Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2007 > 2. Tuloerot kasvoivat vuonna 2007

2. Tuloerot kasvoivat vuonna 2007

Tuloerot ennätystasolla

Keskimääräiset tulot nousivat reaalisesti kaikissa tulokymmenyksissä, mutta kasvu oli nopeampaa ylemmissä tulokymmenyksissä (kuvio 9). Siten suhteelliset tuloerot kasvoivat edellisvuodesta vuonna 2007. Suurituloisin kymmenesosa kasvatti tulojaan 7,5 prosenttia kun pienituloisimmassa kymmenyksessä tulot nousivat 1,6 prosenttia. Suurituloisin prosentti (kuviossa F99-F100) kasvatti tulojaan 13,1 prosenttia.

Kuvio 9. Reaalitulojen muutos tulokymmenyksittäin ja suurituloisimmassa prosentissa, ekvivalentit tulot henkeä kohti.

Tulokymmenykset muodostetaan järjestämällä väestö tulojen mukaan järjestykseen ja jakamalla kymmeneen yhtä suureen ryhmään. Jokaisessa tulokymmenyksessä on siten 10 prosenttia väestöstä eli noin 500 000 henkilöä. Suurituloisimpaan prosenttiin kuuluu noin 50 000 henkilöä.

Kymmenen viime vuoden aikana tulotaso suurituloisimmassa kymmenesosassa on noussut noin 60 prosenttia ja pienituloisimmassa kymmenesosassa noin 11 prosenttia. Tulojakauman keskiosassa (viides ja kuudes tulokymmenys) tulotaso on noussut noin 30 prosenttia. Suurituloisimman prosentin tulotaso on noussut 112 prosenttia.

Tuloerojen muutos käy ilmi myös taulukosta 2, jossa tuloeroja on tarkasteltu tulokymmenysten tulo-osuuksien ja yleisimmän tulonjakoindeksin, Gini-kertoimen, avulla.

Taulukko 2. Tulonsaajakymmenysten tulo-osuudet ja tulonjakoindikaattorit 1997-2007

	Vuosi
	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	Muutos 2006-2007	Muutos 1997-2007
I (pienituloisin 10 %)	4,3	4,2	4,1	3,9	4,0	4,0	3,9	3,8	3,7	3,7	3,6	-0,1	-0,7
II	6,0	5,9	5,7	5,5	5,6	5,6	5,6	5,4	5,4	5,3	5,2	-0,1	-0,8
III	6,9	6,8	6,6	6,4	6,6	6,6	6,5	6,4	6,4	6,3	6,2	-0,1	-0,7
IV	7,8	7,7	7,5	7,3	7,5	7,5	7,5	7,4	7,4	7,3	7,3	0,0	-0,5
V	8,7	8,6	8,4	8,2	8,4	8,4	8,4	8,3	8,4	8,3	8,2	-0,1	-0,5
VI	9,6	9,5	9,3	9,2	9,4	9,4	9,4	9,3	9,3	9,3	9,2	-0,1	-0,4
VII	10,6	10,5	10,3	10,2	10,4	10,4	10,4	10,4	10,4	10,4	10,3	-0,1	-0,3
VIII	11,8	11,7	11,6	11,4	11,7	11,7	11,7	11,7	11,8	11,7	11,6	-0,1	-0,2
IX	13,6	13,6	13,5	13,4	13,6	13,7	13,7	13,7	13,8	13,7	13,7	0,0	0,1
X (suurituloisin 10 %)	20,8	21,7	23,2	24,5	22,9	22,7	22,9	23,7	23,5	23,9	24,7	0,8	3,9
I-X yhteensä	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	0,0	0,0
Suurituloisin 1 % (F99-F100)	4,6	5,3	6,6	7,7	6,2	5,9	6,0	6,7	6,2	6,7	7,2	0,5	2,6
Gini-kerroin	24,0	25,2	27,0	28,4	26,9	26,8	27,2	28,2	28,1	28,7	29,5	0,8	5,5

Pyöristysten vuoksi tulo-osuudet eivät välttämättä aina summaudu taulukossa täsmällisesti oikein. Kuvion 9 ja taulukon 2 tunnusluvut on laskettu henkilöiden ns. ekvivalenteista eli asuntokunnan kulutusyksikköä kohti lasketuista tuloista. Henkilön ekvivalentti tulo on sama kuin hänen asuntokuntansa ekvivalentti tulo, toisin sanoen jokainen samaan asuntokuntaan kuuluva henkilö saa saman ekvivalentin tulon.

Suurituloisin kymmenesosa väestöstä sai tuloista 24,7 prosenttia. Tämä oli 0,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. Lähes kaikki muut tulokymmenykset menettivät tulo-osuuttaan. Pienituloisin kymmenesosa sai tuloista 3,6 prosenttia, joka oli 0,1 prosenttiyksikköä edellisvuotta vähemmän.

Vuodesta 1997 vuoteen 2007 suurituloisin kymmenesosa on kasvattanut tulo-osuuttaan 3,9 prosenttiyksikköä ja toiseksi suurituloisin kymmenesosa 0,1 prosenttiyksikköä. Kaikki muut tulokymmenykset ovat menettäneet tulo-osuuttaan. Pienituloisin kymmenesosa sai tuloista 0,8 prosenttiyksikköä vähemmän vuonna 2007 kuin vuonna 1997.

Merkittävä osa suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuuden muutoksista selittyy suurituloisimman prosentin (n. 50 000 henkilöä) tulo-osuuden muutoksilla. Vuonna 2007 suurituloisin prosentti sai tuloista 7,2 prosenttia eli puoli prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. Osuus on ollut tätä suurempi vuonna 2000.

Käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin nousi 0,8 prosenttiyksikköä edellisvuodesta vuonna 2007. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on nolla, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot olisivat yhtä suuret. Suurin mahdollinen arvo on sata, jolloin suurituloisin tulonsaaja saisi kaikki tulot. Gini-kertoimen arvo vuonna 2007 oli 29,5. Tämä on korkein Gini-kertoimen arvo tarkasteluajanjaksolla 1997-2007.

Tuloerojen kasvu vuonna 2007 aiheutui yrittäjä- ja omaisuustulojen kasvusta. Hyvin epätasaisesti jakautuneiden myyntivoittojen ja osinkotulojen tulo-osuuden kasvu lisäsi omaisuustulojen vaikutusta. Yrittäjätulojen vaikutusta kasvattivat metsänmyyntitulot. Hyvä työllisyyskehitys tasoitti palkkatulojen jakautumista koko väestössä samalla kun yrittäjä- ja omaisuustulojen kasvu alensi palkkojen tulo-osuutta, joten palkkojen vaikutus tuloeroihin väheni.

Tuloerojen muutoksiin on myös pitemmällä aikavälillä vaikuttanut olennaisesti omaisuustulojen kasvu. Kuviossa 10 on esitetty joidenkin olennaisesti tuloerojen muutoksiin vaikuttaneiden tulolajien kontribuutiot käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen. Esimerkiksi myyntivoittojen vaikutus käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen oli bruttona (ennen myyntivoitoista maksettujen verojen vähentämistä) noin viisi prosenttiyksikköä. Tulolajien vaikutukset ovat seurausta näiden tuloerien keskittymisestä tulojakauman yläosaan ja niiden tulo-osuuden muutoksista.

Kuvio 10. Eräiden tulolajien vaikutus (brutto) käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimeen, %-yksikköä

Alueiden sisäiset ja alueiden väliset tuloerot

Kun koko maan asuntokuntien keskiarvotuloa kuvataan indeksillä 100, oli indeksin arvo Maarianhaminan kaupungin seutukunnassa 130 vuonna 2007. Matalatuloisin seutukunta oli Pielisen-Karjala, missä indeksin arvo oli 79. Myös vuonna 1995 Maarianhaminan kaupunki oli suurituloisin seutukunta, mutta indeksin arvo oli silloin 123. 1990–luvun puolivälissä matalatuloisin seutukunta oli Joutsa, mutta indeksi sai arvon 87. Toisin sanoen kun vuonna 1995 suurituloisimman seutukunnan asuntokuntien tulo oli 1,40 kertainen pienituloisimman seutukunnan tuloihin verrattuna, oli vastaava suhde 1,63 kertainen vuonna 2007.

Kuviossa 11 on esitetty koko maan tuloerot jaettuna kuntien sisäisten tuloerojen osuuteen ja kuntien välisten tuloerojen osuuteen. Vuonna 2007 kuntien välisten tuloerojen osuus koko maan tuloeroista oli 5,9 prosenttia, joten valtaosa koko maan tuloeroista on kuntien sisäisiä. Alueiden välisten tuloerojen merkitys vaihtelee aluetason mukaan ja kasvaa, kun aluejakoa tarkennetaan. Postinumeroalueiden välisten tuloerojen osuus koko maan tuloeroista oli 11 prosenttia, seutukuntien välisten erojen osuus 4,6 prosenttia ja maakuntien välisten erojen osuus 4,1 prosenttia vuonna 2007.

Kuvio 11. Koko maan tuloerot jaettuna kuntien sisäisiin ja niiden välisiin tuloeroihin 1995–2007, vuoden 2008 kuntajaolla

Alueiden väliset tuloerot kasvoivat vuosituhannen vaihteeseen asti, jonka jälkeen ne ovat laskeneet. Tätä havainnollistaa kuvio 12, jossa esitetään edellisen kuvion kuntien välisten tuloerojen osa erillisenä viivakuviona. Alueiden väliset tuloerot ovat se osa koko maan tuloeroista, joka jäisi jäljelle jos kunkin alueen jokainen henkilö saisi alueensa keskimääräisen tulon. Alueiden sisäisten tuloerojen osuus on väestöosuuksilla painotettu summa alueiden sisäisistä tuloeroista. Tulonjakomittana on käytetty yleisiin entropiamittoihin lukeutuvaa logaritmista keskipoikkeamaa, joka painottaa muita mittareita enemmän tulojakauman alaosaa.

Kuvio 12. Kuntien väliset tuloerot 1995–2007, vuoden 2008 kuntajaolla

Myös pitemmän aikavälin tuloerot kasvaneet

Edellä tuloeroja on kuvattu yhden vuoden viiteajanjaksolla. Jos tuloeroja kuvataan useamman vuoden tulotiedoilla on tuloerojen taso tavanomaisesti alhaisempi kuin yhden vuoden ajanjaksolla mitattuna. Muun muassa elinkaaritekijöihin liittyvä tuloliikkuvuus pienentää mitattuja tuloeroja ja myös tulojen väliaikaiset vaihtelut vaikuttavat tuloeroihin vähemmän. Kun esimerkiksi Gini-kerroin lasketaan vuosien 1995-2007 eli kolmentoista vuoden yhteenlasketuista tuloista, saa se arvon 22,6 eli on selvästi alhaisempi kuin vuosituloilla mitatut tuloerot (vuositulojen Gini-kertoimien tulo-osuuksilla painotettu summa samalla ajanjaksolla).

Kuviossa 13 on esitetty tuloerojen kehitys, kun tuloja mitataan kuuden vuoden yhteenlasketuilla tuloilla yhden vuoden tulojen asemesta. Myös kuuden vuoden tuloilla mitattuna tuloerojen taso on noussut. Gini-kerroin vuosien 1995-2000 tuloista laskettuna oli 22,4 kun se vuosien 2002-2007 tuloista laskettuna oli 25,6. Gini-kertoimet on laskettu niiden henkilöiden tuloista, jotka olivat perusjoukossa joka vuosi kuuden vuoden ajanjaksolla (noin 4,75 miljoonaa henkilöä vuosina 2002–2007).

Kuvio 13. Tuloerot, kun Gini-kertoimet on laskettu henkilön kuuden vuoden ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen perusteella

Tuloliikkuvuus on vähentynyt

Taulukossa 3 kuvataan tuloliikkuvuuden muutoksia samassa tulokymmenyksessä kahtena ajankohtana pysyneiden henkilöiden osuuksien avulla.Vuonna 1995 pienituloisimpaan kymmenykseen kuuluneista 39,8 prosenttia oli pienituloisia vielä viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2000. Osuus on kasvanut niin, että vuoden 2002 pienituloisista 42 prosenttia oli pienituloisimmassa kymmenesosassa vuonna 2007. Suurituloisimmassa kymmenesosassa pysyvyys on suurempaa. Noin puolet vuoden 1995 suurituloisista oli myös vuonna 2000 suurituloisia. Osuus oli 55,3 prosenttia, kun verrataan vuosia 2002 ja 2007.

Taulukko 3. Tuloliikkuvuus viiden vuoden tarkasteluväleillä muuttujina Indikaattori ja Vuosipari

	Vuosipari
	1995,2000	1996,2001	1997,2002	1998,2003	1999,2004	2000,2005	2001,2006	2002,2007
Samassa tulokymmenyksessä pysyneet	26,4	26,4	28,1	28,7	28,9	29,5	29,4	28,2
Pienituloisimmassa kymmenyksessä pysyneet	39,8	39,2	40,6	41,1	41,7	42,7	42,6	42,0
Suurituloisimmassa kymmenyksessä pysyneet	50,5	51,7	52,8	53,6	54,1	54,1	55,3	55,3

Taulukossa samassa tulokymmenyksessä pysyneillä tarkoitetaan sellaisten henkilöiden osuutta koko väestöstä, joiden tulokymmenys oli sama molempina ajankohtina. Pieni-/suurituloisimmassa kymmenyksessä pysyneet on laskettu osuutena ensimmäisenä vuotena pieni-/suurituloisimmassa kymmenyksessä olleista. Henkilön tulokymmenys määräytyy omien tulojen lisäksi muiden asuntokunnan jäsenten tulojen ja asuntokunnan rakenteen perusteella. Vaikka omat tulot eivät muuttuisi, tulokymmenys voi muuttua esimerkiksi puolison tulojen muuttuessa tai lasten muuttaessa pois kotoa omaan talouteensa.

Kuvio 14 havainnollistaa samassa tulokymmenyksessä pysyneiden osuutta eli pysyvyyssuhdetta eri ajankohtina, kun tarkasteltavana on vuonna 1995 pieni- tai suurituloisimpaan kymmenesosaan kuuluneet. Vuonna 1995 pienituloisimmassa kymmenesosassa olleista 60 prosenttia oli edelleen pienituloisimmassa kymmenyksessä vuonna 1996, noin 40 prosenttia vuonna 2000 ja noin 28 prosenttia vuonna 2007. Vastaavasti vuonna 1995 suurituloisimmassa kymmenesosassa olleista 70 prosenttia oli hyvätuloisia vuonna 1996, noin 50 prosenttia vuonna 2000 ja noin 38 prosenttia vuonna 2007. Pysyvyyssuhteet on laskettu osuutena vuoden 1995 pieni- tai suurituloisista.

Kuvio 14. Pysyvyyssuhteet 1996-2007, vuoden 1995 pieni- ja suurituloisin kymmenesosa

Pieni- ja suurituloisimmasta kymmenesosasta on mahdollista liikkua vain yhteen suuntaan, joten pysyvyyssuhteet ovat muissa tulokymmenyksissä ääripäitä pienempiä. Taulukossa 4 on esitetty koko tulokymmenysten siirtymämatriisi vuosien 1995 ja 2007 välillä. Vuosi 1995 on ensimmäinen ajankohta, jolta tietoja on saatavissa. Taulukko perustuu noin 4,3 miljoonan henkilön tietoihin eli niihin, jotka olivat asuntokuntaväestössä sekä vuoden 1995 että 2007 lopussa.

Taulukko 4. Suhteellinen siirtymämatriisi 1995-2007 (riviprosentit).

Tulokymmenys 1995	Tulokymmenys 2007
	I	II	III	IV	V	VI	VII	VIII	IX	X	Yhteensä
I (pienituloisin 10 %)	27,9	14,3	9,6	8,4	7,9	7,2	6,8	6,4	6,1	5,5	100,0
II	19,0	22,4	12,1	9,9	8,6	7,5	6,6	5,8	4,8	3,3	100,0
III	12,4	19,1	15,0	11,4	10,0	8,9	7,7	6,6	5,3	3,6	100,0
IV	9,5	12,2	16,6	12,5	11,4	10,2	9,0	8,0	6,5	4,1	100,0
V	7,6	9,5	12,3	14,1	12,2	11,4	10,6	9,5	8,0	4,9	100,0
VI	6,3	7,7	9,8	12,0	12,9	12,3	11,7	11,2	9,9	6,2	100,0
VII	5,3	6,2	8,5	10,0	11,7	12,8	12,8	12,7	12,1	8,0	100,0
VIII	4,7	4,8	6,9	8,8	9,9	11,7	13,4	14,2	14,4	11,2	100,0
IX	4,0	3,7	5,2	7,1	8,5	9,8	12,1	14,9	17,5	17,2	100,0
X (suurituloisin 10 %)	3,7	2,8	3,3	4,1	5,1	6,3	8,3	11,1	17,4	37,9	100,0

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen (09) 1734 2610, Veli-Matti Törmälehto (09) 1734 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 18.12.2008