Etusivu > Tilastot > Kuolemansyyt > Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Alkoholiperäiset kuolemansyyt

Alkoholitauteihin luetaan ne tautiluokituksessa määritellyt taudit, joiden aiheuttajana on alkoholi (The International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, ICD-10: luokat F10, G312, G4051, G621, G721, I426, K292, K70, K852, K860, O354, P043, Q860).

Alkoholimyrkytyksiä ovat alkoholin ja alkoholin korvikeaineiden aiheuttamat myr-kytyskuolemat (luokka X45).

Huumausainekuolemat

Huumausainekuolemien laskemisessa käytetään EU:n Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen EMCDDA:n laatimaa luokittelua (Selection B). Sen mukaan huumausainekuolemiksi lasketaan tapaukset, joissa peruskuolemansyynä on huumeiden käytöstä johtuva mielenterveyden häiriö tai tahaton, tahallinen tai tahallisuudelta epäselvä huumeiden aiheuttama myrkytys. EMCDDA:n luokituksen mukaisilla huumeilla tarkoitetaan lähinnä opioideja sekä myös kannabista ja sen johdoksia, muita hallusinogeenejä sekä väärinkäyttöön soveltuvia psykostimulantteja, kuten amfetamiinia ja sen johdoksia (The International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, ICD-10: luokat F110-F112, F120-F122, F140-F142, F150-F152, F160-F162, F190-F199, X41+T436, X42+T400-T409, X61+T436, X62+T400-T409, Y11+T436, Y12+T400-T409). Tapaukset on laskettu WHO:n suosituksen mukaisesti vaikuttavimmaksi arvioidun aineen mukaan. Useissa tapauksissa kyse on moniainemyrkytyksistä, jossa henkilö on nauttinut myös esimerkiksi alkoholia ja/tai psyykenlääkkeitä.

Ikävakioitu kuolleisuusluku

Kuolleisuuden muutosta kuvataan ikävakioidulla kuolleisuusluvulla (CMF). Vakiointia tarvitaan, jotta kuolemansyissä tapahtuvista muutoksista saataisiin esille ne muutokset, jotka eivät johdu ikärakenteen vanhenemisesta. Ikävakioitu kuolleisuusluku osoittaa kuolleiden lukumäärän keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohden, kun ikärakenne pidetään laskennallisesti samana koko tarkastelujakson aikana. Kuolemansyytilaston julkaisussa on käytetty ikävakioituja kuolleisuuslukuja laskettaessa vakioväestönä tilastovuodesta 2013 lähtien Eurostatin uutta Euroopan vakioväestöä (ESP2012).

Imeväiskuolleisuus

Imeväiskuolleisuus lasketaan jakamalla alle vuoden ikäisinä kuolleiden lukumäärä samana tilastovuonna elävänä syntyneiden määrällä. Kun näin saatu luku kerrotaan

1 000:lla, saadaan luku ilmaistuna promilleina.

Kuolemansyyn selvittämisen peruste

Kuolemansyyn selvittämisen peruste on kuolintodistuksen tieto. Kuolemansyyn selvittäminen perustuu lakiin kuolemansyyn selvittämisestä (1973/459).

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus:

Jos kuolema on tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, että siitä on kuolemansyyn selvittämiseksi suoritettava poliisitutkinta, tehdään useimmiten oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään poliisin määräyksestä.

Poliisitutkinta suoritetaan seuraavissa tilanteissa:

• kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa tai
• kun kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide tahi on aihetta epäillä kuoleman johtuneen jostakin sellaisesta syystä tai
• kun kuolema muuten on tapahtunut yllättävästi.

Lääketieteellinen ruumiinavaus:

Lääketieteellinen ruumiinavaus voidaan suorittaa

• kun kuolemansyy ei elämänaikaisten tietojen ja kuolintapahtumaan liittyvien tietojen perusteella selviä ja kuollut henkilö on viimeisen sairautensa aikana ollut lääkärin hoidossa ja jos ruumiinavaus on yleisen terveyden ja sairaanhoidon kannalta tarpeellinen
• vainajan lähimmän omaisen tai muuten läheisen henkilön sitä pyytäessä.

Lääketieteellinen ruumiinavaus tehdään siis lääkärin tai omaisen pyynnöstä.

Muu kuolemansyyn selvittämisperuste:

Yleisin muu kuolemansyyn selvittämisen peruste on vainajalle suoritettu kliininen tutkimus ja viimeisestä sairaudesta ja hoidosta saadut tiedot.

Kuolleena syntynyt

Kuolleena syntyneisiin luetaan sikiö tai vastasyntynyt, jolla syntyessään ei todeta elonmerkkejä ja jonka raskauden kesto on ollut vähintään 22 viikkoa tai syntymäpaino on vähintään 500 grammaa. Raskauden tätä aikaisemmassa vaiheessa tapahtuvia keskenmenoja ei lasketa kuolleena syntyneiksi eikä niitä tilastoida kuolemansyytilastossa.

