Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2011 > 4. Naisten pitkittynyt pienituloisuus väheni

4. Naisten pitkittynyt pienituloisuus väheni

Suomessa 489 300 pitkittyneesti pienituloista

Henkilö luetaan pitkittyneesti pienituloiseksi silloin, kun hän on kuulunut pienituloiseen asuntokuntaan tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kaksi kertaa. Asuntokunta on pienituloinen silloin kun asuntokunnan ekvivalentti tulo on pienempi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulo.

Suomessa oli 489 300 pitkittyneesti pienituloiseksi luokiteltua henkilöä vuonna 2011. Vuotta aikaisemmin määrä oli 2 100 henkilöä pienempi. Pitkittyneesti pienituloisten osuus koko asuntoväestöstä oli 9,3 prosenttia, mikä on täsmälleen sama kuin vuotta aikaisemmin vuonna 2010.

Naisia pitkittyneesti pienituloisista oli 269 400, mikä on 900 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin (kuvio 7). Pitkittyneesti pienituloisten naisten suhteellinen osuus kaikista asuntokuntaväestön naisista oli 10,0 prosenttia, mikä on prosenttiyksikön kymmenyksen vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tämä merkitsee sitä, että joka kymmenes asuntoväestöön kuuluva nainen oli pitkittyneesti pienituloinen vuonna 2011. Vuonna 1998 vastaava osuus oli 5,2 prosenttia.

Miehiä pitkittyneesti pienituloisista oli 219 900, mikä on 3 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 2010. Miehillä pitkittyneesti pienituloisten osuus oli 8,5 prosenttia vuonna 2011, kun se vuotta aikaisemmin oli prosenttiyksikön kymmenyksen vähemmän.

Kuvio 7. Pitkittyneesti pienituloisten lukumäärät sukupuolen mukaan vuosina 1998–2011.

Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuului 30 200 henkilöä

Tuloerojen kasvu Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen on pitkälti johtunut väestön suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneen väestönosan tuloista ja tulojen rakenteesta. Vuonna 2011 tämä väestönosa koostui 52 800 henkilöstä, jotka asuivat 23 900 asuntokunnassa.

Suurituloisimman prosentin kokonaistuloista oli vuonna 2011 omaisuustuloja yli puolet (55 %). Vuonna 2007, jolloin tuloerot ovat olleet toistaiseksi korkeimmillaan, osuus oli lähes 60 prosenttia. Omaisuustuloihin kuuluvien osinkotulojen osuus kokonaistulopotista oli vuonna 2011 lähes 28 prosenttia, myyntivoittojen osuus oli 20 prosenttia.

Vuonna 2011 suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista 56 prosenttia eli 30 200 henkilöä sijoittui suurituloisimpaan prosenttiin pysyvästi. Tämä on noin tuhat henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Koko maan tasolla pysyvästi ylimpään tuloprosenttiin sijoittuvia oli vuonna 2011 asuntokuntaväestöstä 5,7 promillea (tuhannesta henkilöstä 5,7 henkilöä), kun pysyvyys määritellään samalla tapaa kuin pitkittynyt pienituloisuus: Pysyvästi ylimpään prosenttiin kuuluvaksi luetaan henkilö, joka on kuulunut ylimpään prosenttiin tarkasteluvuoden lisäksi kaksi kertaa edellisen kolmen vuoden aikana.

Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista oli miehiä 16 100 ja naisia 14 100 (kuvio 8). Vastaavat luvut vuonna 1998 olivat 12 800 ja 11 600. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluvien osuus on suurin 60–63 -vuotiailla miehillä, missä ikäluokassa 1,4 prosenttia sijoittui pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin vuonna 2011. Naisissa pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin sijoittuneita oli suhteellisesti eniten 56–59 -vuotiaiden ryhmässä, 1,2 prosenttia.

Kuvio 8. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluvien lukumäärät sukupuolen mukaan vuosina 1998–2011.

Kuvio 9. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneiden lukumäärät sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2011.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 09 1734 2610, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta

---

Päivitetty 14.12.2012