Etusivu > Tilastot > Rakennukset ja kesämökit > 2019 > Kesämökit 2019

Kesämökit 2019

Kuopio mökkivaltaisin kunta 2019

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 kaikkiaan 511 900 kesämökkiä. Mökkivaltaisin kunta oli Kuopio, jossa oli 10 800 mökkiä. Seuraavaksi eniten kesämökkejä oli Mikkelissä, Paraisilla, Lohjalla ja Savonlinnassa. Tilastokeskuksen tiedot kuvaavat kesämökkien määriä uusimman kuntaluokituksen mukaan.

Taulukko 1. Kunnat, joissa eniten kesämökkejä vuonna 2019

	Kuntajako 1.1.2020	Kesämökkien lukumäärä
1.	Kuopio	10 847
2.	Mikkeli	10 558
3.	Parainen	8 904
4.	Lohja	8 500
5.	Savonlinna	8 492
6.	Hämeenlinna	8 423
7.	Kouvola	7 795
8.	Salo	7 058
9.	Kuusamo	6 964
10.	Raasepori	6 672
11.	Pori	5 266
12.	Mäntyharju	4 913
13.	Kemiönsaari	4 865
14.	Naantali	4 734
15.	Kangasala	4 592

Maakunnista eniten mökkejä vuonna 2019 oli Varsinais-Suomessa ja Etelä-Savossa, molemmissa maakunnissa oli noin 50 100 kesämökkiä. Vähiten kesämökkejä oli Keski-Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla. Keski-Pohjanmaalla mökkejä oli 4 100 ja Ahvenanmaalla 6 550.

Kuvio 1. Kesämökkien määrä maakunnittain 2019

Kunnan mökkitiheyttä voidaan kuvata myös vertaamalla kesämökkien määrää vakinaisesti asuttujen asuntojen määrään. Tällöin mökkirikkaimpiin kuntiin nousevat väestömäärältään suhteellisen pienet paikkakunnat, joissa on paljon kesämökkejä. Kaikkiaan 64 kunnassa oli vuonna 2019 enemmän mökkejä kuin vakinaisesti asuttuja asuntoja. Tällaisia mökkimäärältään suuria kuntia olivat mm. Parainen, Mäntyharju, Kemiönsaari ja Pälkäne. Vakinaisten asukkaiden vähentyessä kesäasukkaiden määrä korostuu yhä useammassa kunnassa. Vuodesta 2000 mökkienemmistöisten kuntien määrä on kasvanut noin kolmellakymmenellä, kun tilannetta verrataan käyttämällä samaa vuoden 2020 kuntajakoa.

Kuvio 2. Kunnat, joissa 2019 oli enemmän mökkejä kuin asuttuja asuntoja (mökkimäärältään suurimmat)

Mökkikanta kasvoi eniten 1980–luvulla

Vuoden 2019 lopussa kesämökkejä oli 511 900. Edellisestä vuodesta mökkien määrä kasvoi 2 000 kesämökillä, joista osa on uudistuotantoa ja osa käyttötarkoituksen muutoksia asuinkäytöstä vapaa-ajan käyttöön tai päinvastoin.

Mökkien määrä on kasvanut nopeimmin 1980-luvulla. Vuonna 1990 mökkejä oli 368 000, mikä on 46 prosenttia enemmän kuin vuonna 1980. Vuodesta 1970 vuoteen 1980 lisäys oli 75 600 kesämökkiä eli 43 prosenttia.

Kuvio 3. Kesämökkien lukumäärä 1970 - 2019

Muutama tuhat vapaa-ajan asuinrakennusta vuosittain

Vapaa-ajan asuinrakennuksia rakennetaan entistä vähemmän. 2000–luvulla vapaa-ajan asuinrakennusten uudistuotanto on ollut pääsääntöisesti yli 4 000 rakennusta vuodessa, mutta aivan viime vuosina enää noin 2000 vapaa-ajan asuinrakennusta vuodessa.

Viime vuosina uudisrakentaminen on ollut vilkkainta Lapissa, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomen maakunnassa, jonne 2000–luvulla on rakennettu keskimäärin noin 400 vapaa-ajan asuinrakennusta vuosittain.

Tihein kesäasutus Kustavissa, Kaskisissa ja Naantalissa

Tihein mökkiasutus oli Kustavissa, Kaskisissa ja Naantalissa, joissa oli keskimäärin 15–19 kesämökkiä maaneliökilometrillä. Yhdeksässä kunnassa oli kesämökkejä enemmän kuin 10 neliökilometriä kohti, kun tarkastellaan mökkimääriä suhteessa kunnan maapinta-alaan. Koko maassa oli keskimäärin 1,7 kesämökkiä neliökilometrillä. Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Ahvenanmaalla kesämökkejä oli yli neljä neliökilometriä kohti. Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Kainuussa ja Lapissa oli keskimäärin alle yksi kesämökki neliökilometrillä. Kunnista vähiten mökkejä pinta-alaan suhteutettuna oli Kauniaisissa, Savukoskella, Enontekiöllä ja Utsjoella.