Kuolleet

Kuolleisiin tilastoidaan henkilöt, jotka ovat kuolinpäivänään vakinaisesti asuneet Suomessa. Tieto kuolemasta saadaan Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmästä. Kuolleiden lukumäärä saattaa poiketa jonkin verran toisistaan eri tilastoissa. Ero johtuu tilastojen erilaisista laadinta-ajankohdista. Suomen virallinen kuolleiden lukumäärä saadaan väestötilaston kuolleista.

Myöhäisneonataalikuolleisuus

Myöhäisneonataalikuolleisuus tarkoittaa 7-27 vuorokauden iässä kuolleiden määrää suhteessa tilastovuoden aikana elävänä syntyneisiin.

Myötävaikuttava kuolemansyy

Myötävaikuttava kuolemansyy on ilmoitettu kuolintodistuksella. Myötävaikuttavaksi kuolemansyyksi lääkäri ilmoittaa kuolintodistuksen osassa II syyt, jotka ovat epäsuotuisasti vaikuttaneet kuolemaan johtaneen tilan kehitykseen ja siten myötävaikuttaneet kuolemaan. Myötävaikuttava kuolemansyy on tunnistettavissa aineistosta, mutta sitä ei käytetä vuosittaisessa tilastoinnissa.

Neonataalikuolleisuus

Neonataalikuolleisuus saadaan jakamalla neljän ensimmäisen elinviikon aikana kuolleiden lukumäärä tilastovuoden aikana elävänä syntyneiden lukumäärällä ja kertomalla saatu osamäärä 1 000:lla.

Perinataalikuolleisuus

Perinataalikuolleisuus saadaan jakamalla kuolleena syntyneiden ja ensimmäisen elinviikon aikana kuolleiden lukumäärä tilastovuoden kaikkien syntyneiden määrällä. Ensimmäisen elinviikon ikä lasketaan elettyjen tuntien perusteella.

Peruskuolemansyy

Peruskuolemansyy on se tauti, joka on pannut alulle välittömästi kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan, tai tapaturmaan tai väkivaltaan liittyvät olosuhteet, josta kuolemaan johtanut vamma tai myrkytys aiheutui. Tilastossa käytettävän kuolemansyyn (ns. tilaston peruskuolemansyyn) päättelyssä sovelletaan Maailman Terveysjärjestön (WHO) laatiman kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) valinta- ja sovellussääntöjä. Vuosittaiset kuolemansyytilastot laaditaan tilaston peruskuolemansyyn mukaan.

Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotautiin eli iskeemisiin sydäntauteihin kuolleisiin luetaan sydäninfarktiin ja muihin iskeemisiin sydänsairauksiin kuolleet (54-luokkaisen kotimaisen kuolemansyyluokituksen luokka 27; The International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, ICD-10: luokat I20-I25).

Varhaisneonataalikuolleisuus

Varhaisneonataalikuolleisuudella tarkoitetaan ensimmäisen elinviikon aikana kuolleiden määrää suhteessa tilastovuoden aikana elävinä syntyneisiin.

Välitön kuolemansyy

Välitön kuolemansyy ilmaisee sen taudin, vian tai vamman, jonka oirein henkilö kuolee. Välittömäksi kuolemansyyksi ei kuitenkaan lueta kuoleman mekanismeja, esim. sydänpysähdystä. Välitön kuolemansyy on ilmoitettu kuolintodistuksessa ja se tallennetaan tilastoaineistoon, mutta sitä ei käytetä vuosittaisessa tilastoinnissa.

Välivaiheen kuolemansyy

Välivaiheen kuolemansyy on se tila, joka johtaa peruskuolemansyystä välittömään kuolemansyyhyn. Välivaiheen kuolemansyy on ilmoitettu kuolintodistuksessa ja se tallennetaan tilastoaineistoon, mutta sitä ei käytetä vuosittaisessa tilastoinnissa.

Yleinen kuolleisuusluku

Yleisellä kuolleisuusluvulla tarkoitetaan kuolleiden määrää keskiväkiluvun 1000 tai 100 000 henkeä kohden.

Äitiyskuolleisuus

Äitiyskuolemiin luetaan kuolemat, jotka sattuvat raskauden aikana tai 42 vuorokauden kuluessa raskauden päättymisestä riippumatta raskauden kestosta tai raskauden sijainnista. Mukaan lasketaan kaikki raskaana olleet, jotka ovat kuolleet mistä tahansa raskauteen liittyvästä tai raskauden pahentamasta syystä, mutta eivät tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti. Äitiyskuolemat luetaan tautiluokituksen lukuun XV. Äitiyskuolleisuus saadaan jakamalla äitiyskuolemat 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden.