Tämä tilasto on lakkautettu.
Tilastosta ei enää tuoteta uusia tietoja.
Kuntien ja kuntayhtymien tuottavuus vuonna 2010
Koulutuksen ja terveydenhuoltopalveluiden tuottavuuskehitys
Kuntien ja kuntayhtymien tuottamien koulutuspalveluiden kokonaistuottavuus heikkeni prosentin verran vuonna 2010. Tuotoksen volyymi kasvoi 0,4 prosenttia. Tuotos on edelleen jaettu markkinatuotokseen, markkinattomien tuotteiden myynteihin ja muuhun markkinattomaan tuotokseen. Koulutuksen tuotos koostuu lähes kokonaan muusta markkinattomasta tuotoksesta. Muita tuotoksen eriä, markkinatuotosta ja markkinattomien tuotteiden myyntejä, oli vuonna 2010 vain viisi prosenttia koko koulutuksen tuotoksesta. Muu markkinaton tuotos tarkoittaa sitä osaa koko tuotoksesta, jota ei kateta myynti- ja maksutuloilla. Sen volyymi kasvoi koulutuspalveluissa vuonna 2010 puolitoista prosenttia. Volyymin kehitykseen heijastuu luokituksissa tapahtunut muutos: Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilaston tehtäväluokituksessa siirryttiin vuonna 2010 yhteen esiopetuksen tehtäväluokkaan, joka on koulutuksen alla. Aiemmin esiopetuksen tehtäväluokkia oli kaksi, koulutuksen ja sosiaalipalveluiden alla. Tämä on otettu huomioon tuotoksen volyymin sekä panosten volyymin laskennassa. Ammattikorkeakoulutuksessa tuotoksen volyymi laski edellisvuosien tapaan. Tähän taas heijastuvat ammattikorkeakoulujen yhtiöittämiset: osakeyhtiömuotoiset ammattikorkeakoulut kuuluvat kansantalouden tilinpidossa kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt -sektoriin, eli ne siirtyvät yhtiöittämisen myötä pois tuottavuustilaston kuvausalueelta.
Kokonaispanoksen volyymi kasvoi koulutuksessa puolitoista prosenttia vuonna 2010. Kokonaispanoksesta palkansaajakorvausten osuus oli kaksi kolmasosaa, välituotekäytön osuus oli 26 prosenttia, ja loput seitsemän prosenttia koostui kiinteän pääoman kulumisesta. Palkansaajakorvausten volyymi kasvoi vajaan prosentin, välituotekäytössä kasvua oli kolmisen prosenttia ja kiinteän pääoman kulumisessa noin puolitoista prosenttia. Palkansaajakorvauksiin sisältyvät palkkojen ja palkkioiden lisäksi työnantajan sosiaaliturvamaksut. Välituotekäyttöön lasketaan mukaan mm. palveluiden ostot, tarvikehankinnat ja ulkoiset vuokrat.
Kuntien ja kuntayhtymien tuottamien terveydenhuoltopalveluiden kokonaistuottavuus heikkeni 1,3 prosenttia vuonna 2010. Tuotoksen volyymi kasvoi prosentin verran. Terveydenhuoltopalvelujen tuotoksesta kolme neljäsosaa oli muuta markkinatonta tuotosta, vajaat 20 prosenttia markkinatuotosta ja viisi prosenttia markkinattomien tuotteiden myyntejä. Markkinatuotoksen volyymi kasvoi noin kuusi prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Markkinatuotosta ovat esimerkiksi laboratorioliikelaitosten sektorin sisäiset myynnit, jotka vastaavasti näkyvät myös ostoina välituotekäytössä. Markkinattomien tuotteiden myynnit koostuvat asiakasmaksuista, niiden volyymi pysyi vuonna 2010 edellisen vuoden tasolla. Muun markkinattoman tuotoksen volyymi pieneni 0,2 prosenttia.
Terveydenhuollon kokonaispanoksen volyymi kasvoi 2,4 prosenttia vuonna 2010. Kokonaispanoksesta 54 prosenttia kohdistui palkansaajakorvauksiin, 42 prosenttia välituotekäyttöön ja neljä prosenttia kiinteän pääoman kulumiseen. Palkansaajakorvausten volyymi pieneni noin puoli prosenttia. Välituotekäytön volyymi sen sijaan kasvoi kuusi prosenttia ja kiinteän pääoman kulumisen volyymi kaksi prosenttia.
Sosiaalipalveluiden tuottavuusmittauksen ongelmista
Kuntien ja kuntayhtymien tuottamien sosiaalipalveluiden tuottavuuskehitystä vuosilta 2009 ja 2010 ei tällä hetkellä voida julkaista. Sosiaalipalveluiden kustannuskehitykseen heijastuvat vahvasti kuntasektorissa meneillään olevat palvelurakenteen muutokset. Lähdetilastojen tiedot eivät mahdollista näiden muutosten riittävän tarkkaa käsittelyä kansantalouden tilinpidossa, jotta tuottavuustiedot voitaisiin laskea.
Sosiaalipalveluissa yksityisiltä tuottajilta hankittujen asiakaspalveluiden määrä kasvaa koko ajan. Kansantalouden tilinpidossa nämä palvelut ovat yksityisen sektorin tuotantoa, ja kuntasektorin niihin kohdistuvat kustannukset näytetään tuotantotilin sijaan sektoritilillä erässä luontoismuotoiset sosiaalietuudet. Näiden kustannusten erottaminen kuntasektorin oman tuotannon kustannuksista on kuitenkin käynyt hyvin vaikeaksi kuntakentän palvelujen järjestämiseen liittyvien muutosten ja sen, kuinka ne kuvautuvat lähdetilastoon, seurauksena. Esimerkiksi silloin, kun isäntäkunta hankkii asiakaspalveluita sopimuskunnilleen yksityiseltä tuottajalta, näkyy hankinta lähdetilastossa erässä muiden palvelujen ostot, joka tilinpidossa menee osaksi välituotekäyttöä. Samoin jos hankkijana on liikelaitos, ei ostoja yksityiseltä tuottajalta pystytä erottamaan muista palvelujen ostoista vaan ne päätyvät osaksi välituotekäyttöä. Lopputuloksena on, että tuotannon kustannuksiin sisältyy sellaisia kustannuksia, jotka eivät sinne kuulu.
Toinen haaste tuottavuuslaskelmille on sosiaalipalveluiden monimuotoistuminen. Esimerkiksi vammaisten kuljetuspalveluiden ja muiden samantyyppisten palveluiden määrä on kasvussa. Ne ovat nyt osa välituotekäyttöä, mutta on syytä arvioida, pitäisikö nekin erottaa pois tuotannon kustannuksista. Vaihtoehtoisesti niiden volyymien muutokset pitäisi yrittää ottaa huomioon muun markkinattoman tuotoksen volyymi-indikaattoreissa. Ongelmana tosin on kummassakin vaihtoehdossa, että näiden palveluiden kustannuksista ja suoritemääristä on käytettävissä hyvin vähän tietoa.
Lähde: Kuntien ja kuntayhtymien tuottavuustilasto 2010. Tilastokeskus.
Lisätietoja: Niina Suutarinen 09 1734 3302, julkinen.tuottavuustilasto@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Ari Tyrkkö
Päivitetty 3.2.2012
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Kuntien ja kuntayhtymien tuottavuustilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-139X. 2010,
Kuntien ja kuntayhtymien tuottavuus vuonna 2010
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/kktu/2010/kktu_2010_2012-02-03_kat_001_fi.html