Kesämökkien keskikoko 49 neliötä

Uudet kesämökit ovat pinta-alaltaan entistä suurempia. 2010–luvulla rakennettujen vapaa-ajan asuinrakennusten keskimääräinen pinta-ala oli 71 neliötä ja mediaani 65 neliötä. Vuosina 2000–2009 rakennettujen kesämökkien keskimääräinen pinta-ala oli 65 neliötä ja mediaani 57 neliötä. Kaikkien kesämökkien keskikoko vuonna 2019 oli 49 neliötä. Keskikokoon lasketaan vapaa-ajan asuinrakennusten tai loma-asumiseen käytettävien rakennusten tiedossa olevat neliöt (noin 12 000 mökin pinta-ala on tuntematon). Suuret mökit ja vapaa-ajan asuinrakennukset kasvattavat keskikokoa jonkin verran, sillä mökkien neliöistä laskettu mediaani on kaikkien mökkien osalta 41 neliötä. Kesämökeistä siis puolet on pinta-alaltaan edelleen 41 neliöisiä tai sitä pienempiä. Suurten, vähintään 60 neliöisten, mökkien osuus kaikista vapaa-ajan asuinrakennuksista vuonna 2019 oli 26 prosenttia. Vuonna 1970 näiden suurten mökkien osuus mökkikannasta oli 15 prosenttia.

Taulukko 2. Kesämökit pinta-alan mukaan 2019

Pinta-alaluokka, m2	Mökkien määrä	%
Mökkejä yhteensä	511 901	100,0
-19	45 318	8,9
20-39	183 006	35,8
40-59	139 568	27,3
60-79	67 516	13,2
80-99	32 730	6,4
100-	32 188	6.3
Tuntematon	11 575	2,3
Keskipinta-ala	49	.
Mediaani	41	.

Yli 800 000 suomalaista kuului kesämökin omistavaan asuntokuntaan

Kesämökeistä 434 600 oli yksityisten henkilöiden omistuksessa. Noin 77 300 mökkiä oli joko perikuntien, yritysten, yhteisöjen tai ulkomaalaisten omistamia. Kesämökin omistaviin asuntokuntiin kuului yhteensä lähes 816 800 henkilöä. Monessa kunnassa kesäasukkaat kaksinkertaistavat kunnan väkimäärän kesäisin.

Kesämökki sijaitsee yleensä lähellä asuinpaikkaa. Asuinmaakuntansa alueelta mökin omisti 64 prosenttia kaikista mökin omistajista. Ahvenanmaan ja Lapin mökinomistajista yli 90 prosenttia omisti mökin asuinmaakunnassaan. Sen sijaan uusmaalaisten omistajien mökit sijaitsivat pääosin muualla kuin asuinmaakunnassa. Vain 28 prosenttia uusmaalaisten omistamista mökeistä sijaitsi Uudellamaalla. Lähes kolmasosa kaikista mökinomistajista omisti kesämökin kotikunnassaan.

Kesämökin omistajien keski-ikä 63 vuotta

Uusien, vuonna 2019 valmistuneiden kesämökkien omistajien keski-ikä oli 54 vuotta, kun taas kaikkien mökinomistajien keski-ikä vuonna 2019 oli 63 vuotta. Alle 40-vuotiaita omistajia oli noin 24 000 eli vain 6 prosenttia kaikista mökinomistajista.

Kaikista kesämökeistä lähes neljälläkymmenellä prosentilla oli omistajana kahden aikuisen henkilön asuntokunta ja 12 prosentilla mökeistä oli omistajatalouksissa alle 18-vuotiaita lapsia. Yksinasuva henkilö oli omistajana 16 prosentilla mökeistä ja 15 prosenttia kaikista mökeistä omisti perikunta, yritys, yhteisö tai omistaja oli tuntematon. Kesämökin omistajajoukosta lähes 60 prosenttia asui joko omakoti- tai paritalossa. Kerrostaloissa asui 28 prosenttia mökinomistajista. Rivitalosta mökkimatkalle suuntaa yksitoista prosenttia mökin omistajista.

Mökkimatkan mediaani 39 kilometriä

Keskimääräinen matka kodin ja kesämökin välillä oli 92 kilometriä ja mediaani oli 39 kilometriä. Näin ollen puolet mökkimatkoista oli korkeintaan 39 kilometriä. Uudellamaalla asuvien mökinomistajien mökkimatkan mediaani oli 131 kilometriä ja keskiarvo 167 kilometriä. Uusmaalaisten mökinomistajien mökkimatkan mediaani oli yli kolminkertainen verrattuna koko maan mediaaniin ja keskiarvo lähes kaksinkertainen verrattuna koko maan keskiarvoon. Muualla kuin Uudellamaalla asuvien mökkimatkan mediaani oli 26 kilometriä ja keskiarvo 64 kilometriä.

Mökkimatka on laskettu yksityishenkilöiden omistuksessa oleville mökeille. Mökkimatkalla tarkoitetaan lineaarista etäisyyttä kesämökin omistajan vakinaisen asunnon ja kesämökin välillä. Vuonna 2019 etäisyys voitiin laskea noin 83 prosentille koko kesämökkikannasta.

Lähde: Rakennukset ja kesämökit, Tilastokeskus

Lisätietoja: Anu Rämö 029 551 3450, Arja Tiihonen 029 551 3272, info@stat.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 27.5.2020