puoli miljoonaa tonnia CO2-ekv. kasvattavaksi toisen velvoitekauden lopulla. Arvio on karkea ja perustuu oletukseen, että metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen päästöt eivät muutu merkittävästi vuosien 2013–2018 keskimääräisistä päästöistä ja metsänhoidosta saadaan yllä annetun kattoluvun mukainen kompensaatio. LULUCF-toimien päästö- ja poistuma-arviot tarkentuvat jatkossa, etenkin viimeisimpien vuosien osalta, kun laskentaan saadaan uutta inventointitietoa esimerkiksi pinta-aloista ja puuston kasvusta.
Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteen täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä ylijääneitä sallitun päästömäärän päästöyksiköitä (AAUt) sekä päästömarkkinoilta ja hankemekanismeista hankittuja yksiköitä (AAUt, CERit ja ERUt). Suomen valtion tileillä kyseisiä yksiköitä oli ilmastosopimuksen sihteeristölle toimitettujen SEF 1) -taulujen mukaan noin 26,7 milj. t CO2-ekv. Näistä 14,0 milj. t CO2-ekv. on ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneitä sallitun päästömäärän AAU-yksiköitä.
Suomen edistymistä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamisessa voi alustavasti arvioida taulukon 2 avulla. Taulukon lukujen perusteella Suomi tulee täyttämään velvoitteensa, mutta joutuu käyttämään tähän Kioton pöytäkirjan joustomekanismeista hankittuja päästöyksiköitä. Kioton pöytäkirjan velvoite ei ole vuosittainen vaan koko velvoitekautta koskeva. Siksi velvoitekauden lopun päästötaso tulee vaikuttamaan lopputulokseen. Metsityksen, metsänhävityksen ja metsänhoidon päästö- ja poistuma-arviot sekä metsänhoidon vertailutason tekninen korjaus vaikuttavat tarkentuessaan velvoitteen täyttymiseen.
Taulukko 2. Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen seuranta vuosien 2013-2018 päästötietojen sekä vuoden 2019 pikaennakkotietojen perusteella
| 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 5) | 2013-2019 5) 6) | |
| tonnia CO2-ekv. | ||||||||
| Suomen sallittu päästömäärä koko velvoitekaudelle 2013 - 2020 | 240 544 599 | |||||||
| Kansalliset kokonaispäästöt | 62 916 015 | 58 755 764 | 55 140 795 | 58 094 442 | 55 389 668 | 56 411 260 | 52 781 850 | |
| Päästökauppaan kuuluvat päästöt (pl. lentoliikenteen päästökauppa) | 31 488 898 | 28 760 220 | 25 474 244 | 27 228 195 | 25 140 866 | 26 262 174 | 23 246 581 | |
| Kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt | 184 581 | 185 838 | 183 294 | 186 364 | 194 161 | 215 524 | 237 077 | |
| Päästökaupan ulkopuoliset päästöt | 31 242 535 | 29 809 705 | 29 483 257 | 30 679 883 | 30 054 640 | 29 933 561 | 29 298 192 | |
| Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen kumulatiivinen osuus sallitusta päästömäärästä | 13% | 25% | 38% | 50% | 63% | 75% | 88% | |
| Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen yhteensä 2013-2019 5) | 210 501 775 | |||||||
| Sallitusta päästömäärästä vähennettävät artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöt 1) | 3 707 358 | 3 437 224 | 3 121 333 | 2 928 326 | 2 705 167 | 2 526 851 | .. 6) | |
| Sallitusta päästömäärästä vähennettävä artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöjen summa 2013-2018 6) 1) | 18 426 259 | |||||||
| Artiklan 3.4 metsänhoidon päästöt ja poistumat yhteensä | -48 033 168 | -46 805 190 | -41 359 816 | -37 887 157 | -36 832 180 | -28 989 696 | .. 6) | |
| Metsänhoidon vuosittainen vertailutaso Suomelle | -20 466 000 | -20 466 000 | -20 466 000 | -20 466 000 | -20 466 000 | -20 466 000 | .. 6) | |
| Metsänhoidon vertailutason tekninen korjaus | -10 938 000 | -10 938 000 | -10 938 000 | -10 938 000 | -10 938 000 | -10 938 000 | .. 6) | |
| Metsänhoidon päästöt ja poistumat miinus teknisellä korjauksella korjattu metsänhoidon vertailutaso | -16 629 168 | -15 401 190 | -9 955 816 | -6 483 157 | -5 428 180 | 2 414 304 | .. 6) | |
| Metsänhoidon vuosittaisten päästöjen ja poistumien summa (vuosittaisista luvuista on vähennetty teknisellä korjauksella korjattu metsänhoidon vertailutaso) 6) | -51 483 206 | |||||||
| Metsänhoidon kattoluku 2) | -19 978 041 | |||||||
| Arvio metsänhoidon perusteella sallittuun päästömäärään velvoitekauden lopussa lisättävistä yksiköistä 2) | -19 978 041 | |||||||
| Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta ylijääneet ja toiselle kaudelle siirrettävissä olevat sallitun päästömäärän yksiköt (AAUt) 3) | -14 018 572 | |||||||
| Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella käytettävissä olevat hankemekanismeista hankitut yksiköt (ERUt ja CERit) 4) | -12 719 378 | |||||||
2) Metsänhoidon kattoluku on -19 978 041 tonnia CO2–ekv. koko velvoitekaudelle. Luku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa.
3) Kyseinen AAU-määrä on vahvistettu ensimäisen kauden täsmäytysraportin tarkastuksessa. Yksiköt voi siirtää käytettäväksi toisella kaudella vasta kun sitä koskeva nk. Dohan muutos on astunut voimaan.
4) Valtion 2. velvoitekauden tileillä 31.12.2019 olleet yksiköt YK:n ilmastosopimukselle 6.4.2020 toimitettujen SEF-taulujen mukaan.
5) Pikaennakkotieto
6) Artiklojen 3.3. ja 3.4 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole vielä arvioitu vuodelle 2019.
1) SEF = standard electronic format, päästöyksiköitä koskeva vuosittainen raportointi tehdään SEF-taulukoiden avulla. Taulukot kertovat tilanteen raportointivuotta edeltävän vuoden lopussa.
Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus
Lisätietoja: Pia Forsell 029 551 2937, Päivi Lindh 029 551 3778, Sini Niinistö (LULUCF) 029 551 2954, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Jan Nokkala
Päivitetty 28.5.2020
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2019,
Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2019
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/khki/2019/khki_2019_2020-05-28_kat_001_fi.html