Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2014 > Tuloerot > 4. Puolet pysyi samassa tulokymmenyksessä vuosina 2013 ja 2014

4. Puolet pysyi samassa tulokymmenyksessä vuosina 2013 ja 2014

Tuloliikkuvuus on vähentynyt

Seuraavassa tarkastellaan, missä määrin henkilöt pysyvät samoissa tulokymmenyksissä eri vuosina ja miten tuloerot ovat kehittyneet vuotta pidemmillä tulojen viiteajanjaksoilla (“pysyväistuloilla”).

Kuviossa 11 on esitetty niiden henkilöiden osuus, joiden tulokymmenys pysyi samana kahden perättäisen vuoden välillä. Noin puolet henkilöistä pysyi samassa tulokymmenyksessä (I-X) vuosina 2013 ja 2014, kun vastaava osuus oli noin 46 prosenttia vuosina 1995 ja 1996.

Pieni- ja suurituloisimmasta kymmenesosasta on mahdollista liikkua vain yhteen suuntaan, joten niissä pysyneiden osuudet ovat suurempia kuin muissa tulokymmenyksissä. Suurituloisimmassa kymmenesosassa pysyi 1990-luvun puolivälissä perättäisinä vuosina noin 70 prosenttia, kun vuosina 2013–2014 osuus oli noin 76 prosenttia. Pienituloisimmassa kymmenyksessä pysyneiden osuus oli 65,7 prosenttia vuosina 2013–2014. Tämä on 4,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuosina 1995–1996.

Kuvio 11. Pieni- ja suurituloisimmassa kymmenyksessä ja samassa tulokymmenyksessä perättäisinä vuosina pysyneiden osuus, %.

Vuosien 1995–2009 ja 2010–2014 tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia tulokäsitteen muutoksen vuoksi. Vuoden 2010 (vuosipari 2009–2010) tunnusluku on laskettu vanhan tulokäsitteen mukaisesta aineistosta.

Henkilön tulokymmenys määräytyy omien tulojen lisäksi muiden asuntokunnan jäsenten tulojen ja asuntokunnan rakenteen perusteella. Vaikka omat tulot eivät muuttuisi, tulokymmenys voi muuttua esimerkiksi puolison tulojen muuttuessa tai lasten muuttaessa pois kotoa omaan talouteensa.

Kuvion 11 perättäisten vuosien pysyvyyssuhde on yksinkertaisin tuloliikkuvuutta kuvaava mittari. Kun tuloerojen kehitystä tarkastellaan vuositason poikkileikkaustiedoilla, jää tuloliikkuvuus huomioimatta ¹⁾ . On mahdollista, että vuositason tuloerojen kasvu aiheutuu henkilöiden tulojen vaihtelun kasvusta vain lyhyellä aikavälillä eli tuloliikkuvuuden kasvusta. Kuvion 10 perusteella näin ei kuitenkaan Suomessa näytä käyneen.

Taulukko 1 kuvaa tuloliikkuvuutta pitemmällä aikavälillä, jolloin tuloliikkuvuutta on enemmän. Pysyvyyssuhteet ovat siten pienempiä kuin kahden perättäisen vuoden tarkastelussa. Vuosien 1995 ja 2001 välillä 24,9 prosenttia henkilöistä pysyi samassa tulokymmenyksessä. Vuosia 2008 ja 2014 verrattaessa osuus oli 29,1 prosenttia. Pysyvyyssuhteet ovat kasvaneet vuotta pitemmillä aikaväleillä myös tulojakauman ääripäissä. Lisäksi keskimääräisiä tulokymmenyksistä toiseen siirtymisiä kuvaava siirtymämatriisin normalisoitu jälki on pienentynyt. Pysyvyys tulojakaumassa on siten kasvanut ja tuloliikkuvuus vähentynyt myös näin tarkasteltuna.

Taulukko 1. Tuloliikkuvuutta kuvaavia tunnuslukuja, perusjoukkona molempina vuosina asuntoväestössä olleet henkilöt

Tunnusluku	Vuosipari
	1995,2014	1995,2001	2001,2007	2008,2014
Samassa tulokymmenyksessä (I-X) pysyneet, %	15,4	24,9	26,6	29,1
I tulokymmenyksessä pysyneet, %	21,4	36,9	39,7	39,7
X tulokymmenyksessä pysyneet, %	31,3	48,5	52,5	55,1
Siirtymämatriisin normalisoitu jälki 1)	0,939	0,833	0,815	0,787

1) Tulokymmenyksestä toiseen siirtymistä kuvaava indeksi: (k-tr(M))/(k-1), jossa tr(M) on siirtymämatriisin päälävistäjän alkioiden summa (matriisin jälki) ja k=10 on tuloluokkien lukumäärä. Tunnusluku saa arvon 0, jos kaikki pysyvät samassa tulokymmenyksessä kahden ajanjakson välillä ja vastaavasti arvon 1, jos jälkimmäisen ajankohdan tulokymmenys on riippumaton ensimmäisen ajankohdan tulokymmenyksestä.

Vuosien 1995–2014 yhteenlaskettujen tulojen Gini-kerroin 21,9

Taulukossa 2 on kuvattu tuloeroja vuositulojen asemesta useamman vuoden tulotiedoilla käyttämällä sekä koko ajanjakson 1995–2014 että henkilöiden seitsemän vuoden yhteenlaskettuja tuloja. Koko ajanjakson yhteenlaskettujen tulojen Gini-kerroin oli 21,9. Mukana ovat henkilöt, jotka olivat asuntoväestössä ajanjakson jokaisena vuotena.

Tuloerot ovat 1990-luvun puoliväliin verrattuna kasvaneet myös näin tarkasteltuna. Esimerkiksi vuosien 1995–2001 yhteenlasketuista tuloista Gini-kerroin oli 22,4, kun vuosien 2008–2014 tuloista se oli 24,8. Sen sijaan verrattaessa vuosia 2001–2007 ja 2008–2014 Gini-kertoimet ovat lähes samat.

Vuositason tuloerot heijastavat myös iän ja muiden elinkaaritekijöiden vaikutusta tuloeroihin ja niihin voivat merkittävästi vaikuttaa tulojen väliaikaiset vaihtelut. Taulukossa on verrattu, kuinka paljon tuloerot pienenevät kun niitä mitataan useamman vuoden tuloilla yhden vuoden tulojen asemesta. Tuloerojen taso vuosien 1995–2001 yhteenlasketuilla tuloilla oli 10,8 prosenttia alhaisempi kuin vuositason tuloilla. Vuosina 2008–2014 ero oli 9,0 prosenttia. Myös tämä kertoo tuloliikkuvuuden vähentyneen, sillä viiteajanjakson pidentäminen ei kavenna tuloeroja yhtä paljon kuin aiemmin. Koko ajanjakson Gini-kerroin oli 17,7 prosenttia pienempi kuin samalle perusjoukolle vuositason tuloista mitatut tuloerot.

Taulukko 2. Tuloerot vuotta pitemmillä viiteajanjaksoilla ja tuloliikkuvuutta kuvaavia tunnuslukuja

	1995–2014	1995–2001	2001–2007	2008–2014
Henkilöitä	3 779 331	4 602 435	4 674 499	4 769 548
(1) Koko ajanjakson tulojen Gini-kerroin (%)	21,9	22,4	25,1	24,8
(2) Vuositulojen Gini-kerroin (%) 1)	26,6	25,1	27,7	27,3
Erotus (2) – (1), %	-17,7	-10,8	-9,4	-9,0
Poikkileikkauksen Gini, muutos (%-yksikköä)	4,9	4,8	2,6	-1,3

1) Koko ajanjakson perusjoukossa olleiden vuosittaisten Gini-kertoimien keskituloilla painotettu summa ajanjaksolla.

1) Tässä kuvataan lyhyen aikavälin tuloliikkuvuutta eikä ns. ylisukupolvista tuloliikkuvuutta (intergenerational income mobility), jolla tarkoitetaan vanhempien ja lasten tulojen korrelaatiota.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 18.12.2015